IRC-Galleria

Kesaminkki

Kesaminkki

I used to want you, now I don't want to

Before that river becomes an oceanKeskiviikko 24.10.2007 00:35

Viime päivinä olen törmännyt nenä edellä niin moneen kohtalon tai minkäikinä kompaan ja jekkuun, etten voi olla pitämättä vähitellen itseäni jonkinlaisena karman lapsena, ehkä jopa Valittuna. Ja taas kerran, kun pohdin sitä suoritettujen epätodennäköisten valintojen määrää ja siitä seuranneita uskomattomia yhteensattumia - siis näennäistä satunnaisuutta - näen kaiken taustalla lyijärihahmotuksena sen Puppet Masterin, joka huvittelee nykimällä mun naruista mielivaltaisesti saaden mut sätkimään. Käsi ylös ketkä on nähneet Being John Malkovichin.
Nyt mä siis hiivin katuja taakseni vilkuillen ja olen tapahtuneiden perusteella vakuutettu siitä, että kenties jo tällä viikolla mä törmään esimerkiksi JättiPukkiin suoraan 2000-luvun alusta, tai vaikkapa Juhannuspoikaan viidentoista vuoden takaa. Toivon, että en.

Mulla on jo viikkoja pyörinyt mielessä sellainen triviaali, mutta tarkemmin pohdittuna älytön käytäntö, jota mun on pitänyt möyhiä tässä. Mä vain aina muistan sen jossain ihan kummissa tilanteissa, ja sitten taas unohdan kätevästi kun mun pitäis siitä kirjoittaa. En siis tee sitä taaskaan.
Sen sijaan mietin sitä, mitä olen miettinyt jo monta päivää: miksi kenenkään pitäisi olla toisen ihmisen puolesta rohkea ja jalo, ikään kuin suojella sitä siltä itseltään?
Ehkä siksi, ettei omatunnolla ja sillä paljon puhutulla selkärangalla varustettu ihminen voi muutakaan.

Nyt muuten mä alan vähitellen olla sitä mieltä, ettei mun olis ehkä koskaan pitänyt mennä HIHS:hun töihin. Mä olin ihan oikeasti kerinnyt haudata sellaisen elämän mieleni perukoille voidakseni elää eteenpäin, ollakseni kaipaamatta sinne. Ja nyt se kaikki nousi jälleen pintaan niin, että tänään kun Nuuniksen kanssa pelleiltiin suunnittelemalla tulevaisuuden osuuskuntamaatilaamme, mä hetken ihan oikeasti uskoin, että se voisi onnistuakin. No okei, ei ehkä ne pronssisiksi paahtuneet jäntevät ja kokkaavat tallipojat, mutta muuten.
Eihän se tietenkään oikeasti voi.

Lisäksi mulla pitäisi koko ajan voida olla käden ulottuvilla suklaata, punaviiniä ja kynttilöitä - ja kenties savuke silloin tällöin. Siten voisin kenties olla onnellinen, tai ainakin onnellisempi.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.