IRC-Galleria

Mä olen aiemminkin... Äsh. Onko joku muu kuin minä sitä mieltä, että mä olen jo käyttänyt mun kaikki aiheet ja enää ei ole kuin lisäyksiä niihin? Onkohan tämä nyt sellainen Writer's Block, kun tuntuu että kiertää samoja juttuja uudestaan ja uudestaan, ehkä hieman eri näkökulmasta, muttei enää keksi mitään ihan uutta mistään. Pah.
Olin sanomassa, että oon joskus ennenkin puhunut sellaisesta tietynlaisesta obsessoitumisesta, sellaisesta, että alkaa vaivata päätään asialla, jota ei missään nimessä kykene ratkaisemaan - eikä se oikeastaan ole minkään kannalta edes olennaista, eikä kukaan ole olettanutkaan sen tulevan juuri tältä taholta ratkaistuksi. Silloin oli puhe sellaisista jutuista kuin HKL:n reitti- ja aikataulusuunnittelu, liikennevalojen toiminta, Pelastuslaitoksen työvuorolistat ja semmoiset, ihmisen suunnittelemat ja miltei jokaisen elämää koskettavat, mutta ulkopuoliselle täysin mahdottomat ymmärtää saati hallita.
Sitten on toinenkin pakkomielteen ja häiritsevien asioiden kategoria, nimittäin yhdentekevä triviatieto. Nyt jo muutamana päivänä peräkkäin Hesarin Väärä johtopäätös -sarjakuva on esitellyt käsitystä, jonka mukaan ankan kaakatuksella ei ole kaikua.
Arvatkaa, mitä mä tällä hetkellä kuumeisesti pohdin.
Tuon kaltaiset ongelmat on usein sellaisia, että ne saattaa olla jotenkin empiirisesti todettavissakin (vaikkakin kenties hankalasti) - yhteistä niille on se, että niitä on vain jotenkin pakko kokeilla itse ennen kuin voi uskoa. Esimerkiksi: jos laitat käden pöydälle (tai mille tahansa kovalle tasaiselle alustalle) kämmenpuoli alaspäin siten, että keskisormi on taitettuna kämmenen alle ja muut sormet ovat suorina, et pysty nostamaan nimetöntä alustasta vapauttamatta ensin keskisormea. Tai että koiran leuat ei liiku sivuttain ollenkaan, vain ylös-alas. Tai että hevoset ei pysty oksentamaan. Tai just tää klassikko, että kynttilän pystyy sammuttamaan pelkillä sormilla nipistämällä ilman, että sormiin tulee palovammoja. Tai se, ettei ihminen normaalisti pysty nuolemaan omaa kyynärpäätään - mutta tää on kuulemma jo kumottu. Mä en kyllä silti yletä, oon tietty kokeillut.

Niin otsikosta vielä. Oltiin äidin kanssa maanantaina kattomassa Kaupunginteatterissa The Producersia, ja se oli pääosin ihan hillittömän hauska. Yleisöä tarkkaillessani en taas voinut olla kummastelematta, miten tietyt jutut aina pureekin tiettyyn väestönosaan (ja saman panin merkille myös siellä lauantaisessa leffassa muuten): kun puhutaan seksistä tai seksiin liittyvistä ruumiinosista kuten vaikka tisseistä, keski-ikäiset hörähtelevät takuuvarmasti. Kun lavalla on naiseksi pukeutunut mies, jengi nauraa; jos tämä naiseksi pukeutunut mies vielä käyttäytyy mahdollisimman feminiinisti, kaikkia homokliseitä hyödyntäen, koko yleisö mylvii naurusta. Okei, Lari Halme OLI ihan törkeän hyvä "henkilökohtainen assistentti", gaympi kuin laki sallii, mutta silti jotenkin kaavamaista tuo ihmisten huvittuminen. Ehkä ihmisten huumorintaju on tietyissä asioissa hyvinkin yhdenmukaista, ehkä naurattaminen vain on noin helppoa. En mä tiedä. Ehkä mun ei kannata vaivata päätäni suotta tälläkään.