IRC-Galleria

Runo 261:
Yksi ainut katse jota et
ymmärrä kuitenkaan,
Kertoo enemmän kuin kaikki
sanat yhteensä.
Sitä mitä tapahtuu syvällä
mun sisällä
Ja sitä mikä odottaa vielä
sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta mitä
kannan mukana.

mä en jaksa käydä tääl enää...

Smile if you had sex last night, I´m smiling!

Runo 260:

When I was a little girl It was toys, toys, toys
Now I´m (ikä) years old and It´s Boys, boys, boys

Meinas käydä kolari...en huomannu autoa jonka piti kääntyä vasemmalle ennen kun oli liian myöhästä...jouduin tekee äkkijarrutuksen....takana tuleva oli varmaan onnesta soikeana...Ps. en huomaa vilkkuja vaan ajan yli, joten varokaa. Kaiken lisäks autoni sammui siihen keskelle tietä, noloa

Runo 259:

"sinussa on jotain jota ei
voi selittää, sinussa on
jotain niin hämmentävää,
sinussa on jotain jota muut
ei ehkä nää, se on jotain
joka minuun iäksi jää!"

Etsiessäsi vaikkapa ravintolassa vessaa, löydät yleensä jonon naisia,
joten hymyilet kohteliaasti ja asetut jonon jatkoksi. Vuorosi tullessa
tarkistat mahdollisesti näkyvät jalkaparit vessakoppien ovien alta.
Kaikki kopit ovat varattuja.

Viimein ovi avautuu ja ryntäät sisään lähes kaataen ulos tulevan
naisen.
Päästessäsi sisään huomaat lukon olevan rikki. Ei haittaa, olet
pidättänyt niin kauan että pelkäät kastelevasi pian housusi.

Vessanpöntönsuojia tarjoava automaatti (jonkun Äidin keksimä, ei
epäilystä) on kätevä mutta tyhjä. Ripustaisit käsilaukkusi ovennuppiin jos
sellainen olisi, mutta koska ei ole, pyöräytät käsilaukkusi hihnan
varovasti mutta nopeasti pääsi yli ja laukun roikkumaan rinnallesi
( Äitisi kääntyisi haudassaan, jos laskisit sen LATTIALLE! ), lasket
housusi ja otat "asennon".

Tässä asennossa ei-enää-niin nuoret, ylijännittyneet lihaksesi alkavat
täristä. Reitesi huutavat sinua istumaan alas, mutta koska sinulla ei
todellakaan ollut aikaa pyyhkiä istuinta tai vuorata sitä paperilla,
pidät "asennon".

Harhauttaaksesi ajatuksesi pois tärisevistä reisistäsi kurottaudut
kohti vessapaperitelinettä, jonka havaitset olevan tyhjä. Kuulet
päässäsi äitisi äänen kertovan sinulle, että jos vain olisit yrittänyt
pyyhkiä istuinta, olisit huomannut ajoissa puuttuvan paperin. Reitesi
tärisevät kovemmin.

Muistat pienen paperinpalan, johon niistit nenäsi eilen -sen, joka on
yhä laukussasi. Se saa kelvata. Hapuilet sen esiin mahdollisimman
varovasti.
Se on suunnilleen peukalonkyntesi kokoinen.

Joku työntää koppisi oven auki, koska ovessa ei ole lukkoa. Ovi
iskeytyy laukkuusi, joka yhä roikkuu kaulassasi, ja heittää sen
taaksesi pöntön vesisäiliötä päin. Kiljut "VARATTU!" samalla kun
yrität työntää ovea takaisin, ja samalla pudotat arvokkaan, pienen ja
rypistyneen paperinpalan lattialla olevaan lätäkköön. Menetät
tasapainosi ja putoat istuimelle.
Istuin on märkä, tietenkin.

Kömmit äkkiä ylös tietäen hyvin, että on jo liian myöhäistä. Paljas
ahterisi on tehnyt tuttavuutta jokaisen kuviteltavissa olevan
bakteerin ja eliön kanssa paljaalla renkaalla, koska et vuorannut sitä
paperilla -jota ei tosin ollut, sen puoleen, vaikka olisit
yrittänytkin.

Tämän kaiken seurauksena vessanpöntön automaattihuuhtelun tunnistin on
niin hämmentynyt, että se vetää vessan. Vesi syöksyy posliiniin saaden
aikaan hienon sumun vesipisaroita, jotka laskeutuvat takapuolellesi ja
alkavat valua pitkin jalkojasi kohti kenkiäsi.

Tarraudut tyhjään vessapaperitelineeseen jottei pöntön valtava imu
veisi sinuakin mukanasi. Tässä vaiheessa luovutat. Pöntöstä roiskuva
vesi ja märkä istuin ovat tehneet tehtävänsä ja olet likomärkä
vyötäröstä alaspäin.

Olet nääntynyt. Yrität pyyhkiä mitä pyyhittävissä on purkkapaperilla,
jonka löysit taskustasi ja livahdat kopista ulos ja lavuaareille
pestäksesi kätesi.

Et keksi miten automaattinen hana toimii, joten pyyhit kätesi kuivaan
paperipyyhkeeseen ja kävelet ulos WC:stä ohi naisjonon. Ystävällinen
lähimmäinen jonon päässä huomauttaa kantapäähäsi takertuneesta
vessapaperinpalasta (missä sekin äsken oli!?). Revit paperin irti ja
ojennat sen naiselle huomauttaen lämpimästi, että hän saattaa tarvita
sitä piakkoin.

Ulkona odottaa rakas miehesi, joka on kauan sitten selvinnyt vessaan,
hoitanut asiansa ja tullut ulos. Ärtyneenä hän tiedustelee, mikä kesti
niin kauan - ja miksi ihmeessä käsilaukkusi roikkuu kaulastasi?

Tämä tarina selvittää vihdoin miehille, mikä naisilla kestää niin kauan.
Se paljastaa vastauksen myös toiseen yleisesti kysyttyyn kysymykseen;

Miksi naiset menevät vessaan pareittain. Kaveria tarvitaan vartioimaan
ovea,
pitelemään käsilaukkua ja ojentamaan paperipyyhkeitä oven alta!

Manta taas niiskuttaa vaikka arvasinhan minä sen kun saatiin sitä paska lääke kuuria...valitti korvaa joten isäkarhu saa viedä hänet lekuriin taas huomenna...olo on kun vanhalla mummolla, sillä olen aloittanu virkkauksen taas...belindara tein tänään hakemuksen, see ya in Sjundå


Runo 258:
Sinulle ei anneta matkallasi yhtään koettelemusta,
jota et jaksaisi kantaa, vaikka toisina hetkinä
et sitä jaksa uskoakaan..
Muista, että ystävyys tarkoittaa myös niiden hetkien jakamista,
jolloin et jaksa nauraa, hetkiä jolloin tarvitset kuuntelijaa tai toista, jonka kanssa olla vain hiljaa.
Ajatuksissani olen kanssasi, jaan mielessäni surusi.

Tänään oli pihalla talkoot ja me osallistuimme niihin Mantan kanssa...olen ihan loppu...kauhee 4D, voi lapsi parkaa

Kävimme tänään Siuntios ja mun iskä on tilannu siskon pojille akku-jeepin (239e). Nyt hän haluaa ostaa jotain Mantalle...tuon auton hinnan hän on jakanut siskon kolmen pojan kesken eli jotain 79e/laps...Manta sais sit jotain n.80e. Pyörän ehdin jo ostaa joten onko teillä vinkkejä,kiitos...Arvatkaa kuka ajoi Siuntioon ja takas...Muutama virhe kyl tuli tehtyä kuten et lähdin ohittaa pyöräilijöitä kun Samikin (omalla autolla) ainoa vaan et mulla tuli auto vastaan...kyl kävi vastaantulija lähellä...En pysähtynyt kittfallin stop-merkin kohdalla taaskaan ja ukko siit sit kommentoi...Niin ja sit en huomannu kun alkoi 80 alue...ajoin jopa Virkkalan keskustaan kun Manta oli unohtanut sinne muumi-mamman ja mun äitipuoli oli sen huomannu ja mietti et onko se meidän...

Runo 257:

Rakastan Sinua. Olen tässä, kunnes omat siipesi kantavat jälleen ja jaksat omin voimin taas. Olen tässä vielä hetken, kunnes et enää tarvitse minua etkä rakkauttani ja on aika sinun jatkaa elämää eteenpäin. Olen yhä tässä ja Rakastan Sinua kun heräät eloon ja huomaat minut. Olen siltikin tässä vaikka olet herättyäsi ehtinyt tehdä harharetken jos toisenkin. Rakkaus ei häviä, se vain on.

Tulin kotiin ja simahdin sängylle, onneks isäkarhu hoiti lasta...


Runo 257:

Joka ilta kun lamput sammuu
ja alkaa oikea yö..


Nyt ei jassa

Huomen ois aamuvuoro kl.6.30 pitäis olla töis. Tässä mietin menenkö autolla vai not...kyllä, ei, kyllä, ei...ollaan piiretty teitä paperille ja selvitetty liikennesääntöjä...saankohan nukuttua?kyllä, ei, kyllä, ei

"runo 256":

Nuori nainen ajaa autoaan. Hän on nauttinut alkoholia ja kyyneleet valuvat pitkin hänen
poskiaan. Hän uskoo ettei kukaan välitä hänestä. Hän uskoo että hänet on hylätty.
Samassa nainen kuulee kovan äänen ja näkee edessään rekka-auton ajovalot. Kuuluu rysäys. Nainen pudottaa lompakkonsa jossa näkyy kuva pienestä pojasta.
Kaksi päivää myöhemmin tämä sama poika istuu orpokodissa ilman ihmistä joka peittelee hänet nukkumaan. Ilman ihmistä jonka suusta kuulee joka päivä maailman ihanimmat sanat.
Lapsi ei puhu koskaan paitsi tiettyyn aikaan illalla jolloin hän nousee pöydälle seisomaan. Hän katsoo ylös lähettäen lentosuukon ja sanoen: "Hyvää yötä äiti. Mä rakastan sua."

Kopioi tämä omaan blogiisi niin muistat että aina on niitä jotka välittää.