Mä täällä oon alkuasukkaana juuri lärvilleni levittämän turvehoidon kanssa. Nyt voin toteuttaa unelmiani, tai ainakin osaa siitä, että pääsisin joskus turvekylpyyn jonnekin kylpylään. Toki kaverit nauraa mulle, että se on mummojen hommaa. Mummot tuota puolta harrastavat enemmälti omiin kolotuksiinsa ja muuta. Nyt haaskaan kymmenen minuuttia ajastani tänne srkiivailuun, ku kasvonaamion pitää antaa vaikuttaa sen verran. Tää turvenaamio tuoksuu aika hyvälle ihan oikeasti. Tässä on jotain yrttejä sun muuta. Joops. Ehkä vähän turhuuden huippua, mutta pakko on kokeilla. Toivottavasti meillä soita riittää, vaikka oikeasti noi turpeiden nostamiset ja soiden ojittamiset vähän tuhoaa - tai aika paljonkin varmaan - soiston ekosysteemiä sun muuta.
Puuttuu vielä suklaata ja jännittävä romaani... Sitten olisi melkein, kuin om-mantraa lausumassa ja todellisessa euforisessa tilassa. Rauhaisaa.
Huomenna alkaa viikonloppu taas. Mä meen hoitamaan systerin koiraa viikonloppuna. Ihanaa. Viira on mun pusutyttö. Se aina nuolee mun naaman aivan läpimäräksi ja pesee mun korvat ja nuolee vielä mun varpaat... Nykii mun peittoa aamulla, että pitäis pissalle päästä. On se suloinen koira. Suloisin, mitä maailmasta voi löytyä.
Kahden minuutin kuluttua pitää huuhdella tää mömmö mun lärvistä pois.
Leikkikäämme siis alkuasukkaita ja nauttikaamme elämästä. Voikaa hyvin.
