Se on totta, ku kirkonrotta ja
portatiivi sekä potta.
Kukaan ei vielä tiedä, mikä kaksineuvoiselle
etanalle nimeksi ja mulle sanotaan, että "Keksi".
Siihen naapurin Aukki:
"Siitä voisi tehdä Tsaukki taikka Taukki".
Kaikkia nimiä kokeiltiin,
Rakastavaiset kuhersivat: "Keimailtiin".
Lopputulos on tämä:
Aukki, otappa kahvitarpeet nämä. Ongelma ratkaistiin.
Niin päädyttiin nimeen Erkki-Charlotta.
Mä keksin ton ihan äsken bussissa.
Mut joo. Totuus on se, että kävin Suomalaisessa kirjakaupassa törsäämässä... Piti ostaa aqua-puuvärit ja yhdet akvarelliliidut. Sitte ostin aakolmosta vesiväripaperia, pieniä suteja ja yhden suuren sudin laveeraamiseen. Sitten ostin ihan pienikärkisen mustan tussin. Lauantaina pitää käydä Akateemisesta kirjakaupasta semmonen kalligrafiatussi, että voi tutuille pistää joulukortit menee. Ai niin ja sitte liisteriä ja värejä, että voi tehdä itte marmoroimalla kirjekuoret niihin joulukortteihin. Ja muitakin tilpehöörejä pitäis hankkia tehdäkseen parit joululahjat ihmisille... Ja massaa. Kaverille kai väännän yhet napit ja korun semmosesta massasta, mikä loistaa pimeessä ja sitten jotain muuta väriä sekaan... Vähän. Valkonen loistaa hyvin uuveevalossa kanssa. Niin... Ihan pieni kultatussikin pitäis hankkia, että sen kortin tekstin voi reunustaa sillä.
Yks, kaks, kolme, neljä, viis.... Mä lasken lampaita.... Eiku... No joo. Lampaita. Pelaan semmosta jännää peliä netissä vielä... Tai jännää ja jännää. <jännä> Äsken pelasin vuoristoratapeliä, että se juna piti saada vauhdilla maaliin. Sitte niin monta niitä lätkiä sai, ku jäi aikaa tai jotain. Mitä hitaampi se juna on, ni sen vähemmän niitä lätkiä saa ja sitte vältsyy ei saa semmosta tötteröä, jos se mittari ei mee ihan sinne huippuun saakka. Jostain Soneran sivuilta vai mikä Miniclippi se nyt sitten onkaan, missä tuo peli oli tai on.
Jepsgugeliguu... Mä meen skriivaa oppimispäiväkirjaa kohta... Sitten Salkkarit. Päivä ilman Salkkareita on, ku menis vessaan ilman Aku Ankkaa.
Pitää mennä... Moikka! Voikaa hyvin!