IRC-Galleria

Pitkästä aikaa minä kotosalla.

Järvi näyttää siniharmaalta. Tuuli puhaltaa ja maa on valkoinen. Muistelen niitä päiviä, jolloin vielä asuin täällä. Ne päivät tuntuvat kaukaisilta. Eilen kävin katsomassa mummua ja pappaa. Mummu oli ylpeä hyvistä verikoetuloksistaan: kolesteroliakaan ei ole koko tummussa melkein ollenkaan! Sitten pappa kertoi työstään tehtaassa ja minä päivittelin. On hauskaa kuunnella heidän kertomuksiaan ja vaikea tajuta, että he eivät ole aina olemassa. Äitin kanssa kotimatkalla autossa istuessani tajusin, että vielä joskus joudun luopumaan tästä kaikesta: näistä ihmisistä, näistä maisemista, näistä ajatuksista. Se on niin kamala ajatus, että en ehkä olisi halunnut tajuta sitä. Pohdin myös elämääni kahdenkymmenen vuoden päästä. Mitä minulle tapahtuu, entä perheelleni, kavereilleni? Olenko iloinen vai surullinen? Asunko yksin vai jonkun kanssa?

Tämä kotona olo saa minut kauhean nostalgiseksi. Huomaatteko?

Vili meinasi kuolla ilosta, kun tulin kotiin torstaina. Se ulisi ja itki ja nauroi yhtä aikaa, eikä tiennyt yhtään miten päin olla. Sen reaktio on aina hauska nähdä - vielä se sentään muisti minut. Kjeh. Tottakai se minut muistaa, oma koira!

Jos Maikku olisi täällä niin soittaisin ehkä sille. Pyytäisin sitä käymään tai minä menisin niille. Hyvällä tuurilla Maikku valmistaisi bravuurinsa, makaronisalaatin. Siihen ei laiteta omenaa, koska Maikun mielestä se ei sovi makaronisalaattiin. Eikä minunkaan. Olen Maikun kanssa samoilla linjoilla: paljon juustoa ja meetvurstia vaan! Ja aika paljon makaronia myös. Saattaisimme käydä myös ajelulla Maikun kanssa. Soittaisimme musiikkia niin kovaa, että korvat paukkuisivat ja kurvailisimme ympäri kyliä. Äidit saisivat olla kotona huolesta sekaisin, koska tietenkin olisi kamalan liukasta ja huono keli. Tietenkin!
Kaikki olisi niinkuin ennenkin, eikä kumpikaan muistaisi, että parin päivän päästä me olemme taas ihan eri puolilla Suomea, emmekä näe toisiamme seuraavan kerran kuin vasta jouluna.

Kerran oli aika, jolloin minä soitin Maikulle joka aamu. Naurettavaa! Se oli sanaton sopimus. Joka aamu vähän ennen kahdeksaa, eikö se ollutkin niin? Mistä me oikein puhuimme? Muistatko sinä, Maikku? Minulla on ikävä niitä aikoja.

Taas kävi niin, että eilen päässäni oli monia sanoja, jotka olisin halunnut kirjoittaa ylös. Nyt en enää muista niitä. Ne olivat ihan hyviä sanoja. Olisin halunnut kirjoittaa ne peräjälkeen, sana sanalta ja ne olisivat muodostaneet osan minun nettipäiväkirjastani. Ne olisivat olleet minun sanojani. Nyt niitä sanoja ei enää ole. Ne ovat hävinneet, ehkäpä ikuisiksi ajoiksi. Mutta vielä minä niitä odotan. Hetken.

10 vuotta sitten minä...
1. luin nummelan ponitalli-sarjan kirjoja.
2. olin pinko.
3. kävin kuorossa.

5 vuotta sitten minä...
1. mietin liikaa.
2. pelkäsin.
3. asuin kotona.

3 vuotta sitten minä...
1. sain ajokortin.
2. tein hampurilaisia.
3. olin abiturientti. Vai olinko? Nyt menee nää vuodet jo hieman sekaisin...

1 vuosi sitten minä...
1. olin epätoivoinen.
2. asuin yksin.
3. sain läppärin.

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. olen lusmuillut koulun suhteen.
2. olen ollut töissä kahdessa paikassa.
3. ajanut autolla tosi vähän.

Toissa päivänä minä...
1. olin töissä.
2. olin tupareissa.
3. odotin Eveä.

Eilen minä...
1. chillailin.
2. puhuin puhelimessa.
3. tein pitsaa.

Tänään minä...
1. olin töissä.
2. opastin TET-harjoittelijaa.
3. söin lohipaninin.

Huomenna minä...
1. menen töihin.
2. lähetän sen hiton keskeneräisen studiedagbokin vaikka mikä olis saakeli!
3. mietin kotiinlähtöä

Vuoden päästä minä...
1. olen Göteborgissa.
2. osaan tosi hyvin ruotsia.
3. olen kamalan onnellinen!

Tää mun lukupäiväkirjan kirjoittaminen ei edisty niinku yhtään. Aivot on niinku ihan tyhjät. Ei niinku vaan saa mitään aikaseks niinku. Niinku väsyttää ja silleen. Niinku.

Jotenkin mulle tulee talvesta aina mieleen lukio. En tiedä miksi. Ulkona ihan haiseekin lukio. En tajua mikä mua vaivaa. En ole saanut kirjoitettua studiedagbokia, ylläripylläri. I am such a loser. Oikeesti! Koko yhteiskunta - kaikki elävät olennot - osoittaa mua sormellaan ja julistaa kuorossa mun luuseriuttani. Vitsi, kun en millään pärjää. Miten kaikki muut on aina niin menestyviä ja ihania ja kivoja ja positiivisia ja onnellisia ja niin uskomattoman loistavia?


Mun silmässä on elohiiri.

Soitin Helmille synttärionnittelut vartin yli seitsemän. Poloinen oli nukkumassa vielä, enkä sitten puhunutkaan pidempään. Pahoittelin T:llekin sitä, että herätin pikkuisen siihen aikaan kesken syysloman vieton. "Joutaa ne jo muutkin herätä!" puhisi T tuohtuneena siitä, että itse jouduimme kömpimään lämpimistä sängyistämme ennen seitsemää. Tuollainen kommentti saa hymyn huulille jopa puoli kasilta aamusella. Hih.

Lisäksi eilen naureskelin itselleni koko matkan kampaajalta kotiin: minäkö muka uskottava pörröpää? Tuntuu käsittämättömältä vieläkin, mutta ehkäpä totun tähän. Itse asiassa harmittelen sitä, että olen kulkenut kakskytä vuotta piikkisuorat haivenet päässäni, kun olisi ollut mahdollisuus tällaiseenkin revittelyyn. Ou mai kaad! Mää oon jo myöhässä! Palaillaan!

Mulla ei ole kirjoja. Olen idiootein ihminen maan päällä. En ymmärrä mitään. En halua enää olla täällä.

Mulla on oikein mukava olotila tuolla sydämen perukoilla. En tiedä mistä johtuu, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Niin juuri, siitähän se johtuukin! Mua ei kiinnosta! Mua ei kiinnosta mikään. Mikään ei liikuta mua, ei kosketa. En vois vähempää välittää. Jea.

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Itken aina kun katson Kotikatua.

2. En voi kuunnella musiikkikappaletta laulamatta mukana ainakin jossain kohdassa.

3. Jos vastaani kävelee ihminen, jonka tunnen, mutten tiedä pitäisikö tervehtiä, saatan joskus kääntyä poispäin vain jottei minun tarvitsisi sanoa mitään.

4. Olen jokotai-ihminen. Tarkoittaa lähinnä sitä, että minulla on joko supersiistiä tai supersotkuista. Ei koskaan mitään siltä väliltä. En tunne käsitettä kultainen keskitie lainkaan.

5. Puhun tosi paljon itsekseni. Kotipaikkakunnalla esimerkiksi kuljen ympäri kyliä selittäen ties mitä juttuja itselleni. Se selvittää ajatuksia tosi paljon, suosittelen kaikille!

Haastan:

Äh, en minä tunne ketään ihmisiä täältä.

T lähti kotikonnuille. Harmittaa. Kenen kanssa minä nyt naureskelen BB:ssä tapahtuville jutuille? Kenelle toivotan hyvää yötä ja huudan "nähään ens viikolla"?

Näen lenkkeilevän pojan kiiruhtavan eteenpäin oranssissa illassa. Ehkä joku kurkkaa hetken päästä ikkunasta ja näkee minun viillättävän pyörän selässä tuhatta ja sataa kohti Siwan ihania karkkivalikoimia samaisessa hämärtyvässä punassa.

11 asiaa, jotka minulla on tänään ollut päälläni

001 farkut
002 t-paita
003 huppari
004 nahkatakki
005 pyyhe
006 sukat
007 kaulahuivi
008 pikkuhousut
009 rintsikat
010 yöpaita
011 sormus (ei ehkä lasketa, mutta en keksinyt muutakaan)

10 asiaa tietokonepöydälläni

001 Suomi-ruotsi-suomi-sanakirja
002 muotovaahto
003 Safari-suklaakeksipaketti
004 Hannan ostama pinkki koristepullo
005 51koodia-levy
006 cd-soittimen kaukosäädin
007 puuvärit
008 kolme buranaa
009 latvialainen postimerkki
010 muistitikku

9 tänään sanomaani lausetta

001 Voi hyvä jumala!
002 Siis mua niin väsyttää.
003 Oli ehkä parasta mitä ikinä oon syöny, oikeesti!
004 Soittele sitte mulle.
005 Mää toivon, että sää voitat.
006 En tuu ikinä pääseen läpi sitä tietojenkäsittelykurssia.
007 Pitäis mennä kauppaan.
008 Jee, tänään tulee Kotsarikatsari!
009 Mää alan nukkua tässä tiskillä.

8 asiaa seinälläni

001 Mertsin kuva kehyksissä
002 Mummun vanha perintöpeili
003 Helmin tekemä kello
004 Minna Immosen enkelitaulu
005 Kuusi rumaa palapeiliä ( en oo ite laittanu)
006 Martta Wendelinin isoja postikortteja kolme kappaletta
007 Hyvä ystävä on aina tervetullut-kyltti
008 pari turhaa naulaa

7 asiaa, jotka aion tehdä alkavalla viikolla

001 studiedagbok
002 iloita
003 olla vähän surullinen
004 ajaa pyörällä kuoppaan niin että kädet tärähtää
005 unohtaa jotain tärkeää/hukata jonkun tärkeän jutun
006 mennä kampaajalle (ihanaa, en halua enää olla ritke vorresteri 2!)
007 suuttua

6 paikkaa, joissa olen tänään ollut (vuorokauden vaihtumisen jälkeen)

001 koululla
002 kauppakeskuksessa
003 henkilökunnan lepotilassa
004 linja-autoasemalla
005 ruokalassa
006 hukassa


5 asiaa, jotka minun pitäisi tällä hetkellä ostaa

001 vessapaperia
002 Cifiä
003 ruisleipää
004 karkkia
005 Villen cd

4 asiaa, jotka aion vielä tänään tehdä

001 katsoa Kotikadun
002 käydä kaupassa
003 pestä hampaat
004 puhua/laulaa kovaan ääneen ja itsekseni

3 turhaa esinettä, jotka omistan

001 Restform air bed
002 Modern talkingin Back for good-cd ( Nii-in, juuri se You´re my heart, you´re my soul-lätinä)
003 neljä kappaletta tuolin pehmusteita (todella rumia, mutta alennusmyynnistä)

2 mielestäni hyvännäköistä vastakkaisen sukupuolen edustajaa galleriassa

001 Äh, mää en tämmösiä kysymyksiä voi sietää!!
002 NYYH!

1 asia, jota en tällä hetkellä vaihtaisi mihinkään
vaihtaisin kaiken!