Uusimmat blogimerkinnät
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
- Markkinatalouden huumaa 01.01.
Blogi
Vain onnekkaat vanhenevatLauantai 10.11.2018 00:59
Näin tämä kaikki voisi loppua. Minä vain kävelisin kylmään veteen ja antaisin pimeyden nielaista minut kokonaisena. Ei se tuntuisi juuri miltään, niin nopeasti hypotermia valtaisi kehoni ja ajatuksissani matkaisin jonnekin aurinkorannalle loikoilemaan. Kaikki mikä on minua, katoaisi pinnan alle. Muistoni häviäisivät maailmasta, aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Haaveitani ei muistaisi kukaan. Joka ainoa hetki ja joka ikinen kokemus olisi poissa - tilalla pelkkää tyhjää. Eikä yksikään tietäisi millaista oli olla minä. Tämä kaikki voisi todellakin päättyä juuri näin, jos minä valitsisin niin. Mutta minä päätän vielä sinnitellä, pysyä kiinni elämässä niin kauan kuin annetaan. En tiedä millaista elämä on 60-vuotiaana, mutta haluaisin kovasti ottaa siitä selvää ja kertoa sitten kun tiedän.
Pelko!Perjantai 09.11.2018 23:12
Oon varmasti maailman huonoin ihminen.
"Vaikeat ajat täytyy ensin vain elää..."Tiistai 25.09.2018 16:58
Tänään on todellinen räytymispäivä. Aamulla kello kahdeksan toivotin huomenta hammaslääkärille, joka oli saapunut töihin vetääkseen hampaani irti. Sanoin hänelle, etten parhaalla tahdollakaan voi toivottaa hyvää huomenta tänä aamuna. Mätä, mutta rakas hampaani, joka oli vaivannut minua olemassaolollaan jo liki vuosikymmenen, oli määrä poistaa. Hammas, joka vaivaa minua nytkin, poissaollessaan. Tunnen itseni niin huonoksi ja rumaksi. Paljon huonommaksi ja rumemmaksi kuin eilen tunsin itseni. Miten annoin hampaani mädäntyä suuhuni, kuinka surkea olen pitämään huolta itsestäni. Kun viikko sitten söin aamupalaksi mysliä ja tunsin kuinka hampaani halkesi, en voinut uskoa että se oli lorun loppu. Naiivisti kuvittelin, että hampaan voisi vielä paikata, korjata tai edes säilyttää. Mutta ei, niin vain viiden puudutuspiikin ja puolentoista tunnin kiskomisen jälkeen hampaan kaikki kolme juurta oli kaivettu ulos. Kokemus oli aivan kauhea, kivulias ja lamaannuttava. Olen ollut koko päivän pois tolaltani. Tunnen itseni aivan kamalaksi. Pää on kipeä itkemisestä ja aivot väsyneet murehtimaan. Olen aivan loppu. Vähästä se ihminen murtuu.
Onneksi mulle ei käynyt mitään oikeasti kauheaa.
Onneksi mulle ei käynyt mitään oikeasti kauheaa.
TarkkailijaKeskiviikko 18.04.2018 09:24
Jos kirjoittaisin kirjan, sen sivut täyttyisivät havainnoistani elämästä. Tyhjänpäiväisistä sattumuksista, jotka täytyy kirjoittaa todeksi. Kuten silloin kun aamutokkurassasi aloit ravistaa mehupurkkia, etkä muistanut että olit jo avannut korkin. Mehu pursusi ympäri keittiötä räjähdyksenomaisesti. Sinä suutuit, itsellesi. Minä nauroin. Tilanne oli niin hassu: vihasi mehupurkille ja katosta tippuvat tahmaiset pisarat. Sinä suutuit minulle, koska en voinut lopettaa nauramista. Pyyhin mehuläiskiä nauraen vedet silmissä. Sinä keskityit olemaan nyrpeä. Myöhemmin sinäkin nauroit tapahtuneelle, sitten kun aamutokkurasi hellitti ja sotku oli siivottu.
Hammaslääkäri ei puhu mitään. Hän tekee vain työtään, poraa Aasiaakin suurempaa reikää hampaassani. Reikä halkaisi hampaani syödessäni Daim-kakkua aamupalaksi. Sen kerroin myös hammaslääkärille, mutta häntä ei naurattanut, vaikka se oli tavallaan kevennykseksi tarkoitettu. Tai oikeastaan lääkäri lähinnä täyttää mustaa aukkoa hampaassani, tietenkin, sillä hampaanvärisellä massalla, jonka nimeä en tiedä. Kuitissa lukee hampaanvärinen täyte 131 euroa, joten suhteellisen arvokasta tököttiä.
Minä rakastan ihmisten tarkkailua. Kuunnella heidän puheitaan, seurata ilmeitään, miettiä mistä tulevat, minne menevät, miksi, kenen kanssa ja millaisia ovat. Miten käyttäytyvät, reagoivat, mitä ostavat ruokakaupasta. Voisin tuntikausia kulkea kaupungilla ja vain tarkkailla toisia ihmisiä. Silloin olen kuin ulkopuolinen, avaruusolio, joka itse ei ole ihminen laisinkaan. Ehkä päälläni on myös näkymättömyysviitta, ehkä lajitoverini eivät siksi tunnista minua.
Hammaslääkäri ei puhu mitään. Hän tekee vain työtään, poraa Aasiaakin suurempaa reikää hampaassani. Reikä halkaisi hampaani syödessäni Daim-kakkua aamupalaksi. Sen kerroin myös hammaslääkärille, mutta häntä ei naurattanut, vaikka se oli tavallaan kevennykseksi tarkoitettu. Tai oikeastaan lääkäri lähinnä täyttää mustaa aukkoa hampaassani, tietenkin, sillä hampaanvärisellä massalla, jonka nimeä en tiedä. Kuitissa lukee hampaanvärinen täyte 131 euroa, joten suhteellisen arvokasta tököttiä.
Minä rakastan ihmisten tarkkailua. Kuunnella heidän puheitaan, seurata ilmeitään, miettiä mistä tulevat, minne menevät, miksi, kenen kanssa ja millaisia ovat. Miten käyttäytyvät, reagoivat, mitä ostavat ruokakaupasta. Voisin tuntikausia kulkea kaupungilla ja vain tarkkailla toisia ihmisiä. Silloin olen kuin ulkopuolinen, avaruusolio, joka itse ei ole ihminen laisinkaan. Ehkä päälläni on myös näkymättömyysviitta, ehkä lajitoverini eivät siksi tunnista minua.
PelkotiloistaPerjantai 19.05.2017 19:02
Jospa tämä teksti loisi itse itsensä. Mun on pakko kirjoittaa nämä rivit, vaikka ne on kamalia. Pelkään että menetän jonkun rakkaan. Eniten pelkään, että menetän pikkusiskon. Mun on vaikea kuvitella että pystyisin jatkamaan elämää, jos mun sisko kuolis. Luhistuisin totaalisesti. Menettämisen pelko on läsnä mun elämässä koko ajan. Se pyörii ikään kuin kehää. Mitä jos menetän siskon, mitä jos menetän siskon, mitä jos menetän siskon... Eikä siitä pääse irti. Se ei päästä irti. Kun sisko lähtee ajamaan autollaan, pelkään jatkuvasti että päätyy kolariin. Kun sisko menee yöllä kotiin baarista, pelkään että joku hyökkää sen kimppuun, satuttaa ja heittää ojaan. Nämä ovat sairaita ajatuksia, mutta ne ovat tosia. Siksi ne on pakko kirjoittaa. Ne ajatukset ovat niin pelottavia ja siksi niin tosia. Kaikista eniten pelkään, että ne muuttuvat todellisuudeksi. Eivät ne minulta lupaa kysy.
lempipuuhiaLauantai 18.03.2017 14:34
aurinko paistaa. minä olen harrastanut lempipuuhaani eli syönyt cheese ballseja sängyssä. se on aika iljettävää ja paljon sotkuista. en ole varma osaanko enää kirjoittaa tai olenko koskaan osannut. elämä heittää eteeni omituisia tilanteita, joissa käyttäydyn kuin kaarnalaiva kohisevassa koskessa - poukkoillen, arvaamattomasti ja lopulta upoten.
yritän pysyä iloisena, hymyillä, olla läsnä, olla paras mahdollinen versio minusta, mutta se on niin vaikeaa.
kymmenen vuotta sitten kuvittelin, että 32-vuotiaana olisin varmasti löytänyt itseni. kuitenkin olen yhtä eksyksissä kuin ennen.
mun pitäis alkaa siivota.
yritän pysyä iloisena, hymyillä, olla läsnä, olla paras mahdollinen versio minusta, mutta se on niin vaikeaa.
kymmenen vuotta sitten kuvittelin, että 32-vuotiaana olisin varmasti löytänyt itseni. kuitenkin olen yhtä eksyksissä kuin ennen.
mun pitäis alkaa siivota.
Elämäni aakkosetPerjantai 26.02.2016 20:21
A
Arki.
Tykkään arjesta. Jos pitäis valita eläisinkö mieluummin ikuista juhlaa vai arkea niin valitsisin tavallisen arjen. Oon myös aika vaatimaton ihminen, joten en kaipaa mitään luksusta tai erikoista elämääni. Mulle riittää pienet asiat. Toivottavasti tää ei kuulosta kauheen itseriittoiselta. Oon vaan todennut että sellainen mä oon!
B
Balls, Cheese Balls a'la Taffel. Mun elämä luhistuu jos ne lopettaa sen Orklan tehtaan på Åland! Paitsi että viimeks mun ostamassa Cheese Balls-pussissa oli joku keltainen kova juttu joka ei ollut juustopallo! Mut se on jo annettu anteeksi.
C
Voisko toi olla niinku celsius. Mieluiten 25 celsiusastetta, kiitos. Aika bueno mun mielestä! Pidän lämmöstä!
D
DNA
Mua ei ois jos mulla ei ois mun ikioma DNA. Kiva että on ja erilainen ku kellään muulla!
E
Elämä.
Tämä ainutlaatuinen seikkailu joka voi heittää eteen mitä tahansa. Anna tulla elämä, oon valmis!
F
Finland!
Aivan ihana tää meidän kotimaa, vaikka maailmankansalaisiahan tässä ollaan. Suomessa parasta on kevät pitkän ja pimeän talven jälkeen. Se upea valo joka heijastuu vastapuhjenneiden vihreiden lehtien läpi.
G
Greippilimu!
Mä vaan tykkään siitä! Ja g:llä alkavaa sanaa oli aika vaikea keksiä. Tykkään gepardeistakin mut vaan jos ne ei pure.
H
Helmi.
Rakas siskoni, jonka puolesta olen valmis kuolemaan. Hän on elämäni tärkein ihminen. Suonissamme kuohuu sama veri joka saa meidät olemaan myös toistemme pahimpia vihollisia. Tästä syystä välillä riitelemme verisesti, emmekä aina osaa edes sopia. Siskoni on jatkuvasti mielessäni ja ajatuksissani ja toivon hänelle vain kaikkea parasta. Ilman siskoani en olisi mitään, sillä isosiskous on mulle elämäntehtävä. Kenestäkään muusta en kanna niin suurta huolta kuin siskosta.
I
Itku.
Oikeastaan on ikävä listata itku tähän, mutta totta se vaan on: itku on hyvin suuri osa mua. Mua itkettää ilosta ja mua itkettää surusta ja kaikesta siltä väliltä. Oon äärimmäisen tunteellinen ja herkkä ihminen, joka ei pysty pidättämään kyyneleitään. Ehei, meikätyttö se vaan kyynelehtii! Kaikista kauheinta on se etten pysty lopettamaan! Kyynelvirta ei ehdy millään! Olen ollut tuhat kertaa sellaisessa tilanteessa että olis ollut pakko lopettaa itkeminen, mutta en kykene millään. Ihmiset kattoo kummissaan että mikä tuota naista vaivaa. Onneks en enää juuri välitä siitä mitä muut ihmiset ajattelee musta.
J
Jee!
Kaikki on hyvin!
K
Kettu.
Minusta ketuissa on jotain tosi sympaattista! Tavallaan kerään kettuja. Mulla on kettu-korvikset, kettu-pehmolelu, kettu-tiskirätti, kettu-torkkupeitto ja kettu-tyynynpäälliset! Ketut on niin kauniin värisiä ja vähän höppänöitä kun hyppivät saaliin perään kuono edellä!
L
Luonto.
Luonnossa rauhoitun. Välillä on pakko päästä metsään. Tässä on kyllä yksi periaatteessa iso, mutta käytännössä hyvin pieni ongelma ja se on PUNKKI. Minä inhoan ja pelkään punkkeja kuollakseni! Joskus kesäisin en oikein meinaa uskaltaa liikkua metsässä, mutta kyllä sitten kuitenkin rohkenen, kunhan vaan muistan tehdä kunnon punkkitarkastuksen kotiin päästyäni.
M
Maatuska.
Maatuskat ovat ihan hassuja! Mulla on maatuska-vihko, maatuska-teepurkki, maatuska-patalappu, maatuska-patakinnas, maatuska-keittiöpyyhe ja tietysti tavallinen pikkuinen puumaatuska, jonka sisässä on niitä vielä pikkuruisempia puumaatuskoja.
N
Nauru.
Nauraminen on parasta terapiaa kaikkeen! Heti huomaa että jokin on pielessä jos keskittyy liian kauan liian vakavana johonkin asiaan.
O
Oleminen.
Oon aika hyvä olemaan ja se on musta kivaa. Nautin kun saan olla rauhassa omien ajatusteni kanssa. Tarvitsen sitä yllättävän paljon. Loppuvuodesta vietin suuren osan valveillaoloajastani töissä ja huomasin että kaipasin tätä omaa aikaa valtavasti. Ajatukset on pakko saada järjestykseen ja mulla on siinä hitonmoinen työ kun ajattelen lakkaamatta!
P
Pyörä.
Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta pyöräni kanssa. Pyöräilen joka päivä. Pyöräily on helppoa ja mukavaa, saan vieläpä liikunta-annoksen, joka muuten jäisi väliin kaltaiseltani sohvaperunalta. Pyöräillessä näkee maisemat ja ehtii kiinnittää huomioita asioihin jotka autoillessa vilahtaisivat ohi. Silti liikkumaan pääsee nopeammin kuin kävellen. Muistan kun elelin pyörätönnä ja sitten investoin kulkupeliin - elinpiiri kasvoi kertaheitolla! Pyöräilen kesät talvet, eikä mua haittaa vesi- tai lumisateet, eikä liioin liukkauskaan. Nastarenkaat on pop!
Q
Qiitollisuus.
Nyt sovellan vähän. Q niinkuin kiitollisuus. Mun käsityksen mukaan kiitollisuus on yksi ihmisen tärkeimpiä hyveitä. Kiitollisuus on sitä että on tyytyväinen ja arvostaa asioita joita itsellä on. Välillä tunnen hukkuvani kiitollisuuteen. Elämässä täytyy olla nöyrän kiitollinen. Se on mun ohjenuora.
R
Rakas
eli mun elämänkumppani Tommy. Olen hänestä tosi kiitollinen joka päivä ja mun on vaikea tajuta että noin uskomattoman ihana tyyppi asuu mun kans samassa osoitteessa.
S
Sisäinen rauha.
Sisäinen rauha on hirmuisen tärkeä asia koska elämä on kaaos. Ainoa tapa luovia kaaoksessa nimeltä elämä on löytää sisäinen rauha johon turvata kun kaikki muu ympärillä romahtaa. Se on mun voima-ajatus.
T
Tellus.
Tämä meidän ihana Äiti Maa, joka näyttää niin kauniilta avaruudesta. Onhan se ihan hullua että meillä on tämä sattumanvarainen elämämme tällä planeetalla ja sitten me vaan maadutaan tänne jotta uutta elämää voisi kasvaa. Ilman Tellusta ei olis elämää. Kiitos puhtaasta vedestä, kiitos hapesta, kiitos ravinnosta jota meille tarjoat!
U
Ulappa.
Ulappa on henkireikäni. Olen asunut veden äärellä koko elämäni enkä voi kuvitella millaista olisi asua kuivalla maalla kaukana järvistä, joista ja meristä. Mulla on oma kotijärvi nimeltä Lestijärvi. Lestijärvi on tosi pieni mutta kaunis järvi, jossa on maailman paras uida. Nyt asun meren rannalla Vaasassa enkä voisi viihtyä paremmin. Elän katseesta ulapalle, veden liplattelusta rantakiviä vasten ja aallokosta joka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Siinä on jotain lohdullista ja alkukantaista. Vesi on elementtinä kiehtova. Se on samalla niin tuttu ja turvallinen ja silti ennalta-arvaamaton ja pelottava.
V
Vanhemmat.
Mun äiti ja iskä auttaa mua aina. Kotiin voin mennä milloin vain. Ne tekis mitä vaan että mulla on hyvä olla. Me riidellään ja sanotaan pahasti, mutta silti tiedän että ne rakastaa mua ikuisesti.
X
Xylitol.
Jauhan kyllä purkkaa lähes koko ajan. Ja siis pelkästään xylitol. Laukussa on oltava purkkaa tai muuten on hätä kädessä!
Y
Yksin.
Vaikka mun läheiset ihmiset on mulle kamalan tärkeitä niin oon tämän lyhyen elämäni aikana huomannut että ihminen on loppupeleissä aivan yksin. Se ei välttämättä ole huono asia ja oon iloinen että oon tiedostanut sen niin siitä ei pitäis tulla mikään ongelma tulevaisuudessakaan. Osaan olla yksin ja tykkään omasta seurastani. (Oonko ihan todella näin itseriittoinen tyyppi kuin nää aakkoset antaa olettaa? Ilmeisesti!) Oon vakuuttunut että niin kauan kuin mulla on mut, pärjään hyvin. Niin ja sen siskon tartten myös!
Z
Zezilia.
No niin. Mulla oli ala-asteikäisenä mielikuvitusystävä jonka nimi oli Zezilia. Oikeesti oli. Käsittämätön nimi. Sillä oli veli jonka nimi oli Edward. Muistan että Zezilia soitti mulle usein.
Ã…
En kyllä keksi tähän mitään. Yksikään sana maailmassa ei ala å:lla. Paitsi Åbo. Ehkä kirjoitan tähän Åbo koska Turku on tietysti yks mun lempparikaupungeista Suomessa.
Älypuhelin
Oon aivan liian riippuvainen kännykästäni. Hävettää ihan myöntää mutta sen lisäksi että seuraan jatkuvasti monia blogeja, ajattelen myös että mun on oltava ihan koko ajan tavoitettavissa. Käy hetkittäin raskaaksi. Ja kun mähän en oo millään mittapuulla mitattuna sellainen ihminen jonka oikeesti tarttis olla puhelimen päässä twentyfourseven.
Ö
"Öööööö... En tiedä mutta otan selvää!"
Tuo jokaisen asiakaspalvelijan fraasi numero uno!
Arki.
Tykkään arjesta. Jos pitäis valita eläisinkö mieluummin ikuista juhlaa vai arkea niin valitsisin tavallisen arjen. Oon myös aika vaatimaton ihminen, joten en kaipaa mitään luksusta tai erikoista elämääni. Mulle riittää pienet asiat. Toivottavasti tää ei kuulosta kauheen itseriittoiselta. Oon vaan todennut että sellainen mä oon!
B
Balls, Cheese Balls a'la Taffel. Mun elämä luhistuu jos ne lopettaa sen Orklan tehtaan på Åland! Paitsi että viimeks mun ostamassa Cheese Balls-pussissa oli joku keltainen kova juttu joka ei ollut juustopallo! Mut se on jo annettu anteeksi.
C
Voisko toi olla niinku celsius. Mieluiten 25 celsiusastetta, kiitos. Aika bueno mun mielestä! Pidän lämmöstä!
D
DNA
Mua ei ois jos mulla ei ois mun ikioma DNA. Kiva että on ja erilainen ku kellään muulla!
E
Elämä.
Tämä ainutlaatuinen seikkailu joka voi heittää eteen mitä tahansa. Anna tulla elämä, oon valmis!
F
Finland!
Aivan ihana tää meidän kotimaa, vaikka maailmankansalaisiahan tässä ollaan. Suomessa parasta on kevät pitkän ja pimeän talven jälkeen. Se upea valo joka heijastuu vastapuhjenneiden vihreiden lehtien läpi.
G
Greippilimu!
Mä vaan tykkään siitä! Ja g:llä alkavaa sanaa oli aika vaikea keksiä. Tykkään gepardeistakin mut vaan jos ne ei pure.
H
Helmi.
Rakas siskoni, jonka puolesta olen valmis kuolemaan. Hän on elämäni tärkein ihminen. Suonissamme kuohuu sama veri joka saa meidät olemaan myös toistemme pahimpia vihollisia. Tästä syystä välillä riitelemme verisesti, emmekä aina osaa edes sopia. Siskoni on jatkuvasti mielessäni ja ajatuksissani ja toivon hänelle vain kaikkea parasta. Ilman siskoani en olisi mitään, sillä isosiskous on mulle elämäntehtävä. Kenestäkään muusta en kanna niin suurta huolta kuin siskosta.
I
Itku.
Oikeastaan on ikävä listata itku tähän, mutta totta se vaan on: itku on hyvin suuri osa mua. Mua itkettää ilosta ja mua itkettää surusta ja kaikesta siltä väliltä. Oon äärimmäisen tunteellinen ja herkkä ihminen, joka ei pysty pidättämään kyyneleitään. Ehei, meikätyttö se vaan kyynelehtii! Kaikista kauheinta on se etten pysty lopettamaan! Kyynelvirta ei ehdy millään! Olen ollut tuhat kertaa sellaisessa tilanteessa että olis ollut pakko lopettaa itkeminen, mutta en kykene millään. Ihmiset kattoo kummissaan että mikä tuota naista vaivaa. Onneks en enää juuri välitä siitä mitä muut ihmiset ajattelee musta.
J
Jee!
Kaikki on hyvin!
K
Kettu.
Minusta ketuissa on jotain tosi sympaattista! Tavallaan kerään kettuja. Mulla on kettu-korvikset, kettu-pehmolelu, kettu-tiskirätti, kettu-torkkupeitto ja kettu-tyynynpäälliset! Ketut on niin kauniin värisiä ja vähän höppänöitä kun hyppivät saaliin perään kuono edellä!
L
Luonto.
Luonnossa rauhoitun. Välillä on pakko päästä metsään. Tässä on kyllä yksi periaatteessa iso, mutta käytännössä hyvin pieni ongelma ja se on PUNKKI. Minä inhoan ja pelkään punkkeja kuollakseni! Joskus kesäisin en oikein meinaa uskaltaa liikkua metsässä, mutta kyllä sitten kuitenkin rohkenen, kunhan vaan muistan tehdä kunnon punkkitarkastuksen kotiin päästyäni.
M
Maatuska.
Maatuskat ovat ihan hassuja! Mulla on maatuska-vihko, maatuska-teepurkki, maatuska-patalappu, maatuska-patakinnas, maatuska-keittiöpyyhe ja tietysti tavallinen pikkuinen puumaatuska, jonka sisässä on niitä vielä pikkuruisempia puumaatuskoja.
N
Nauru.
Nauraminen on parasta terapiaa kaikkeen! Heti huomaa että jokin on pielessä jos keskittyy liian kauan liian vakavana johonkin asiaan.
O
Oleminen.
Oon aika hyvä olemaan ja se on musta kivaa. Nautin kun saan olla rauhassa omien ajatusteni kanssa. Tarvitsen sitä yllättävän paljon. Loppuvuodesta vietin suuren osan valveillaoloajastani töissä ja huomasin että kaipasin tätä omaa aikaa valtavasti. Ajatukset on pakko saada järjestykseen ja mulla on siinä hitonmoinen työ kun ajattelen lakkaamatta!
P
Pyörä.
Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta pyöräni kanssa. Pyöräilen joka päivä. Pyöräily on helppoa ja mukavaa, saan vieläpä liikunta-annoksen, joka muuten jäisi väliin kaltaiseltani sohvaperunalta. Pyöräillessä näkee maisemat ja ehtii kiinnittää huomioita asioihin jotka autoillessa vilahtaisivat ohi. Silti liikkumaan pääsee nopeammin kuin kävellen. Muistan kun elelin pyörätönnä ja sitten investoin kulkupeliin - elinpiiri kasvoi kertaheitolla! Pyöräilen kesät talvet, eikä mua haittaa vesi- tai lumisateet, eikä liioin liukkauskaan. Nastarenkaat on pop!
Q
Qiitollisuus.
Nyt sovellan vähän. Q niinkuin kiitollisuus. Mun käsityksen mukaan kiitollisuus on yksi ihmisen tärkeimpiä hyveitä. Kiitollisuus on sitä että on tyytyväinen ja arvostaa asioita joita itsellä on. Välillä tunnen hukkuvani kiitollisuuteen. Elämässä täytyy olla nöyrän kiitollinen. Se on mun ohjenuora.
R
Rakas
eli mun elämänkumppani Tommy. Olen hänestä tosi kiitollinen joka päivä ja mun on vaikea tajuta että noin uskomattoman ihana tyyppi asuu mun kans samassa osoitteessa.
S
Sisäinen rauha.
Sisäinen rauha on hirmuisen tärkeä asia koska elämä on kaaos. Ainoa tapa luovia kaaoksessa nimeltä elämä on löytää sisäinen rauha johon turvata kun kaikki muu ympärillä romahtaa. Se on mun voima-ajatus.
T
Tellus.
Tämä meidän ihana Äiti Maa, joka näyttää niin kauniilta avaruudesta. Onhan se ihan hullua että meillä on tämä sattumanvarainen elämämme tällä planeetalla ja sitten me vaan maadutaan tänne jotta uutta elämää voisi kasvaa. Ilman Tellusta ei olis elämää. Kiitos puhtaasta vedestä, kiitos hapesta, kiitos ravinnosta jota meille tarjoat!
U
Ulappa.
Ulappa on henkireikäni. Olen asunut veden äärellä koko elämäni enkä voi kuvitella millaista olisi asua kuivalla maalla kaukana järvistä, joista ja meristä. Mulla on oma kotijärvi nimeltä Lestijärvi. Lestijärvi on tosi pieni mutta kaunis järvi, jossa on maailman paras uida. Nyt asun meren rannalla Vaasassa enkä voisi viihtyä paremmin. Elän katseesta ulapalle, veden liplattelusta rantakiviä vasten ja aallokosta joka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Siinä on jotain lohdullista ja alkukantaista. Vesi on elementtinä kiehtova. Se on samalla niin tuttu ja turvallinen ja silti ennalta-arvaamaton ja pelottava.
V
Vanhemmat.
Mun äiti ja iskä auttaa mua aina. Kotiin voin mennä milloin vain. Ne tekis mitä vaan että mulla on hyvä olla. Me riidellään ja sanotaan pahasti, mutta silti tiedän että ne rakastaa mua ikuisesti.
X
Xylitol.
Jauhan kyllä purkkaa lähes koko ajan. Ja siis pelkästään xylitol. Laukussa on oltava purkkaa tai muuten on hätä kädessä!
Y
Yksin.
Vaikka mun läheiset ihmiset on mulle kamalan tärkeitä niin oon tämän lyhyen elämäni aikana huomannut että ihminen on loppupeleissä aivan yksin. Se ei välttämättä ole huono asia ja oon iloinen että oon tiedostanut sen niin siitä ei pitäis tulla mikään ongelma tulevaisuudessakaan. Osaan olla yksin ja tykkään omasta seurastani. (Oonko ihan todella näin itseriittoinen tyyppi kuin nää aakkoset antaa olettaa? Ilmeisesti!) Oon vakuuttunut että niin kauan kuin mulla on mut, pärjään hyvin. Niin ja sen siskon tartten myös!
Z
Zezilia.
No niin. Mulla oli ala-asteikäisenä mielikuvitusystävä jonka nimi oli Zezilia. Oikeesti oli. Käsittämätön nimi. Sillä oli veli jonka nimi oli Edward. Muistan että Zezilia soitti mulle usein.
Ã…
En kyllä keksi tähän mitään. Yksikään sana maailmassa ei ala å:lla. Paitsi Åbo. Ehkä kirjoitan tähän Åbo koska Turku on tietysti yks mun lempparikaupungeista Suomessa.
Älypuhelin
Oon aivan liian riippuvainen kännykästäni. Hävettää ihan myöntää mutta sen lisäksi että seuraan jatkuvasti monia blogeja, ajattelen myös että mun on oltava ihan koko ajan tavoitettavissa. Käy hetkittäin raskaaksi. Ja kun mähän en oo millään mittapuulla mitattuna sellainen ihminen jonka oikeesti tarttis olla puhelimen päässä twentyfourseven.
Ö
"Öööööö... En tiedä mutta otan selvää!"
Tuo jokaisen asiakaspalvelijan fraasi numero uno!
kuuhulluKeskiviikko 01.08.2012 04:17
hukun näihin öihin, joina en saa otetta matalalla möllöttävästä kuusta, vaan putoan tähtisumun läpi jonnekin avaruuden reunalle mustan aukon nieltäväksi. en enää muista niitä päiviä, jolloin olin rohkea ja yksin vieraalla maalla. olin peloton, jaksoin kantaa ajatukseni hyvin, eivätkä askeleeni tuntuneet raskailta edes ylämäessä. vaikeudet lakosivat tieltäni kuvitteellisen viikatteeni viuhuessa armottomasti. olin vapaa, voimakas ja terävä, pärjäsin omillani. nyt minä olen kuivettunut yksiööni, enkä avaa sälekaihtimia päivisin. nukun pienessä sängyssäni mahdollisimman reunassa kuin tehden tilaa jollekin, jota ei ole olemassakaan. näen painajaisia, joissa pakenen kalastajaa, joka luulee että minusta tulisi parempaa keittoa kuin lohesta. en halua päätyä hänen pataansa.
jos kaikki asiat menevät pieleen, olen ajatellut korjata tilanteen kirjoittamalla kirjan. kirjassani käsittelisin pieleen mennyttä elämääni ja siitä tulisi best seller, koska ihmiset tuntisivat sympatiaa minua kohtaan. vihdoinkin minulla olisi aihe, josta raapustaa romaani! saattaisinpa kertoa ihan tavallisistakin asioista: siitä kuinka kuudes pala porkkanakakkua närästää ja miten kauniilta näyttää pölykerros lattialistojen päällä.
jos kaikki asiat menevät pieleen, olen ajatellut korjata tilanteen kirjoittamalla kirjan. kirjassani käsittelisin pieleen mennyttä elämääni ja siitä tulisi best seller, koska ihmiset tuntisivat sympatiaa minua kohtaan. vihdoinkin minulla olisi aihe, josta raapustaa romaani! saattaisinpa kertoa ihan tavallisistakin asioista: siitä kuinka kuudes pala porkkanakakkua närästää ja miten kauniilta näyttää pölykerros lattialistojen päällä.
minä en selviä tästä koskaanTiistai 01.02.2011 03:12
minä olen sanat, sinä olet teot. sinä sulatat minut syliisi, minä sanon: "sä oot liian ihana."
happoradio - ottaisitko silti minutTiistai 01.02.2011 02:29
paljon valitan
ja draamasta diggaan
tanssin sateessa
pelkään valoja
ja nolostun nopsaan
viihdyn varjossa
päättämätön kai
ei selkeää vastausta irtoa minusta
arka, hiljainen paitsi kännissä möykkään että verta nokasta
ottaisitko silti minut
vaikken koskaan päihittäisi ketään
ottaisitko silti minut
vaikken koskaan saavuttaisi mitään
väistän vastuuta
en ratkaisunpaikkaa etsi matkalta
eksyn helposti
en oikeaa suuntaa löydä kartalta
siitä lähdetään
ettei tervettä kohtaa löydy minusta
siitä lähdetään, ilman sinua koskaan en mistään kiinni saa
ottaisitko silti minut
vaikken koskaan päihittäisi ketään
ottaisitko silti minut
vaikken koskaan saavuttaisi mitään
ja draamasta diggaan
tanssin sateessa
pelkään valoja
ja nolostun nopsaan
viihdyn varjossa
päättämätön kai
ei selkeää vastausta irtoa minusta
arka, hiljainen paitsi kännissä möykkään että verta nokasta
ottaisitko silti minut
vaikken koskaan päihittäisi ketään
ottaisitko silti minut
vaikken koskaan saavuttaisi mitään
väistän vastuuta
en ratkaisunpaikkaa etsi matkalta
eksyn helposti
en oikeaa suuntaa löydä kartalta
siitä lähdetään
ettei tervettä kohtaa löydy minusta
siitä lähdetään, ilman sinua koskaan en mistään kiinni saa
ottaisitko silti minut
vaikken koskaan päihittäisi ketään
ottaisitko silti minut
vaikken koskaan saavuttaisi mitään