IRC-Galleria

Kyynärpäätaktiikkaa opettelin tänään. Aamutreeneissä iski taas käsittämätön tyhmäapinakohtaus, enkä osannu sitten yksinkertasta ikkyota. Tyyyyhmäääää! No aikani siinä ängersin – ja Pasi niin kiltisti ja hymyilevänä avusti ja pohti ongelmaa mun kanssa – ja kun olin vaan sitä mieltä että lantiossa tuntuu sille kun törmäis johonkin justiin silloin kun pitäis lähteä leikkaamaan ja äh ja puh ja pöh… Ja kokeiltiin sitten kaikennäköstä jalkojen asennusta ja polvien koukistamista ja muuta… ja sitten yht’äkkiä heräsin siihen että mullahan sojottaa kyynärpää – sii OMA kyynärpää! – ihan suoraan silmien eessä. No pitäiskö? No ei. No olinpa ääliö. Kyllä oli taas niin tyhmä olo kun olla ja voi. Montako kiljoonaa kertaa jo on sanottu että kyynärpäät lähellä kroppaa, ’omassa edessä’. Noh, tyhmäapina olen… Mutta sitten ku sain sullottua kyynärpäiseni kylkiin ni TADAA! sitte suju sekä omote että ura. Jotka ei hetkeä aiemmin kumpikaan luonnistunu. On se ihmeellistä tuo aikido… :)
Onpas tästä muuten pitkä aika kun oon kirjottanu. Noh, kesäloma tietty vaikutti, mutta on muutenkin ollut sellanen… epäehtivä meininki. Ehkä tästä eteenpäin taas paremmin… :)

Aaaaahhhh… Aamutreeniä… Aaaaahhhh… *HYMY*
Mutta jännä juttu: eilen taidotreeneissä ei meinannut kärsiä nilkan kanssa tehdä melkein mitään vaikka oli nilkkatukikin (erityisest chokujotsuki ja senjogeri tuntu pahalle) ja sitten taas tän aamun aikidotreeneissä ei mitään hätää treenata ilman tukea. Jännä juttu…
Oli aika mukavaa tehdä kun alkaa hahmottumaan hommelit. Ja nyt kun vähän hahmottaa jo pystystä ikkyota ja nikkyota paremmin, niin suwariwazakin meni vähän helpommin. Tai ainakin tuntui sille. Saattoi kyllä olla melkosta räpiköintiä oikeesti. *naur*
Hih, hassua oli huomata että osa jutuista alkaa jo olemaan jotenkin lihasmuistissa vaikkei pää vielä juuri mitään tajuakkaan. Virpin kanssa tehtiin – mikähän se nyt olikaan, joku ura-puolen juttu se oli – ja Virpin nageiltua oli mun vuoro tehdä ja mietin siinä hetken ja Virpi kysyi että muistanko, ni totesin vaan että ”en mutta kroppa ehkä muistaa” ja aloin vaan tekemään. Ja muistihan se, suunnilleen. *virn* Hssu tunne, vähän niinku pianoa soittaessa joskus. yht’äkkiä sitä vaan huomaa soittavansa juttuja mitä ei muistanut osaavansa, mutta sormet vaan osaa vanhastaan.
Vähän kyl meinas ruveta tutisuttaan ja punehduttaan ku tehtiin sotokaitennagea ja suhahdin siinä Emmalle että ”toivottavasti tällä kertaa ei mee pöksyt” ni Virpi haukkana kuuli suhauksen ja käännähti polleena kädet puuskassa pällistelemään meihin päin ja kailotti että ”no niin, tän mä kyllä haluan nähdä!”. *naurrrr* Himpun verran jännitti… *kikatus* Mutta ei ratkennu housut, ei… tällä kertaa… :)
Mut AH! kyl aamutreenit on ihania. Mää tykkään!

Eilen Emman kanssa vapaatreeniä. Olipa kiva nähdä sitä. Ruiskaunokkiani. Ja voi ETTÄ! se on kiltti kun jaksoi ukeilla kun mä kikersin koko puoltoistatuntisen 5. kyun tekniikoita.
Mutta hitsi että teki hyvää. Mahtavaa päästä tekemään toistoja kunnolla. TÄTÄ LISÄÄ!

JEIJ! \o/ Tänään oli pitkästä aikaa aamutreenit. Kyl ne vaan OIKEEST on mulle nannaa. Ja tänään oli vielä ihan extra-nannaa, kun Virpi-senpain ja mun lisäks ei ilmaantunu paikalle ketään muita. Sain siis tunnin verran privaattiopetusta. Ikkyo ja nikkyo kurimukseen. Mutta jotain oppia meni perillekki. Nyt kun vielä muistais ne opit!

- sekä ikkyossa että nikkyossa EI TYÖNNETÄ (se tasku, se tasku…), eli ei saa astua liian aikaisin
- horjutuksen jälkeen ikkyossa odotus uken liikkeeseen (ei hosuta! Nih!)
- TSUKIASHI!!! Etumono kevyemmäks, kele…
- aina olkapää tarkasti ukelta lattiaan
- katatedori nikkyo omote: horjutus ja ihan vaan suoraan alas
- katatedori nikkyo ura: z-horjutuksen jälkeen tarpeeksi etäisyyttä & uken kyynärpää hallintaan (suoraksi), ranne kiinni rintakehään ja uke alas. Ennenkö kokonaan alas ni on kilttiä veivauttaa uken kyynärpää mukavampaan asentoon.
- katadori nikkyo omote: otekäden liike näyttävä horjutuksessa (EI VOIMAA ETUKÄDESSÄ!), etukäsi nikkyoon ja otekäsi kyynärpään hallintaan, ja siitä sitte etiäppäi normisti…
- katadori nikkyo ura: z-horjutus (EDELLEENKÄÄN EI VOIMAA ETUKÄDESSÄ!), otekäsi suorana eteen ja kevyesti uken olan ETUPUOLELTA viistäen kyynärpäähän & etukäsi suoraan nikkyoon jonka jälkeen paine ukea kohti (liike ’kerää & antaa’ –pyöräytys, tässä vaiheessa jalat voi ottaa yhteen), kyynärotteen vaihto haarukaksi ja uken pyöräytys tatamiin (itsellä askel ihan uken taakse/jalkoihin)
Muistaskohan noilla resepteillä… Meniköhän ne oikein… *naur*

Noh mutta… Kylläpä tosiaan vaan oli aamulla niin etuoikeutettu ja mannaa-sataa-taivaasta –olo kun pääsi senpain kanssa hikoilemaan. Sain taas oikeen täsmähoitoa ongelmiini. Ja yokoukemi-harjotteetki meni silleen jotenkuten, vaikka niska ja selkä on aivan tuhannen jumppasessa viikonlopun päänsärkysessiosta.
Mut itse teknisiä onnistumisia vielä enemmän mä nautin Virpin seurasta ja opetuksesta. Siinä naisessa on vaan jotain mikä saa mut oppimaan. Liekö sitten tosiaan kyse jo ihan siitä että me ollaan suunnilleen samaa pituusluokkaa, ni samojen örkkimörkkien kanssa se on jumpannu ku mitä mä nyt tahkoon. Vai onko sitte jostain muustakin kyse. Mä uskon että on… :) Tää mun päiväkirja vilisee Virpi-faniutta – ”Virpi sitä ja Virpi tätä” – mutta minkäs teet: mä OON Virpi-fani. *hih* Sinällään se on kai luonnollista että oma alkeiskurssiope jää rakkaaks, mutta on tässä muutakin. Virpissä vaan kaikuu sellanen pulppuava elämänilo ja energia minkä mä joskus ainakin oon tunnistanut ittessänikin. Ja se on taas tarttunut muhunkin, herännyt eloon tänä vuonna. Sitä on kaivattu ja tarvittu. Arigatoo gozaimasu, Virpi-senpai! *REI*
Oli tosi mieltäkeventävää että sain tällaset treenit edellisten alle. Vaikkei torstain treenit tosiaan varsinaisesti vituttanukkaa, ni kyllä sitä vähän semmostä möh, pöh ja pah –fiilistä menee läpi kun on niin tyhmäapina… Kyse oli siis vaan tahmeesta päivästä, that’s all. Tänään on uus päivä, uus viikko, uudet treenit… :)
Ja housutki tuntu ihan riittävän väljille. *naurrrrr*

Ja senpain tarkistuslisäys tekniikoihin: "Lisää vielä itsellesi tuosta ura-muodon etäisyydestä se, että uken paino pyritään saamaan siten, että se on sillä nagea lähempänä olevalla jalalla. Omotessahan leikkausta edeltää se kevyt painon siirto siten, että ukella on paino sillä just toisella jallalla… ja ukella on silloin lantio auki sekä mahdollisuus esim. potkaista.. ja jos se onneton potkaisee niin leikkaus taskuunhan se kullannupun hujauttaa tatamiin… ;) "

Ois vaan pitäny tilaa 180-senttiset byysat. Piukeet ne on tuonki merkkiset. *punkero*
Mutta pääsinpä treeneihin eilen. Mut meni ihan reisille. Tosin ei kyllä vituttanu. Kun kyse ei ollu siitä että ei ois käskyt menny aivoista jäseniin. Sillon vituttaa. Nyt oli ihan vaan kyse siitä että aivoissa toimii…eeiiiiii mikää-ää-ää-ään, ei mikää-ää-ää-ään, ei mikää-ää-ää-ään, ei mikää-ää-ää-ään… *naurrrr* Totaalijumekses. En tiä vaikuttiko keskiviikon taidotreenit vai mistä oli kyse, mut nyt oli vaan niin tyystin tyhmäapinameininki, et hohhoijaa… Eipä siitä siis sen enempää… Ens’viikkoa odotellessa… :)

Uijui! Ihana jumppanen fileissä. Aaaahhhh...
Eilen oli syyskauden ekat taidotreenit. Nannaa. Päädyin vetäjäks joten ihan hirmusest en päässy itte varsinaista taidoa tekemään (jonku verran jotain vähän, sentään), mut sitte lopuks villiinnyin ottamaan pientä 'satujumppaa'. 50 kpl sekä vatsoja että punnerruksia tuli tehtyä. Aika jees. Pääsee taas tekemisen makuun. ^_^
Himpun verran kyl olin yllättyny et kundit hyyty tyystin punnerrusten kanssa. Noh, olihan ne siinä resunnu mattopainiiki ja kaikkee, mut silti... Kohtuullinen tempo ja vaihdettiin kolmeen kertaan punnerrustyyliä... Noh, mutta sepä siis vaan huutaa syksyks napakkaa peruskuntosettiä. :D Tekee kyl ittellekki hyvää. Kestävyyttä tarttis taas kohentaa.
Jätin riskillä nilkkatuenki laittamatta eilen. Eikä tuntunu missään. Hyppäreitä tehdessä vähän joutu varomaan ja tekee alastulot normaalia tarkemmin, mut muuten meni ihan heittämällä. Mahtavaa. Tänäänki vois ehkä aikidossa uskaltaa jättää tuen pois... *harkittee*
Hitto en on ihana jumitus. Tietää taas tehneensä jotain. Tätä lisää!

P.S. Niin, ja sitä 'verta' edusti Samin revenny kynnenreunus... X) Kyyneliä ei tullu vaik Jasuki otti parit melko reilut tuiskahdukset hyppäreitä treenatessa. :)

Voe! ku Itella pitäis vauhtia ja itellooni tois minu uuvet reenipökät pian! *väänteleep käsiään* Ei meinaa jassaa oottaa tatamillepääsyä... :)
Noh, keskviikkona alkaa taas taidoilu, ni pääsee ainaki siellä hikoilemaan. Tartteeki nykästä taas kunnon peruskuntokausi. KENTATE KAMAE!!! :D

Ei jumaliste! *turhautunutta naurua* Ei vaan pysty kykenemään… Eilen reeneissä sitte kävi taidokkaasti: Pertti oli tekemässä muhun sotokaitennagea kun justiin ennen heittoa Katja-uken hanurista kuului PRAP! (ei, kyseessä ei ollut pieru… valitettavasti…) ja siihen loppu meikäläisen treenit. Ripsahti meinaan housut sievästi pehvasta rikki. *epäuskoinen naurahdus* Sellanen 10-senttinen rako sinne vaan tuli, mutta sen verta ilmavirta pyyhkäeli pakaraa notta totesin olevan häveliäämpää jättää treenit siihen. Onneks sentään tunnin suunnilleen ehdin treenata. Ja jopa todeta että nikkyo ura menee jotenkuten jo. Mutta hitto että harmitti jättää treenit kesken…
Ja vielä suurempi harmistus iski kun pääsin pukkarin ja hokasin että niih, millonkahan siis saan käsiini uudet housut ja pääsen taas treenaamaan. *suruisa huokaus* Toivottavast ei tuu pitkää treenitaukoa… Mä olin kyl jo vähän asennoitunu menemään treeneihin tänään. Kele…
Muuten oli kyllä muksaa treenata. Oli taas tosi kivasti sakkia. Nikkyoa jos jonkinlaisella sovellutuksella. :)
Riivattua että noi housut harmittaa. Pitääpä soitella ympäri kaupunkia josko jostain löytyis mulle uuvet jo illaks…

*HUOKAUS* Ei o tullu siilipaita vieläkään... *HUOKAUS*

Mä työnnän liikaa ja liian vaa’assa ikkyossa… *virn* Uu, ja vihdoin askelresepti iriminagelle. Jeij! Arigatoo, Hannu-senpai!