IRC-Galleria

Tänään on yksi elämämme raskaimmista päivistä...saimme saattaa yhden rakaimmista perheenjäsenistä sateenkaari sillan toiselle puolelle. Päätimme ei enää kipuja, ei enää ruokaa joka ei maistu. Ensinäkin eläinlääkäri teki hoitovirheen ja tänään ei ollut päivystävää eläinlääkäriä koko Lohjan seudulla. Matkustimme Nummi-Pusulaan asti ja sieltä saatoimme kissan ikuiselle leposijalle Siuntioon. Sytytimme Mantan kanssa kynttilän. Se joka ajaa meidän parvekkeen ohi tänä iltana voi nähdä että meillä palaa kynttilä lyhdyssä. Se on sinulle Viiru, sinä sulatit helposti meidän sydämmen ja etenkin Mantan. Sinä olit sairas koko 3v elämäsi. Sinulla on ikuisesti paikka meidän sydämmessä.

Sinua ikävöiden: Morsan, Isäkarhu ja Manta

Runo 135:

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
(Kirjoittaja tuntematon)