IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Napatatti

Napatatti

Matkalla etelään...

Selaa blogimerkintöjä

Epätoivo ovella ryskyttää.Tiistai 31.10.2006 11:51

Mua harmittaa että oon täällä vaan yksin ja musta tuntuu että kaikki vihaa mua enkä oikein saa otetta mistään ja haluaisin vaan mennä nukkumaan ja painaa silmät kiinni ja tietää että kaikki tulee vielä kääntymään parhain päin ja olla huoleton eikä mua sais yhtään pelottaa mutta nyt ei auta pelko tulee enkä saa estettyä sitä eikä mua edes naurata juuri yhtään paitsi ihan vähän välillä ja haluaisin pitää viiden minuutin tauon tässä elämässä niinkuin eilen pidimme tauon bussissa oravaisissa ja kuski puhui huonoa suomea ja kiitti ovella tack hej ja minä sanoin vaan heihei ja sitten lähdin kävelemään kotia kohti ja mun reidet vähän jäätyi ja mietin kaikkia maailman asioita ihan liikaa ja kävelin tosi tosi kovaa niin kovaa että kukaan ei pysynyt mun perässä vaikka kukaan ei edes yrittänyt ja nyt haaveilen ruoasta ja kahdesta lasista vettä ja mehua ja vielä pitäisi ehtiä suihkuunkin mutta mulla ei ole motivaatiota edes suihkutella itseäni vaan olen ikuisesti likainen

haluaisin että joku kutittaisi mun varpaita.

Kotona on sitten mukava olla!Lauantai 28.10.2006 16:01

Pitkästä aikaa minä kotosalla.

Järvi näyttää siniharmaalta. Tuuli puhaltaa ja maa on valkoinen. Muistelen niitä päiviä, jolloin vielä asuin täällä. Ne päivät tuntuvat kaukaisilta. Eilen kävin katsomassa mummua ja pappaa. Mummu oli ylpeä hyvistä verikoetuloksistaan: kolesteroliakaan ei ole koko tummussa melkein ollenkaan! Sitten pappa kertoi työstään tehtaassa ja minä päivittelin. On hauskaa kuunnella heidän kertomuksiaan ja vaikea tajuta, että he eivät ole aina olemassa. Äitin kanssa kotimatkalla autossa istuessani tajusin, että vielä joskus joudun luopumaan tästä kaikesta: näistä ihmisistä, näistä maisemista, näistä ajatuksista. Se on niin kamala ajatus, että en ehkä olisi halunnut tajuta sitä. Pohdin myös elämääni kahdenkymmenen vuoden päästä. Mitä minulle tapahtuu, entä perheelleni, kavereilleni? Olenko iloinen vai surullinen? Asunko yksin vai jonkun kanssa?

Tämä kotona olo saa minut kauhean nostalgiseksi. Huomaatteko?

Vili meinasi kuolla ilosta, kun tulin kotiin torstaina. Se ulisi ja itki ja nauroi yhtä aikaa, eikä tiennyt yhtään miten päin olla. Sen reaktio on aina hauska nähdä - vielä se sentään muisti minut. Kjeh. Tottakai se minut muistaa, oma koira!

Jos Maikku olisi täällä niin soittaisin ehkä sille. Pyytäisin sitä käymään tai minä menisin niille. Hyvällä tuurilla Maikku valmistaisi bravuurinsa, makaronisalaatin. Siihen ei laiteta omenaa, koska Maikun mielestä se ei sovi makaronisalaattiin. Eikä minunkaan. Olen Maikun kanssa samoilla linjoilla: paljon juustoa ja meetvurstia vaan! Ja aika paljon makaronia myös. Saattaisimme käydä myös ajelulla Maikun kanssa. Soittaisimme musiikkia niin kovaa, että korvat paukkuisivat ja kurvailisimme ympäri kyliä. Äidit saisivat olla kotona huolesta sekaisin, koska tietenkin olisi kamalan liukasta ja huono keli. Tietenkin!
Kaikki olisi niinkuin ennenkin, eikä kumpikaan muistaisi, että parin päivän päästä me olemme taas ihan eri puolilla Suomea, emmekä näe toisiamme seuraavan kerran kuin vasta jouluna.

Kerran oli aika, jolloin minä soitin Maikulle joka aamu. Naurettavaa! Se oli sanaton sopimus. Joka aamu vähän ennen kahdeksaa, eikö se ollutkin niin? Mistä me oikein puhuimme? Muistatko sinä, Maikku? Minulla on ikävä niitä aikoja.

Taas kävi niin, että eilen päässäni oli monia sanoja, jotka olisin halunnut kirjoittaa ylös. Nyt en enää muista niitä. Ne olivat ihan hyviä sanoja. Olisin halunnut kirjoittaa ne peräjälkeen, sana sanalta ja ne olisivat muodostaneet osan minun nettipäiväkirjastani. Ne olisivat olleet minun sanojani. Nyt niitä sanoja ei enää ole. Ne ovat hävinneet, ehkäpä ikuisiksi ajoiksi. Mutta vielä minä niitä odotan. Hetken.

10 vuotta sitten minä...
1. luin nummelan ponitalli-sarjan kirjoja.
2. olin pinko.
3. kävin kuorossa.

5 vuotta sitten minä...
1. mietin liikaa.
2. pelkäsin.
3. asuin kotona.

3 vuotta sitten minä...
1. sain ajokortin.
2. tein hampurilaisia.
3. olin abiturientti. Vai olinko? Nyt menee nää vuodet jo hieman sekaisin...

1 vuosi sitten minä...
1. olin epätoivoinen.
2. asuin yksin.
3. sain läppärin.

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. olen lusmuillut koulun suhteen.
2. olen ollut töissä kahdessa paikassa.
3. ajanut autolla tosi vähän.

Toissa päivänä minä...
1. olin töissä.
2. olin tupareissa.
3. odotin Eveä.

Eilen minä...
1. chillailin.
2. puhuin puhelimessa.
3. tein pitsaa.

Tänään minä...
1. olin töissä.
2. opastin TET-harjoittelijaa.
3. söin lohipaninin.

Huomenna minä...
1. menen töihin.
2. lähetän sen hiton keskeneräisen studiedagbokin vaikka mikä olis saakeli!
3. mietin kotiinlähtöä

Vuoden päästä minä...
1. olen Göteborgissa.
2. osaan tosi hyvin ruotsia.
3. olen kamalan onnellinen!

En niinku ymmärrä!Sunnuntai 22.10.2006 21:55

Tää mun lukupäiväkirjan kirjoittaminen ei edisty niinku yhtään. Aivot on niinku ihan tyhjät. Ei niinku vaan saa mitään aikaseks niinku. Niinku väsyttää ja silleen. Niinku.

Lukioajat mielessä.Sunnuntai 22.10.2006 16:44

Jotenkin mulle tulee talvesta aina mieleen lukio. En tiedä miksi. Ulkona ihan haiseekin lukio. En tajua mikä mua vaivaa. En ole saanut kirjoitettua studiedagbokia, ylläripylläri. I am such a loser. Oikeesti! Koko yhteiskunta - kaikki elävät olennot - osoittaa mua sormellaan ja julistaa kuorossa mun luuseriuttani. Vitsi, kun en millään pärjää. Miten kaikki muut on aina niin menestyviä ja ihania ja kivoja ja positiivisia ja onnellisia ja niin uskomattoman loistavia?


Mun silmässä on elohiiri.

Pörröpään päiväkirjaTorstai 19.10.2006 10:44

Soitin Helmille synttärionnittelut vartin yli seitsemän. Poloinen oli nukkumassa vielä, enkä sitten puhunutkaan pidempään. Pahoittelin T:llekin sitä, että herätin pikkuisen siihen aikaan kesken syysloman vieton. "Joutaa ne jo muutkin herätä!" puhisi T tuohtuneena siitä, että itse jouduimme kömpimään lämpimistä sängyistämme ennen seitsemää. Tuollainen kommentti saa hymyn huulille jopa puoli kasilta aamusella. Hih.

Lisäksi eilen naureskelin itselleni koko matkan kampaajalta kotiin: minäkö muka uskottava pörröpää? Tuntuu käsittämättömältä vieläkin, mutta ehkäpä totun tähän. Itse asiassa harmittelen sitä, että olen kulkenut kakskytä vuotta piikkisuorat haivenet päässäni, kun olisi ollut mahdollisuus tällaiseenkin revittelyyn. Ou mai kaad! Mää oon jo myöhässä! Palaillaan!

Huomenna tentti.Tiistai 17.10.2006 21:12

Mulla ei ole kirjoja. Olen idiootein ihminen maan päällä. En ymmärrä mitään. En halua enää olla täällä.

Olen ehkä ihan hyvällä tuulella.Sunnuntai 15.10.2006 00:00

Mulla on oikein mukava olotila tuolla sydämen perukoilla. En tiedä mistä johtuu, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Niin juuri, siitähän se johtuukin! Mua ei kiinnosta! Mua ei kiinnosta mikään. Mikään ei liikuta mua, ei kosketa. En vois vähempää välittää. Jea.

Minäkö outo?Torstai 12.10.2006 23:45

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Itken aina kun katson Kotikatua.

2. En voi kuunnella musiikkikappaletta laulamatta mukana ainakin jossain kohdassa.

3. Jos vastaani kävelee ihminen, jonka tunnen, mutten tiedä pitäisikö tervehtiä, saatan joskus kääntyä poispäin vain jottei minun tarvitsisi sanoa mitään.

4. Olen jokotai-ihminen. Tarkoittaa lähinnä sitä, että minulla on joko supersiistiä tai supersotkuista. Ei koskaan mitään siltä väliltä. En tunne käsitettä kultainen keskitie lainkaan.

5. Puhun tosi paljon itsekseni. Kotipaikkakunnalla esimerkiksi kuljen ympäri kyliä selittäen ties mitä juttuja itselleni. Se selvittää ajatuksia tosi paljon, suosittelen kaikille!

Haastan:

Äh, en minä tunne ketään ihmisiä täältä.

Tylsää!Torstai 12.10.2006 21:52

T lähti kotikonnuille. Harmittaa. Kenen kanssa minä nyt naureskelen BB:ssä tapahtuville jutuille? Kenelle toivotan hyvää yötä ja huudan "nähään ens viikolla"?

Näen lenkkeilevän pojan kiiruhtavan eteenpäin oranssissa illassa. Ehkä joku kurkkaa hetken päästä ikkunasta ja näkee minun viillättävän pyörän selässä tuhatta ja sataa kohti Siwan ihania karkkivalikoimia samaisessa hämärtyvässä punassa.