masentaa. mulla on ollut huono olo koko viikon. tiesin, ettei niistä oransseihin haalereihin pukeutuneista työmiehistä ole muuta kuin haittaa. ne tuo huono onnea. jotain on mennyt pieleen aina kun olen törmännyt sellaiseen.
äsken aukes hanat. itkin viistoista minuuttia. nyt tuntuu paremmalta, mutta en voi lakata ihmettelemästä tätä järkyttävää paskan määrää. en oo koskaan kelvannut sellaisena kuin olen. en ole mitään sellaisena kuin olen. mun pitäis olla naimisissa ja raskaana ja rakentaa omakotitaloa jonnekin yli-ihanaan lähiöön. mun pitäis olla kouluttautunut johonkin paskaan ammattiin, olla vakityössä ja luonteeltani tasaisen rauhallinen. en ole mitään ja siksi istun yksin lauantai-iltana itkemässä.
miks en vois olla joku paskanomi, joka ei turhia murehtis, vaan olis ihan tavallinen perusonnellinen perusihminen?
Uusimmat blogimerkinnät
- Aallokonmittaaja 07.07.
- Viimeisen käyttöpäivän lopullisuus 09.04.
- Viha ja rakkaus 05.10.
- Päiväkirjamerkintä 24.05.
- Carpe diem! 13.11.
- Esi-isien jalanjäljillä 21.04.
- Meedio 23.02.
- Ameba 21.02.
- Nuhanenän tunnustuksia Osa 1. 03.02.
- Markkinatalouden huumaa 01.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2023 (1)
- ▶ 2022 (1)
- ▶ 2021 (1)
- ▶ 2020 (1)
- ▶ 2019 (15)
- ▶ 2018 (4)
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2011 (5)
-
▼
2010 (49)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ syyskuu 2010 (3)
- ▶ elokuu 2010 (4)
- ▶ heinäkuu 2010 (7)
- ▶ kesäkuu 2010 (8)
- ▶ toukokuu 2010 (4)
- ▶ huhtikuu 2010 (2)
- ▶ maaliskuu 2010 (8)
- ▶ helmikuu 2010 (5)
- ▶ tammikuu 2010 (7)
- ▶ 2009 (51)
- ▶ 2008 (232)
- ▶ 2007 (381)
- ▶ 2006 (93)