Se oli sitten siinä. Eka viikko kevätlukukaudesta koulua jo käyty. Tai käyty ja käyty, ku puolet viikosta on vapaata... <jännä> No, joo. Pari lyhyttä päivää ja se oli oikeestaan siinä se töräys uutta oppia. Mä muuten tuossa tuumailin. Huikeeta!
Ens vuonna ollaan jo huikeesti käyty kouluja ja opintopisteitä senkun karissut tuon tuostakin tuonne opintosuorituksiin.
Tänä keväänä ollaan ikäänkuin puolessa välissä opintoja.
Mutta ei tuo koulunkäynti vielä tuohon tyssää... Tietä on edessä vielä monta kilometriä ja se vie pitkälle, ainakin toivottavasti. Sitähän voi löytyä ties mistä.
Mutta joo... Suunnitelmissa on kummiskin itselläni jotain... No, tutkija tai opettaja tai jotain. Tältä mun opiskelemaltani alalta jotain. Vaikkapa se terveystieteet ja sivuaineena pedagogiikka ja kasvatustieteen puolelta jotain... No, liikaa ei kande ahnehtia ja tiedän itsekin, että ahneella on aika kakka loppu. Kaikki on mielenkiintoista ja kiehtovaa. Mageeta olla niin monen asian parissa... Sitku kaikki on oikeestaan mielekästä ja mielenkiintoista ja semmosta, missä oikeesti viihtyy ja diggaa siitä hommasta, ni sitte on kauhee pähkääminen, mihin nurkkaan menis seuraavaks vai jääkö keskelle ja purkaa sitä kautta noita analyysejä. "Sitten musta tulee iso, ku mä oon ollu koulussa." Lasten totuuksia. Jotenkin herttaista... "ÄITI, VAIKKA MÄ OLIN KUINKA HILJAA, NI NE HERÄS KUITENKIN!!!!!" Hautuumaalla kuultua. Toinen satsi lasten totuuksia. Pitkä tarina.
Analysointi ja asioiden punnitseminen ei oo vaikeeta. Tietty niihin tarvii omanlaisen filosofian, mutta filosofiaankin tarvii ajattelukykyä, nokkeluutta ja avarakatseisuutta. Ja oon varmaan miljoonaan kertaan sanonut, että kaikki oikeestaan lähtee erilaisuuden hyväksymisestä, mutta myös oman itsensä hyväksymisestä. Ja kun kaikkia asioita tarkastellaan ja tutkaillaan. Eihän kivikään oo aina pyöreä. Siinä on kulmia, erilaisia värejä... Niitä kivilajikkeitakin on olemassa eri kovuusasteella, riippuen tietty siitäkin, missä ja mistä ne on muodostunut. Kaikkien elementtien - mutta myös ihmisten kanssa tullaan vuorovaikutteisesti toimeen, ku osaa ottaa neutraalin asenteen. Toisaalta sen toisenkin pitää antaa vastavuoroisesti sulle kunnioitusta, mitä sä annat vastavuoroisesti sille kaverille. Ja niin. Arvostuksen anto ihmiselle on oikeestaan molemminpuolista. Vähän vaikeeta varmasti antaa toiselle arvoa, jos se ei kunnioita sun juttuja, esimerkiks opiskelua tai duunintekoa. Samalla täytyy myös ajatella asioita, joista voi helposti tulla riita, niinpä kavereiden kanssa ei pitäis keskustella semmosista. Vakaumusasiat on yksiä semmosia herkkiä keskustelun aiheita ja niistä voi oikeesti tulla riita. Isokin, jos ei toiset/toinen kuuntele sun asioita ja on pänkkis. Onpas vuorovaikutus omalla tavalla moninaista. No, okkeijj... Esimerkiks kemiassa tiedetään, ku joku atomi poukkaa yhteen suuntaan, ni se tönäsee toista. Sit on Härdellö Crosso valmis... Esimerkiks ihmisten väliset riidat, jotka oikeestaan alkaa sillä toisten/toisen tyypin töykkimisestä.. Tai iham mistä vaan. Me ihmisetkin ollaan omalla tavalla atomeja, jotka menee joka suuntaan, kun vapaaksi päästään. <jännä> Olipa outo selitys tuolle. Miten muutenkaan sen olis voinu muodostaa omanlaiseen, dekoratiiviseenkin muotoon ja että asia on vielä ymmärrettävissä? Hei! Lähetääks vielä roolitarkasteluun? Joo, hei... No, ei vainenkaan. Ai että, mä rakastan tätä aihetta.
Mut joo. Mä ajoin vähän ruohonjuuritasonkin ajattelua, joka on varmasti iskostunut tuonne selkärankaan.
Mut joo. Itsetunto ja omanlainen kasvaminen tuo kivoja pikku säväyksiä, kaikkia asioita tosissaan voi oppia maailmaa ja kirjallisuutta tarkastelemalla. <jännä> Nytkin löytyy mulla Keltikangas-Järvisen kirjallisuutta hyllystä, ku lainasin kirjastosta ison pinon kirjoittaakseni muutamaa viittausta mun yhteen tsydeemiin. Ahhh... Mä oon tänään jotenkin niin filosofisella tuulella. Mä jaksan halkoa hiuksia, mä jaksan jauhaa jonkun asian parissa... No, ei ne ihmiset mua lähipiirissä turhaan sano tutkijaksi... Kai...
No, en viitsi enempää jauhaa tuota. Kohta mä saan kuitenkin taas noottia, että "Onksun aina pakko selittää ja käsitellä asioita niin hienosti, hiuksia halkoen ja tieteellisesti?". Mä vaan oon semmonen ihminen. Yhtä hyvin mäkin voin kysellä, et "Onksun pakko aina...?" No, en viitsi esimerkkiä laittaa...
No, onks tää sitte muka jotain väritöntä juttua? No, mun itseni mielestä tässä jutussa on aika paljonkin värejä. Sitäpaitsi aika hio timantit.
Kertokaas joku mulle, koska on taas Paasitornissa filosofiatapahtuma? Mä tuun heti messiin. Olin viimeekski.
Ja oli pirun hyvä keskustelu kertakaikkiaan. Ihan kaikesta.
No joo. Jotta tää ei taas menisi pitkälliseksi filosofoinniksi, niin poistun täältä tältä erää. Pitää laittaa tuohon hiilityöhön fiksatiivit, että se pysyy kunnossa.
Voikaa hyvin ja pohdiskelkaa. Se kannattaa. <viittaus>
Mä löysin jotain parempaa. Minitomaatit, joita on tullu syötyä, että oli pakko pitää parin päivän tauko. Syy oli se, että sain suuhuni pari aftaa.... Ei kiva.