Otsikko ei liity mihinkään millään tavalla. Se ei liikuta minua, eikä herätä minussa minkäänlaisia tunteita. Se vain on, eikä kaipaa sen enempiä analysointeja.
Tänään on ollut maailmanhistorian turhin ja tylsin päivä. Paitsi siinä mielessä, että olen saanut mahani täyteen maailman parasta sapuskaa ja päälle vielä kupposen kuumaa kaakaota. Että toisaalta on sitä turhempiakin päiviä eletty.
Täysin turhaa kirjoitella näitä rivejä elämästä. Kuka näistä välittää? En edes minä itse.
Olen vakaasti päättänyt olla olematta sairaana viikonloppuna. Tämä köhiminen ja kurkkukipu saa luvan loppua hyvin lyhyeen. Ystäväni H saapuu myös ja menemme Amarilloon, joten mun on paras olla terve kuin silakka. Mulla on ollut kauhea ikävä H:ta. On ihanaa nähdä!
Kiitos hei!
Uusimmat blogimerkinnät
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
- Markkinatalouden huumaa 01.01.