IRC-Galleria

Ilonen yllätys: Anu intoutui tulemaan vapaatreeneihin. Ja hyvin se juttuja muisti vaikka jännitti tulemista ja sanoi että on pää ihan jumissa. Ehdittiin käymään läpi kaik 6 kyun shinsan tekniikat ja vielä pyörähtelemään parit extraukemit. Mukavaa. Nyt täytyy vaan toivoo ja yrittää, et Anu jaksaa jatkossakin käydä. Ainakin tuumi, että aikoo ’palauttaa’ Virpin terkut nokakkain… Kuulostaa lupaavalle… :)
Omaa tekemistä en ees kauheest miettiny. Mitä nyt pähkin Tuomon näyttämää ohitustapaa iriminagessa. Enkä osannu. Tietenkää. Ei kykene ymmärtämään moisia. Blah…

Noh… aamureenit oli. Eipä siinä kauheest lisää sanottavaa. Ihan siististi meni, melkein jopa osasin jotain. Yokoukemit oli selkeest kyllä erilaisia kuin aiemmin. Käänsinkö sitte päätä enemmän vai mitä tapahtui, mutta melko pehmeesti ne meni. Pasikin oikeen useempaan otteeseen silmät napillaan totes että ”nehän meni tosi hyvin”. Noh… nii… menihän ne, paremmin kun aiemmin. :) Siitä hyvä mieli.
Muuten oli vähän vaisu fiilinki reeneis. Siis mulla ainakin. Liekö eilisestä johtunu. Mutta se siitä vähän piristyi kun Pasin ja Emman kanssa tusas.
Että sitte vasta torstaina seuraavan kerran…kun ei se Emma ollukkaan huomenna menossa vapaatreeneihin ja tarviimassa mua seuraks…

Melko hyvä mieli... :)))

Susku oli eilen pitkästä aikaa soittiksella. Aika siistii... Tietty vähän kohmeisuutta kun on ollu kesä taukoa, mut nopeestihan noi sormet taas muisti et mitä pitikään tehdä. Ja saatiin pianoista ja matsoista melko hirnunnat aikaseks. Vaihteeks. :D

Sain kammettuu itteni tänä aamuna ekaa kertaa lähemmäs vuoteen punttikselle. Jee jee... Saakelin vaikeeta oli lähtö aamulla - niiiiiiin olis houkuttanu ees yhtenä aamuna jäädä lötköttämään punkkaan vielä vähäks aikaa (kaikkina muinakin viikon aamuina ollu herätys viimeistään 05:40) - mut sitten jo bussissa oli hyvä mieli että sain lähdettyä ja punttiksella meinas iskee jo oikeen hurmio. *naur* Onneks sentään älysin toppuutella vähän itteeni, ettei mee lopullisest jumppaseen paikat. En vaan muistanukkaa että mun punttismusasetti oli noin hyvä... *hih* Ja nyt on sit tosi tyytis olo kun on saanu aamuliikunnat aikaseks.
Vähän kyllä nauratti (vai hirvitti...?) jo itteeki kun ilmoituslappusen nähtyäni utelin että minä päivinä jooga on tuolla. Ja se on keskiviikkona, ni mä jo ehdin miettii et "hmm, siinähän mul ois sitten joka aamulle urheilua kun ma & to aikidoa, ti & pe punttista ja ke jooga..." :D AIVAN HULLUN PUUHAA! No en mee! :D Siis jooga kiinnostais tosi paljon, mut aamuaikidosta en luovu ja punttista mä tarviin. Ni pakko vähän yrittää pitää itteensä aisoissa... *heh*

Nyt kun vielä tän jysärin sais loppumaan ni ois upee päivä. Riivattua kun nääkin on nykyään vähintään kaks-, usein kolmepäiväisiä... *tupisee vähän ja imasee lääkenappulan*

Ihmeellistä häröilyä taas mun treeni. Sekä eilen illalla että tänä aamuna. Hohhoijaa… Ihan kun ei raajaa toisesta erottais, saati sitten osais käytellä niitä mitenkään. Hannu J kovasti eilen yritti vakuutella että menee ihan hyvin, mutta silti musta tuntu ihan sille kun olisin voimalla vääntäny joka tekniikan. Tiiä häntä. Voi tietty olla että toi vähähiilarinen ruokavalio vaikuttaa vielä toistaseks ja on vaan voimattomuutta jäsenissä. Mutta silti vähän outo olo… Mielikin kaiken tän vääntämisen takia matalalla. Jännä miten tää kaikki vaikuttaakin niin paljon.
Tosin pakkohan sen on vaikuttaakki, kun mä varmaan lähemmäs puolet hereillä vietetystä vapaa-ajastani elän tatamilla. Välillä tuntuu että oon dojoilla enemmän kuin kotona. Joskus oonkin. Hereilläoloajasta, siis. Aamulla heräämisestä lähtöön 30 min., mahdollisest aamutreeneissä 1h, sieltä suoraan töihin, sieltä suoraan takasin treeneihin x2 (á 1,5 h), ja kotona hereillä ehkä tunnin ennen zippaamista. Vaikka jättäis toiset illan treeneistä väliin ni siltikin oisin vähintään yhtä paljon tatamilla kuin kotona.
Onkohan tää oikeesti vähän kipeetä…? Pitäis varmaan hankkia elämä…kaiketi…
Pasia syynättiin tänään aamutreeneissä. Tosin tällä kertaa tatamin laidalta. Opekoulutuksen ’näyttötyö’. Hyvin tuo tuntu menevän vaikka mies omien sanojensa mukaan jännittikin. Ei huomannut ainakaan tällanen rivireenari, ja kivaa oli. Hyvä mieli jäi (vaikka olinki taas aika huono ja päpätin siitä aikani pukkarissa).
Mutta ei ole, jumaliste ei, minun kroppaa tehty heräämään 05:20 aamulla treenejä varten. *NAUR* Niin paljon kun mä nautinkin aamutreeneistä niin leireillä kuin tälleen arkenakin, ni joku roti sentään! *hih* Selkeesti se 07:00 on mun kropalle ja kaallle sellanen optimaalinen aamunalotusaika. Sitä ennen on vielä ihan täys system shut down päällä eikä kykene ymmärtämään mistään mitään eikä liikkumaan mitenkään järkevästi. Huhhuh… onneks tää oli vaan poikkeusaamureeni… :)
Ai hitto, pitääpä muistaa tältä aamulta se Pasin nikkyo-niksi, että leikkauksen jälkeen uken olkapää pitäis olla alempana kuin ranne niin otteen vaihto on turvallinen. Ja Tuulan vinkki siitä että sankyossa nagen pitää otetta vaihtaessa olla tarpeeks uken takana ni kyynärpää pysyy hallussa. Hitsi noita neuvoja oli taas kiljoona… Ja arvaa muistanko enää, arvaa… no EN! Sanelukone tai videokamera ois reeneissä kova sana… Pitäisköhän joskus videoida… Huhhuh, vois olla melko raakaa katottavaa… *repeilee*

Kyynärpäätaktiikkaa opettelin tänään. Aamutreeneissä iski taas käsittämätön tyhmäapinakohtaus, enkä osannu sitten yksinkertasta ikkyota. Tyyyyhmäääää! No aikani siinä ängersin – ja Pasi niin kiltisti ja hymyilevänä avusti ja pohti ongelmaa mun kanssa – ja kun olin vaan sitä mieltä että lantiossa tuntuu sille kun törmäis johonkin justiin silloin kun pitäis lähteä leikkaamaan ja äh ja puh ja pöh… Ja kokeiltiin sitten kaikennäköstä jalkojen asennusta ja polvien koukistamista ja muuta… ja sitten yht’äkkiä heräsin siihen että mullahan sojottaa kyynärpää – sii OMA kyynärpää! – ihan suoraan silmien eessä. No pitäiskö? No ei. No olinpa ääliö. Kyllä oli taas niin tyhmä olo kun olla ja voi. Montako kiljoonaa kertaa jo on sanottu että kyynärpäät lähellä kroppaa, ’omassa edessä’. Noh, tyhmäapina olen… Mutta sitten ku sain sullottua kyynärpäiseni kylkiin ni TADAA! sitte suju sekä omote että ura. Jotka ei hetkeä aiemmin kumpikaan luonnistunu. On se ihmeellistä tuo aikido… :)
Onpas tästä muuten pitkä aika kun oon kirjottanu. Noh, kesäloma tietty vaikutti, mutta on muutenkin ollut sellanen… epäehtivä meininki. Ehkä tästä eteenpäin taas paremmin… :)

Aaaaahhhh… Aamutreeniä… Aaaaahhhh… *HYMY*
Mutta jännä juttu: eilen taidotreeneissä ei meinannut kärsiä nilkan kanssa tehdä melkein mitään vaikka oli nilkkatukikin (erityisest chokujotsuki ja senjogeri tuntu pahalle) ja sitten taas tän aamun aikidotreeneissä ei mitään hätää treenata ilman tukea. Jännä juttu…
Oli aika mukavaa tehdä kun alkaa hahmottumaan hommelit. Ja nyt kun vähän hahmottaa jo pystystä ikkyota ja nikkyota paremmin, niin suwariwazakin meni vähän helpommin. Tai ainakin tuntui sille. Saattoi kyllä olla melkosta räpiköintiä oikeesti. *naur*
Hih, hassua oli huomata että osa jutuista alkaa jo olemaan jotenkin lihasmuistissa vaikkei pää vielä juuri mitään tajuakkaan. Virpin kanssa tehtiin – mikähän se nyt olikaan, joku ura-puolen juttu se oli – ja Virpin nageiltua oli mun vuoro tehdä ja mietin siinä hetken ja Virpi kysyi että muistanko, ni totesin vaan että ”en mutta kroppa ehkä muistaa” ja aloin vaan tekemään. Ja muistihan se, suunnilleen. *virn* Hssu tunne, vähän niinku pianoa soittaessa joskus. yht’äkkiä sitä vaan huomaa soittavansa juttuja mitä ei muistanut osaavansa, mutta sormet vaan osaa vanhastaan.
Vähän kyl meinas ruveta tutisuttaan ja punehduttaan ku tehtiin sotokaitennagea ja suhahdin siinä Emmalle että ”toivottavasti tällä kertaa ei mee pöksyt” ni Virpi haukkana kuuli suhauksen ja käännähti polleena kädet puuskassa pällistelemään meihin päin ja kailotti että ”no niin, tän mä kyllä haluan nähdä!”. *naurrrr* Himpun verran jännitti… *kikatus* Mutta ei ratkennu housut, ei… tällä kertaa… :)
Mut AH! kyl aamutreenit on ihania. Mää tykkään!

Eilen Emman kanssa vapaatreeniä. Olipa kiva nähdä sitä. Ruiskaunokkiani. Ja voi ETTÄ! se on kiltti kun jaksoi ukeilla kun mä kikersin koko puoltoistatuntisen 5. kyun tekniikoita.
Mutta hitsi että teki hyvää. Mahtavaa päästä tekemään toistoja kunnolla. TÄTÄ LISÄÄ!

JEIJ! \o/ Tänään oli pitkästä aikaa aamutreenit. Kyl ne vaan OIKEEST on mulle nannaa. Ja tänään oli vielä ihan extra-nannaa, kun Virpi-senpain ja mun lisäks ei ilmaantunu paikalle ketään muita. Sain siis tunnin verran privaattiopetusta. Ikkyo ja nikkyo kurimukseen. Mutta jotain oppia meni perillekki. Nyt kun vielä muistais ne opit!

- sekä ikkyossa että nikkyossa EI TYÖNNETÄ (se tasku, se tasku…), eli ei saa astua liian aikaisin
- horjutuksen jälkeen ikkyossa odotus uken liikkeeseen (ei hosuta! Nih!)
- TSUKIASHI!!! Etumono kevyemmäks, kele…
- aina olkapää tarkasti ukelta lattiaan
- katatedori nikkyo omote: horjutus ja ihan vaan suoraan alas
- katatedori nikkyo ura: z-horjutuksen jälkeen tarpeeksi etäisyyttä & uken kyynärpää hallintaan (suoraksi), ranne kiinni rintakehään ja uke alas. Ennenkö kokonaan alas ni on kilttiä veivauttaa uken kyynärpää mukavampaan asentoon.
- katadori nikkyo omote: otekäden liike näyttävä horjutuksessa (EI VOIMAA ETUKÄDESSÄ!), etukäsi nikkyoon ja otekäsi kyynärpään hallintaan, ja siitä sitte etiäppäi normisti…
- katadori nikkyo ura: z-horjutus (EDELLEENKÄÄN EI VOIMAA ETUKÄDESSÄ!), otekäsi suorana eteen ja kevyesti uken olan ETUPUOLELTA viistäen kyynärpäähän & etukäsi suoraan nikkyoon jonka jälkeen paine ukea kohti (liike ’kerää & antaa’ –pyöräytys, tässä vaiheessa jalat voi ottaa yhteen), kyynärotteen vaihto haarukaksi ja uken pyöräytys tatamiin (itsellä askel ihan uken taakse/jalkoihin)
Muistaskohan noilla resepteillä… Meniköhän ne oikein… *naur*

Noh mutta… Kylläpä tosiaan vaan oli aamulla niin etuoikeutettu ja mannaa-sataa-taivaasta –olo kun pääsi senpain kanssa hikoilemaan. Sain taas oikeen täsmähoitoa ongelmiini. Ja yokoukemi-harjotteetki meni silleen jotenkuten, vaikka niska ja selkä on aivan tuhannen jumppasessa viikonlopun päänsärkysessiosta.
Mut itse teknisiä onnistumisia vielä enemmän mä nautin Virpin seurasta ja opetuksesta. Siinä naisessa on vaan jotain mikä saa mut oppimaan. Liekö sitten tosiaan kyse jo ihan siitä että me ollaan suunnilleen samaa pituusluokkaa, ni samojen örkkimörkkien kanssa se on jumpannu ku mitä mä nyt tahkoon. Vai onko sitte jostain muustakin kyse. Mä uskon että on… :) Tää mun päiväkirja vilisee Virpi-faniutta – ”Virpi sitä ja Virpi tätä” – mutta minkäs teet: mä OON Virpi-fani. *hih* Sinällään se on kai luonnollista että oma alkeiskurssiope jää rakkaaks, mutta on tässä muutakin. Virpissä vaan kaikuu sellanen pulppuava elämänilo ja energia minkä mä joskus ainakin oon tunnistanut ittessänikin. Ja se on taas tarttunut muhunkin, herännyt eloon tänä vuonna. Sitä on kaivattu ja tarvittu. Arigatoo gozaimasu, Virpi-senpai! *REI*
Oli tosi mieltäkeventävää että sain tällaset treenit edellisten alle. Vaikkei torstain treenit tosiaan varsinaisesti vituttanukkaa, ni kyllä sitä vähän semmostä möh, pöh ja pah –fiilistä menee läpi kun on niin tyhmäapina… Kyse oli siis vaan tahmeesta päivästä, that’s all. Tänään on uus päivä, uus viikko, uudet treenit… :)
Ja housutki tuntu ihan riittävän väljille. *naurrrrr*

Ja senpain tarkistuslisäys tekniikoihin: "Lisää vielä itsellesi tuosta ura-muodon etäisyydestä se, että uken paino pyritään saamaan siten, että se on sillä nagea lähempänä olevalla jalalla. Omotessahan leikkausta edeltää se kevyt painon siirto siten, että ukella on paino sillä just toisella jallalla… ja ukella on silloin lantio auki sekä mahdollisuus esim. potkaista.. ja jos se onneton potkaisee niin leikkaus taskuunhan se kullannupun hujauttaa tatamiin… ;) "

Ois vaan pitäny tilaa 180-senttiset byysat. Piukeet ne on tuonki merkkiset. *punkero*
Mutta pääsinpä treeneihin eilen. Mut meni ihan reisille. Tosin ei kyllä vituttanu. Kun kyse ei ollu siitä että ei ois käskyt menny aivoista jäseniin. Sillon vituttaa. Nyt oli ihan vaan kyse siitä että aivoissa toimii…eeiiiiii mikää-ää-ää-ään, ei mikää-ää-ää-ään, ei mikää-ää-ää-ään, ei mikää-ää-ää-ään… *naurrrr* Totaalijumekses. En tiä vaikuttiko keskiviikon taidotreenit vai mistä oli kyse, mut nyt oli vaan niin tyystin tyhmäapinameininki, et hohhoijaa… Eipä siitä siis sen enempää… Ens’viikkoa odotellessa… :)

Uijui! Ihana jumppanen fileissä. Aaaahhhh...
Eilen oli syyskauden ekat taidotreenit. Nannaa. Päädyin vetäjäks joten ihan hirmusest en päässy itte varsinaista taidoa tekemään (jonku verran jotain vähän, sentään), mut sitte lopuks villiinnyin ottamaan pientä 'satujumppaa'. 50 kpl sekä vatsoja että punnerruksia tuli tehtyä. Aika jees. Pääsee taas tekemisen makuun. ^_^
Himpun verran kyl olin yllättyny et kundit hyyty tyystin punnerrusten kanssa. Noh, olihan ne siinä resunnu mattopainiiki ja kaikkee, mut silti... Kohtuullinen tempo ja vaihdettiin kolmeen kertaan punnerrustyyliä... Noh, mutta sepä siis vaan huutaa syksyks napakkaa peruskuntosettiä. :D Tekee kyl ittellekki hyvää. Kestävyyttä tarttis taas kohentaa.
Jätin riskillä nilkkatuenki laittamatta eilen. Eikä tuntunu missään. Hyppäreitä tehdessä vähän joutu varomaan ja tekee alastulot normaalia tarkemmin, mut muuten meni ihan heittämällä. Mahtavaa. Tänäänki vois ehkä aikidossa uskaltaa jättää tuen pois... *harkittee*
Hitto en on ihana jumitus. Tietää taas tehneensä jotain. Tätä lisää!

P.S. Niin, ja sitä 'verta' edusti Samin revenny kynnenreunus... X) Kyyneliä ei tullu vaik Jasuki otti parit melko reilut tuiskahdukset hyppäreitä treenatessa. :)