emme tienneet kun läksimme silloin,
kuka joskus palata voi.
Kansalaiset. Medbörjare. Vai miten se nyt ruåttix skrivattiinkaan?
Kaikenlaista juttua tuossa tosiaan tuli mietittyä ja väänneltyä korvien väliä oikeen kunnolla. Ennen oltiin iloisia pienistäkin asioista, esimerkiksi sota- ja pula-aikana. Tanssikiellon aikana pidettiin nurkkabileitä ja säännöstelyn myötä on yksinkertaisistakin ruoka-aineista saatu hyvät ruuat koko perheelle. Nykyisellään monetkaan tyypit ei oo tyytyväisiä itseensä ja siihen, mitä niiden ympärillä on. En sitten oikeen tiiä, mihin tää maailma on menossa. Sit valuu rahaa kaikenmaailman hössötyksiin ja kaikki kannetaan valmiina eteen. Ymmärrän kyllä ihmiset, jotka eivät itse ole kykeneväisiä siihen. Siksi heitä autan ja haluan auttaa. Nyt ja tulevaisuudessa. No, mä kerran lainasin kirjastosta semmosen Valittujen palojenko se oli en nyt muista, ku se kerto naisista sodan ajan Suomessa. Siellä oli joitakin hyviä pula-ajan respoja ja oon ihan totta kokeillu joitakin. Siellä oli yks semmonen ihan sika hyvä soosi, johon laitettiin porkkanoita ja jotain... No, kasviksia etupäässä.
Toisaalta, mulla oli yks pääasia... Radiosta kuuntelin kaikkee mielenkiintoista aamulla. Jösper Knutas tai joku semmonen piti ohjelmaa noista sota-ajan filmi- ja musiikkiteollisuudesta Suomessa. Se oli tosi mielenkiintoinen ohjelma. Äsken yhessä semmosessa netistä löytyneestä hissa-aiheisessa pelissä sain täydet pisteet. Mut tähän teemaan, ku taas päästiin, ni kerrompa tilanneeni NetAnttilasta itselleni Kun taivas repeää ja Taivas Sinivalkoinen-sarja-DVD-kombinaation ja Pianistin. Vielä ei ollut se yksi leffa riittävän halpa, että sen voisi tilata. Mut kyl mä sen vielä saan.
Mä tykkäsin niistä kahdesta mainitsemasta sarjasta, kun ne töllöstä tulivat.Monesti mulle on tullut tuo Elämää juoksuhaudoissa kyl silleen biisinä mieleen. Ainakin tekussa eräänkin kerran, ku oli niitä kamalia matikankursseja, ni ne oli yhtä talvisotaa, ellei pahempaakin. Sit mä laulaa jollotin sitä kappaletta karaokessa samalla sanoen, että se oli tietyille tekun matikan maikoille, vaikka eivät ne sillä hetkellä kyseisessä kapakissa sattuneet olemaankaan.
No, tietenkin sille oli jatkosotaa mulle tekussa oikeestaan toi tehdassuunnittelu. Onneksi se on kärsitty ja koettu. Rauhanneuvottelut käyty moneen otteeseen. Mut aikamoisia haavoja siitä tuli, mutta nekin on onneksi nuoltu, könttääntyneet ruvet pureskeltu ja korvattu sillä, että opiskelen sairaanhoitajaksi. Ammattiin, johon olen oikeastaan aika kauan halunnut. Toinen vuosikurssikin alkaa tuotapikaa. Enää nelisen viikkoa. Eka vuosikurssi - Lähes femman paperit ja 60 opintopistettä. Semmonen mulla oli viimevuosi. Toi seuraava säe pätee siis siihen, ku on aivan helvetillistä. Toivottavasti harvoin. Mulle itelle kuuluu kuitenkin ihan älyttömän hyvää. 
Elo tää juoksuhaudoissa on
meille käskynä vain kohtalon,
Nyt on vielä hyvä olo senkin puitteissa, että sain matot pestyä. Ensviikolla kiidän kauppaan hakemaan pienen pölynimurin. Tähän asti lainasin kämppiksen, mutta sekin jo muutti pois. Sitten tuli nautittua viikonloppuna kesästäkin jonkun verran, mutta jonkun verran tuli vain oltua ja luettua hyvää rompsua. Sempä takia toi seuraava kohta onkin aika hyvä muistaa. Nauttikaamme siis elämästä, kun kerran sitä voidaan tehdä. <jännä>
ja kenties matkamme määrä
sodan melskeisiin kadota on.
Ja lopuksi: Kaikille ihastuneille ja rakastuneille: Painakaa toi mieleenne:
Päivä kun yöks' vaihtui jo,
tuli levoksi pien' tuokio,
ovat unehen vaipuneet kaikki,
missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua taas muistelen,
näen poskellas viel' kyyneleen,
vaikka taiston kentälle jäisin,
sinun kuvasi on viimeinen.
Hyvää vointia.