IRC-Galleria

Pakko päästä avautumaan! Ottaa niin lahjakkaasti kupoliin nimittäin!

Tässä syyt:

1. Pyöränkumi puhkesi menomatkalla töihin. Melkein myöhästyin. Soitin jo töihin, että saatan myöhästyä vähän. Soitin ihan vain siksi, että minä en myöhästy töistä koskaan. Minä olen aina ajoissa. Olisivat voineet luulla, että olen heittänyt veivini, jos en olisi paikalla jo vähintään varttia vaille. Puhkeamisen syy oli joku epämääräinen kuoppa rantatiellä. Vihaan epämääräisiä kuoppia, joita ei voi nähdä paljain silmin ja jotka puhkaisevat viattomat pyöränkumit. Tömpsistä vaan ja pikku-Pauliinan pyörästä on kumi puhjennut. Kyllä tuli iskää ikävä. Iskä korjaisi pyöräni käden käänteessä. Haettaisiin Ohlsonilta uudet kumit ja iskä käyttelisi työkalujaan. Avot!

2. Lattiavalaisimestani meni lamppu rikki. Tämähän on erityisen ärsyttävää siksi, että tällaiset onnettomuudet sattuvat tietenkin aina juuri silloin, kun haluaisi laittaa valon päälle. Tietysti välillä on hyvä istua pimeydessäkin, mutta ei juuri tänään, kiitos!

3. Mulla oli maailman huonoimmat kävelykengät jalassa. Niillähän minä juuri talsin kaikki nuo epäonniset kilometrit tänään. Niiden pohjat ovat riekaleina ja meinaan nyrjäyttää niillä nilkkani vähintään sadan metrin välein.

4. Puhelimesta loppui akku juuri kun soitin. Loda I´m sorry! Tää ei vaan oo mun päivä!

5. Joku pälli oli kiinnittänyt pyöränsä mun puuhuni. Siis kun tuossa meidän pihassa on puu, johon aina kiinnitän pyöräni vaijerilukolla. No, tänäänpä en kiinnittänytkään! T sanoi, että mun pitäisi naulata siihen puuhun kyltti jossa lukisi "VARATTU". Sen taidan tehdäkin, sillä se on kyllä oikeasti mun puu!

On tässä kaikessa jotain hyvääkin: kävellessä näkee paremmin ympärilleen. Katselin kaikessa rauhassa sisälle valaistuihin asuntoihin. Katselin sisälle onnellisten ihmisten täydellisiin elämiin, joihin ei takuulla kuulu puhjenneita pyöränkumeja tai loppuvia akkuja. Monilla ihmisillä on tosi nätti koti. Olisipa minullakin.