IRC-Galleria

Ostin tänään anttilasta Fear Factoryn Digimortal-albumin. Kun siellä ei ollut Paranoia Agent volyymi ykköstä. Eipähän niillä ole tekemistä keskenään, kait. Jotenkin hitusen enteellisen oloista kuitenkin se oli.

Vähänkö jännää on kuunnella pahimpien teiniangstiaikojen mielimusaa uudestaan nyt pari vuotta myöhemmin. Ei tää oo enään niin hätkähdyttävää ku joskus mut toisaalta tuntuu et musiikin tekemisen oppiminen on vienyt tietyn hohdon tietyn tyyppisestä musiikista...en osaa sanoa. En tiedä olivatko tämän lyriikatkaan niin siihen sen aikaiseen elämäntilanteeseen, vaikka aikoinaan ne tuntuivatkin niin merkityksellisiltä. Paitsi tietty se Hurt Conveyorin kertsi

I fall into your own despair
I was lost, now I am found
Now what do you want from me?

niinpä niin. En tainnut mainita sitä että tuon ajan eniten minulle loppujen lopuksi hankaluuksia tuottanut ihminen otti minuun yhteyttä viime viikolla. En tuntenut enään ärtymystä, en vihaa, en todellakaan kaipausta, en oikeastaan mitään. Ei se ollut internets smalltalkia kummempaa. Jännää. Mukava huomata että tuostakin on päästy ylitse.

dark dark dark my life was so dark dark dark dark my mind was so dark dark dark dark everything was dark *deathmetalrummu*

VAKAVA ENTRY ON IHAN HELVETIN VAKAVA

ja btw en oo ihan turhaan tätä albumii kaivannu ku tää o iha hyvää musaa kuiteski vaik ei niin tajunnanräjäyttävää ku ignoranttina 17-vuotiaana. joskus oli warena koko FF:n diskografia mut sillon joskus deletoin kaiken metallin koneelta ku halusin saada kaiken tuonaikaisen paskan ulos järjestelmistäni mahdollisimman monissa muodoissa ja olin muutenkin hyvin kyllästynyt metukkaan. Nykyään osaan jo olla saamatta allergista kohtausta kitaroista.

obsolete pitäs hankkia ku se taitaa olla paree.