IRC-Galleria

Joulupukin pitää vierailla jouluna sadassa miljoonassa kodissa.
Miten ihmeessä hän ehtii suoriutua tehtävästään yhdessä vuorokaudessa?


Joulupukin aattoillan tehtävähän on ehdottoman epäinhimillinen: 24
tunnissa on vierailtava sadassa miljoonassa talossa, röhkäistävä
satamiljoonaa kertaa hou hou hou ja kuunneltava sata miljoonaa
epävireistä lauluesitystä aiheesta joulupukki, joulupukki,eikö taakka
paina selkää.

Jo vain, kautta Korvatunturin vaikun, painaa selkää.
Havainnollistakaamme pukin taakkaa. Jos pukki puikkelehtii taiten
aikavyöhykkeestä toiseen, hänellä on aattoiltana ja -yönä tasan 24
tuntia aikaa vierailla sadassa miljoonassa taloudessa. Hänelle jää siis
mojovat 0,0009 sekuntia vierailuaikaa per huusholli.

Sehän on eittämättä mahdoton yhtälö. Vaikka joulupukki palaisi
erehdyksessä samaan taloon viisikymmentä kertaa peräkkäin, terävinkään
silmä ei kykenisi vielä välittämään näköhavaintoa pukista
selvimmillekään aivoille.
Ja minkälaista suorituskykyä moinen vauhti poroilta vaatisi: niiden
varaanhan voitaisiin perustaa ensimmäinen vuorolinja välille Maa -
Proxima Centauri. Tarpeeksi moni kuitenkin on joutunut istumaan pukin
polvella todetakseen, että kuuraparta saattaa viipyä yhdessä paikassa
täältä ikuisuuteen - tai joka tapauksessa huomattavasti kauemmin kuin on
suotavaa. Miten se on mahdollista?

Apupukit eivät kelpaa selitykseksi. Ei kai kukaan kuvittele, että
Korvatunturi on jonkinlainen Lapin pukkiprikaati, joka heittää joka
vuosi joulukuun 24.päivä valmiusjoukkonsa ympäri maailmaa? Kävikö teillä
viime vuonna upseeripukki vai jouduitteko laman puraisemana tyytymään
reservin korpraalipukkiin?
Höpö höpö, joulupukkeja on yksi ( 1 ) kappale ja sillä setsuuri jos emme
usko siihen, emme usko koko joulupukkiin.
Hologrammi on vähintään yhtä huono selitys kuin apupukkiarmeija.
Joulupukin pajassahan on toki aina käytössä kunkin ajankohdan parasta
huipputekniikkaa, mutta glögiä tankkaava hologrammi ei enää ole mikään
hologrammi, vaan klooni. Kloonattu joulupukki! Mikä ajatus - noin
joulumuorin vinkkelistä. Sitäpaitsi joulupukin fyysinen ja jakamattomuus
tuli jo edellä todistetuksi.
Minkäänlainen parapsykologinen selitys ei myöskään tule kysymykseen.
Vaikka joulupukin astraaliruumis kykenisikin erkanemaan fyysiseti
tomumajastaan ja liikkumaan ajatuksen nopeudella, sen pitäisi silti
monistaa itsensä. Siitäkään ei olisi vielä apua. Sillä astraaliruumis on
näkymätön kuin Suomen vientiteollisuuden juhlittu veto.

Jäljelle jää kolme vaihtoehtoa. Joulupukki on Jumala, humanoidi tai
tiedemies.
Jumalahan hallitsee tunnetusti ihmeteot, ja niihin voidaan ilman muuta
lukea hänen kykynsä kytätä yhtä aikaa joka ihmisen bisneksiä. Jos pukki
tosiaan olisi Jumala, kaikki olisi selvää kuin pläkki.
Ikävä kyllä Jumala ei juo glögiä, ei ainakaan suomalaiskansalliseen
tyyliin terästettyä. Yksikin paukku Jakomäen rundilla pudottaa pukin
kuolevaisten joukkoon.

Humanoiditeoria on lupaavampi.
Juhan af Grannin ja Rauni-Leena Luukanen-Kilden ansiosta tiedämme että
tähtienvälinen reittiliikenne perustuu nykyään aika-avaruuden
dimensioiden luomiin mahdollisuuksiin. Pukin reki saattaa olla naamioitu
aika-avaruusalus, jolla voi käden käänteessä vilahtaa vaikka Tampereen
Hervannasta San Carlos de Barilocheen Argentiinaan. Kun pukki vielä
oikaisee jonkin erikoisdimension kautta, jossa aika kulkee taaksepäin,
hänellä on täysi mahdollisuus ottaa rennosti paikassa kuin paikassa ja
käydä välillä virkistäytymässä Kassiopeian kylpyläkasinossa tai
Siriuksen tontuissa. Ainoa hiuksenhieno ongelma on, että
aikahyppäyksistä huolimatta pukin itsensä käyttämä aika kuluu
vääjäämättä. Oletetaan, että pukki viettää joka osoitteessa puoli tuntia
ja että maailma jää pukin aikakoneen ansiosta lonksumaan yhteen ja
samaan jouluiltaan, kunnes koko urakka on selvä. Pukilta itseltään kuluu
joka tapauksessa 5700 vuotta, vaikka ruokailuu, lepoon kahvitaukoihin ja
lomiin tuhlaantuvaa aikaa ei otettaisi huomioon.
Joulupukki siis vanhenee vähintään 5700 vuotta yhdessä yössä. Ihan kuin
työn aiheuttama stressi ei häntä tarpeeksi hapattaisi!
Humanoiditeoriaa ei voi sivuuttaa pelkällä olan kohautuksella. Skeptikon
on silti vaikea uskoa, että pukki olisi yli miljoona vuotta vanha,
vaikka Grann ja Luukanen-Kilde iskisivät eteen semmoiset rätingit,
joissa todistetaan, että itse asiassa pukki kyseli jo prekambrisella
kaudella, onko täällä kilttiä alkulimaa.

Jos emme hyväksy humanoiditeoriaa, jää jäljelle vain yksi luonteva
selitys sille, että joku tekee noin vain mahdottomasta mahdollisen.
Pukin täytyy olla tiedemies.
Länsimaissa hyvin suositun teorian mukaanhan meidän ei kannata
huolestua, vaikka ympäristö saastuu, viljelymaa aavikoituu,
väestörajähdys uhkaa ja otsonikato altistaa kaiken elämänkuolettavalle
ultraviolettisäteilylle: kyllä tiedemiehet aina jotain keksivät.

Joulupukin täytyy olla ainakin sukua näille ihmemiehille. Vaikka
työtahti ei ole ainoa asia, joka koettelee aattoyönä joulupukin
fysiikkaa. Sata miljoonaa glögiä, plörökahvia tai muuta neuvoa antamaa
tömäystä vaativat pukin seurustelurakolta venyvyyttä. Muuntakaamme
kaikki pukille tarjotut virkisteet lasilliseksi glögiä. Glögilasin
läpimitta on keskimäärin 7 cm. Jos kaikki sata miljoonaa lasia
pantaisiin jonoon, tämä 7000 kilometriä pitkä jono ylettyisi
Korvatunturilta päiväntasaajalle. Kuudessa joulussa pukki hornii
hömpsyletkan, joka ylettyisi reilusti koko maapallon ympäri!
Kahvikuppi sisältää keskimäärin 1,5 dl nestettä. Pukki siis imuroi 15
miljoonaa litraa lientä per jouluaatto. Tuo nestemäärä täyttäisi
säiliön, jonka mitat ovat 40 x 25 x 15 m. Kun lisäksi otetaan huomioon
pukille tarjotut joulutortut, makeiset ja muut herkut sekä joulumuorin
laittamat eväät, voidaan päätellä, että aattoyön jälkeen pukin vatsa on
ilmavaivoineen eduskuntatalon kokoinen.

Oletetaan edelleen, että jokainen pukin kulauttama plöröannos vastaa
yhtä ravintolapaukkua ( alkoholia 4 cl eli keskimäärin noin 12 g
absoluuttista alkoholia).
Jos pukki painaisi sata kiloa, poistuisi yhden moukun sisältämä alkoholi
hänen elimistöstään 70 minuutissa. Aattöyön jälkeen pukin pitäisi siis
odottaa melkein 2000 vuotta, ennen kuin hän olisi ajokunnossa.
Joulupukin täytyy kuitenkin painaa riemastuttavasti enemmän kuin sata
kiloa, jotta koko joulun plöröpuoli mahtuisi hänen pötsiinsä.
Satakiloiselle pössikällekin tulisi vaikeuksia jo parin
glögiämpärillisen jälkenn, mutta pukin on kurlattava reilusti toista
miljoonaa ämpärillistä.

Voimme vain arvailla, mikä on pukin lähtöpaino alkuillasta, mutta
esimerkiksi 10 tonnia lienee ihan realistinen arvio: pelkästään
edellisen joulun glögeistä ja tortuista kertyneet 30 miljardia
kilokaloria paisuttavat pukin kellukkeita melko rehvakkaisiin mittoihin.
Palatkaamme vielä alkoholiin: sitä palaa elimistössä noin 1 gramma
kymmentä kiloa kohden tunnissa. Kymmenen tonnin pukkikin selviäisi
ratsiasta kärähtämättä vasta yli 130 vuoden päästä. Onneksi aattoilta on
pitkä ja taival valoton ja Petterin kuonon sulakkeet hanskalokerossa.

Fiksuna heppuna joulupukki tietysti ratkaisee käden käänteessä, miten
olla yhtäaikaa sadassa miljoonassa paikassa ja juoda samalla 15
miljoonaa litraa lientä.
Valitettavasti kaikki pukin ongelmat eivät ole vielä selvinneet:
jaettavana on 50 miljoonaa kuutiometriä lahjoja. Arvio lahjamäärästä
perustuu olettamukseen, että pukki siunaa joka taloutta keskimäärin
puolella kuutiolla lahjoja. 50 miljoonasta kuutiometristä lahjoja syntyy
kartiomainen vuori, jonka pohjan halkaisija on noin kilometri ja korkeus
noin 200 metriä. Jos tämä vuori koottaisiin keskelle Helsinkiä, se
ylettyisi suunnilleen Rautatieaseman pääovelta Hakaniemen torille ja
Finlandia-talolta Kaisaniemen metroasemalle, ja se olisi lähes kolme
kertaa Olympiastadionin tornin korkuinen. Olisi siinä kirkkaalla säällä
virolaisilla ihmettelemistä.

Tälläisen lahjamäärän kuljettaminen ja jakaminen sataan miljoonaan eri
kohteeseen 24 tunnissa on melko visainen probleema. Esimerkiksi Suomen
suurin tankkeri MT Mastera vetää alle 170 000 kuutiota, joten pukki
tarvitsisi melkein 300 MT Masteran kokoista säiliöalusta, ja alusten
pitäisi liikkua maalla, merellä ja ilmassa.
Vaikka kaikki jakelukohteet olisivat keskimäärin kymmenen metrin päässä
toisistaan, olisi tankkereiden huippunopeuden oltava yli 40 000
kilometriä tunnissa. Pukin pitäisi vielä jakaa lahjat lennosta, ja kun
tuolla vauhdilla liikkuvasta ajoneuvosta viskaa satsin kovia paketteja,
muuttuu joulu todelliseksi Dresdenin pommitukseksi. Olisimme lähempänä
maailmanloppua kuin koskaan ennen. Aattoyön ongelmat ovat ilman muuta
joulupukin kipereimpiä pähkinöitä, mutta eivät ne vielä kerro läheskään
kaikkea pukin monumentaalisesta urakasta.

Kuvitellaanpa, että ruotsalaismiljardööri Fyffe Gyllenbergin poika
Dorckan toivoo joululahjaksi Volvo 1800:aa vm. 1965 eli niin sanottua
Pyhimys-Volvoa, Guayanalaista yhden sentin punaista magentaa (maailman
arvokkain postimerkki) sekä korillisen kevyesti kulmikasta
Saint-Edredon-viiniä vuoden 1969 sadosta.
Koska Dorckan on ollut kristusmaisen kiltti koko vuoden, ei ole mitään
syytä epäillä, miksei hän saisi kaikkea toivomaansa.
Dorckanin kirje saapuu Korvatunturille 18.joulukuuta kello 11. Pukille
ja tontuille jää reilut kuusi vuorokautta aikaa hankkia Pyhimys-Volvon
piirustukset ja rakentaa auto käsityönä. Se vaatii melkoista
organisointia ja vielä melkoisempaa tehokkuutta.
Pyhimys-Volvo on kuitenkin pala kakkua verrattuna punaisen magenta
aiheuttamaan ongelmaan.Magentoja on maailmassa tiettäväst yksi kappale.
Pukin on joko ostettava se päätähuimaavaan hintaan, löydettävä sen
kaksoiskappale tai väärennettävä se. Ja pukkiko väärentäisi? Ja voiko
pukki edes ostaa sitä, koska kaikki lahjathan pitäisi valmistaa
Korvatunturin pajassa? Ja jos pukki tosiaan hankkii keräilymerkit ja
ainutlaatuiset taide-esineet alihankkijoilta, mistä hän saa niihin
rahat?
Sama ongelma toistuu, jos pukki alkaa pohdiskella, mistä löytyisi
Saint-Edredonia vk.1969. Lappalaisessa kasvihuoneessa sitä ei voi
valmistaa, ja pullojen etsiminen maailmanmarkkinoilta on kuin etsisi
elämää avaruudesta.

Vaikka pukki lopulta onnistuisi ratkaisemaan nuokin ongelmat, on
jäljellä vielä yli 49 999 990 lahjajuutiometrin valmistaminen. Siihen
tarvitaan metallisulattoja, konepajoja, elektroniikkatehtaita,
muovitehtaita, kutomoja, panimoja, teurastamoita, öljyjalostamoita,
paperitehtaita, kenneleitä, antiikkivarastoja, maatiloja,
kemikaalitehtaita, makeistehtaita, kaivoksia...ja usko tai älä, kaikki
tämä löytyy Korvatunturin sisältä!

Vaikeudet ne eivät lopu vieläkään. Millä ruokitaan tonttuarmeija, joka
näissä tuotantolaitoksissa raataa? Kuka heille maksaa palkan? Ei
ainakaan konserni, pääjohtajan luovuttaa koko tuotannon ilmaiseksi
asiakkailleen. Olisi SAK:n ja Amnestynkin kirveellä töitä!
Entä rasitus, jonka massiivinen teollisustuotanto ja riistoviljely
aiheuttaa Lapille?
Miksi siitä on vaiettu? Rakennetaanko Vuotoksen allas joulupukin
aiheuttamien ympäristötuhojen peitoksi? Miksi hallitus hyysää pukkia?
Onko hän viennin veturi?