IRC-Galleria

"Sinun ei tarvitse etsiä rakkautta - vaan etsiä ja löytää sisältäsi kaikki ne esteet, jotka olet rakentanut suojaamaan itseäsi rakkaudelta."

~ hmmm. esteet. löytyy. sortuu? hmmm.

väsyttää ja haluaisi että olisi jo viikonloppu
olisi nimittäin aika sosiaalisen hauskanpidon
toisin sanoen haluaisi ottamaan muutaman juoman

Oli lauantai-aamu ja myös ensimmäinen aamu uudessa kodissani. Kämppikseni, Sinin kanssa oli edessä ostosreissu Ikeaan ja Giganttiin. Aamu alkoi hyvin. Lainasimme auton äidiltäni ja suuntasimme kohti Vantaata. Ikeassa oli..noh. Kannoimme olat vääränään tavaraa ja kävimme listaamme tarvittavista tavaroista läpi harva se minuutti. Suurimman osan löysimmekin. Tavaralista on kuitenkin aivan liian mittava tässä kerrottavaksi ja muistettavaksi. Tungos oli kova. Ja tulihan sitä satunnaisesti ja tahattomasti pahoinpideltyä rakasta kämpistäni siinä kun tohkeissamme ja enemmän ja vähemmän lekat otsassa kuljimme ympäri Ikeaa. Tavaroiden lastaus autoon kävi kuitenkin vaivattomasti. Suunta oli seuraavaksi kohti Kodin Ykköstä josta mukaan tarttui kylpyhuoneen ja olohuoneen matot. Giganttiin olikin sitten hiukan haasteellisempaa päästä. Ensinnäkään reitti sinne ei ollut aivan tuoreena mielessäni. Sen selvitettyäni luulimme olevamme selvillä vesillä. Mutta ei. Madza perkele kun ei viitsinyt antaa tietä kun minun olisi pikaisesti pitänyt vaihtaa kaistaa. Olin niin upoksissa kaistanvaihtoon etten tajunnut ajautuneeni lähelle tien reunaa. Pumps. Auto oli korkean katukiveyksen päällä. Pikainen ohjaus takaisin tielle. Pienet panikoinnit ja isot litanjat kirosanoja molemmilta ja Madza-kuskin kiroaminen perämettiin meneväksi. Gigantin pihassa tilannekatsaus. Pölykapseli kärsinyt ja renkaan sivussa repeämä. Perkele. Soitto kotiin. Äiti: "Vaihtakaa heti rengas." Iskä: "Jos ei ilmaa tule ulos, ajakaa kotiin ja katsotaan sitten." Mikro ja DVD-laite tarttuivat kuitenkin vielä mukaan liikkeestä. Äitin ns. oikotie kohti vanhaa 3-tietä ei johtanut minnekään. Ei kun vielä Kehälle ja sieltä vanhalle. Onneksi. Mahtikiitos että sitä tietä kuljettiin. Hyvinkäälle asti päästiin ja sitten katosi ohjautuvuus autosta. Paniikki ja jarrua. Sini: "Laita vilkku päälle!" Tien sivuun pysäytys. Minä: "Sini! Kato mikä tilanne!" Sini: "Se on tyhjä." Hätävilkut päälle. Taas soitto kotiin. Saatanan ison Ikea-kuorman lastaus ulos autosta jotta vararenkaan saisi irti. Puuttui kaikki työkalut jolla tarvittavan napukan saisi edes auki. Perkele. Kameralla piti ikuistaa ainutlaatuinen hetkemme. Yksi auto monista pysähtyi lopulta. Kaksi hiukan epämääräistä miestä tulivat apuun. Kestihän se hiukan mutta lopulta oli vararengas irti pohjasta. Sitten loppuivat miestenkin työkalut. Eivät saaneet siis rengasta vaihdettua. Onneksi oli iskä tulossa. Hän sai helposti renkaan vaihdettua. Lopulta päästiin kotiin. Sinin Saab haettiin kyllä välissä ja siinä piti vielä lastata kamat siis toiseen autoon. Kannettiin kahdestiin kaikki kamat kämpäämme ja ilta menikin niitä kootessa ja järjestellessä. Huh mikä päivä.

Olen kipeä. Taas. Murh.

Tänään rahdataan loputkin kamani kämpälle. Jee!
Mutta sitten ei ole enää paluuta. Kai. Vai?

What if I came to the end of my life and realized that I'd spent every day watching for someone who would never come to me? What an unbearable sorrow it would be, to realize I'd never really tasted the things I'd eaten, or seen the places I'd been, because I'd thought of nothing but the certain someone even while my life was drifting away from me?

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme, kun meidän on vaikeata muistaa, miten lennetään."
~ oh, sou truu.. ollaan enkuleita toisillemme, jookos? <3

"Jos oppisimme huomaamaan mahdollisuudet yhtä nopeasti kuin huomaamme toistemme virheet, olisimme pian kaikki menestyjiä."
~ mutta immeiset kun me taidamme olla vähän ivallista porukkaa, joka nauttii muiden yksilöidemme virheistä ja epäonnistumisista. ja muiden kömmähdyksille on myös välillä niin hauskaa nauraa, sille ei vain voi mitään. it's human nature. mutta eikös ne menestyjätkin osin perusta suosionsa ja hyvän onnensa muiden huonolle onnelle ja epäonnistumisille? kaikki eivät voi olla huipulla yhtä aikaa. not possible. onnekkaat hyötyvät ei-niin-onnekkaiden kohtaloiden kautta.
and in the end of the day, isn't it our own responsibility, duty and fortune to individually discover the faith we're destined to live for? other people may push towards some directions and help us to unfold new dimensions of ourselves, but it's up to the self to determine which of the discoveries to follow and explore, right?

"Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaan omapäisestä." - John Steinbeck
~ hah, kykenenkö tuohon? pieni välimatka asiaan kuin asiaan auttaa kyllä usein miten näkemään eri kulmat ja tahot, millä saattaakin sitten olla vaikutusta kunkin ajatusmaailmaan ja sen mahdollisiin muutoksiin.

Olipa viikonloppu!

Perjantaina tuli ylioppilaslakki kouraan ja nyt IB on virallisesti ohi. Jösses. Menivätpä neljä vuotta sittenkin nopeasti. Sekin niin pitkältä tuntunut Amerikan vuosi siellä välissä. Viimeiset kaksi vuotta kuluivat kyllä hujahtaen. Oli hauska luokka ja oppia kertyi päähän ihan kiitettävästi.

Perjantai-iltana olimme vähän baareilemassa kavereitten kanssa. Lauantaina kotona yo-partyt vol. 1. Sitten taas illalla kavereitten kanssa. Ensin eräissä tupareissa ja sitten taas baareilemassa. Juhliminen menee jo rutiinilla. Onneksi se ei tunnu siltä. Parhaina iltoina asiat etenevät omalla painollaan ja mitä tahansa saattaa tapahtua. Ihanaa.

Sunnuntaina pidettiin yo-partyt vol. 2. Lisää syömistä ja juomista ja onnittelujen vastaanottamista. Jee.

Viikonlopun saldona pari (oikeastaan varmaan muutama) juhlakilo. Lahjoja. Tukku rahaa. Menee kyllä paraikaa päällä olevaan muuttoon. Uutta kalustetta ym tarvitsisi ostaa. Jos ensi lauantaina Ikeaan. Olisi kiva. Paitsi pitää kyllä malttaa mieli ja jättää turhimmat ostamatta. Haluaa, että osa rahatukusta jäisi käteenkin tulevaa varten!

pörrh, kiireinen loppuviikko tiedossa. argh. pitäisi kotona siivoilla, laittaa safkaa, pakata omia kamoja tulevaa "kotia" varten ja sitten vielä jaksaa juhlia viikonloppuna. perjantaina edustaa koululla, lauantaina ja sunnuntaina kotona. argh. niin ja illat toivon mukaan kavereitten kanssa tulisi remuttua. :)

~ niih, eipä ehkä sujunut viikonloput illat ihan niinkuin olisi toivonut. perjantai kuivuikin hiukan kokoon..en siis sano, ettei olisi ollut ihan hauskaa! varsinkin kun olin ihan miesporukan mukana baarissa. muijani väsyivät, tai joutuivat poistumaan olosuhteiden pakosta, jo alkuillasta.. :P
~ perjantai-illasta ei siis kehkeytynyt aivan sellaista kuin olisi toivonut, eikä kyllä lauantaistakaan...pistää närästämään oma, sekä muiden, käyttäytyminen...ainahan sitä voi pistää kännin piikkiin, mutta kuitenkin...möh.
~ mutta jos sitten tulevana viikonloppuna...olisi nimittäin enemmänkin juhlimisen aihetta: kaverin tuparit ja omat ylppärit! :D ylppäreitä jatketaan myös siis lauantaina - toivon mukaan kunto kestää...ja sukulais-edustuskunnossa pitää olla sekä lauantaina että sunnuntaina. oh, just shoot me...
~ ei vaan, eihän se ikinä ole hyvä asettaa hirmu odotuksia esim. jollekin päivälle, kuten nyt niin pistän ensi viikonlopulle...sehän on näitä kohtalon sanelemia, mutta sanomattomia, sääntöjä, että silloin kun haluaisi jonkun asian onnistuvan, on se määräytyvä menevän vituilleen.
~ heitetään vielä clichéisesti loppuun, että pitää nyt sitten kai vaan malttaa mielensä ja odottaa mitä tämä elämä tuo aina tullessaan. toisi nyt vain välillä ruusujakin risujen sijaan...tai ehkä olen vain niin sisäisesti häiriintynyt, että näen jokaisen kauniin päivänkakkarankin kituliaana puunkarahkana.
~ jep. nyt lopetan.

Joku rakastaa sinua hyvin paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän omistaa sinut. Tänä päivänä vedetään rajoja, vaikka vain omassa mielessäsi. Puhuminen ravun kanssa auttaa.

~ hahaa, too funny. mietin nimittäin tietynlaisia rajoja, liittyen tiettyyn asiaan, jo eilen illalla ja lisää aamulla junassa. hiukanko osuva horoskooppi. :P ...rakkauden määrästä, tai ylipäätään sen olemassa olosta, en kyllä menisi tässä tietyssä asiassa takuuseen...

~ pitäiskö soittaa hansu-ravulleni? no offense, simppaseni <3 olet mun tuki ja turva kuitenkin.

~ ah, tajusin, että noita rajoja voisi vetää kyllä nyt liittyen muihinkin asioihin. mutta niin..ehkä vedän rajat tällä hetkellä vain mielessäni ja jos tilanne joskus vaatii, esitän ne ääneen - jos pokkaa löytyy...