IRC-Galleria

Ristus soikohon... Tän päiväinen työpäivä meni kiistatta tän kuukauden raskaimmaksi työpäiväksi...

Työpäivä alkaa...
Kello on 0700. Herään. Muistan miettineeni edellisenä iltana, että joudun menemään kahdeksaan töihin kymmenen sijasta. Kaksi varastomiestä vapaalla, pakko mennä ajoissa töihin. Perkele.

Kello 0820. Saavun töihin. Totean olevani yksin varastolla. Kiroan kovaan ääneen, tosin vaan pääni sisällä. Onnekseni kaverini saapuu myös töihin. Olemme kaksin koko perkeleen aamun varastolla. Kusisia hetkiä luvassa. Asiakkaita on normaalia enempi ja meno sitäkin hektisempää. Alkaa napsumaan.

Kello 0940. Toinen työkaveri saapuu hommiin varastolle. Kyselen, että missä eräs toinen varastomies luuraa....Vastaus: saikulla. Sairaus? Heikko mieli krapulan kourissa. Tekee mieli halkoa kalloja sen takia. Perkele kun voi olla sen verta älyä päässä, että tajuaisi olla juomati itseään perseille KESKEN TYÖVIIKON!!! Yksi kun päättää jättäytyä saikulle, niin me muut varastomiehet siinä eniten kärsitään. Perkele.

Kello 1000 - 1555. Luonnottoman hektistä menoa, matalaa verensokeria, hermojen kiristelyä ja armotonta kiirettä. Lähellä on, että olisi alkanut haistatteleen ihmisille. Väsymys ja matala verensokeri on katala asia, hemmetti.

Kello 1600. Pääsen ensimmäiselle tauolle päiväni aikana. Jumaliste kun helepotti saada jotain ruokaa. Sairasta menoa. Hullua.

Kello 1800. Kotiutuminen suht rauhallisen loppupäivän jälkehen. Kaveri heitti kuplallaan kotio. Hieno auto. Voisi jopa harkita ihtelleen samanlaista. Nerokasta! Kotiudun, syön, suihkuttelen kroppaani ja lopulta otan auton alleni ja ratsastan kohti auringonlaskua, turmiooni. Kohtalokasta.

Tuollaista tänään. Hullua.

Kahtellaan.