IRC-Galleria

Tajusin tänään, että vihaan rahaa. Vihaan kaikkea mikä liittyy siihen: kateutta, riistoa, laskemista, paperia, huijaamista! Vihaan sitä, miten ihmiset ovat riippuvaisia rahasta - kaikki ajattelevat vain rahaa, eikä millään muulla ole mitään merkitystä. Mitä raha edes on? PELKKÄÄ PAPERISILPPUA JA ARVOTONTA METALLIA! You must be kidding me, folks. PAPERISILPPUA.
Tekisi mieleni sulattaa kaikki maailman jenit ja eurot ja ruplat ja dollarit ja latit ja kruunut suuressa sulatusuunissa ja antaa koko massan valua planeetan syvimpään rotkoon.

Alan kommunistiksi.

T on parhain ♥

Siis voi jumalauta, tänään onkin jo eilinen! WHATTAFUCK?

Tänään menin töihin ja mokasin siellä täydellä varmuudella ainakin kaksi asiaa, jotka vaivasivat minua koko loppupäivän.

Tänään sain postissa valokuvalähetyksen ja heti töistä tultuani liimasin ne albumiin. Kuvista saatoin päätellä, että olen todella huono kuvaaja. Näinä digi-aikakauden päivinäkin joku vielä onnistuu kehittämään kuvia, joissa ihmisiltä joko puuttuu pää, silmät ovat kiinni tai patsas on kuvattuna takapuolelta. Se joku olen minä. Päätin, etten enää koskaan millään reissulla ota kuvia mistään rakennuksista, typeristä nähtävyyksistä tai vedestä. Ne kuvat eivät yksinkertaisesti kerro mitään, eikä niitä jaksa kukaan katsella. Lisäksi päätin, että seuraavalla kerralla kun lähetän kuvia kehitykseen, tarkastan hieman tarkemmin mitä kuvia todella haluan hienoon albumiini liimata.

Tänään pesin koneellisen pyykkiä, joka jäi likaiseksi myös pesun jälkeen. Älkää kysykö miten tuollainen on mahdollista. Koneeni vetelee viimeisiään, eikä siinä ole mitään naurettavaa.

Tänään olen ollut itseeni loputtoman kyllästynyt. Olen kyllästynyt myös jokaiseen kirjoittamaani sanaan ja jokaiseen ajattelemaani ajatukseen.

Siksi tämä kirjoitus loppuu nyt.

Vesan synttäreillä oli kivaa ♥

Miljoonarockiin ---->

Lupaan kertoa Scorpionsille terveisiä!

Nyt olisi todellakin saatava jotain säpinää. Tukehdun tänne asuntoon. Haluan ihmisten ilmoille! Haluan jutella jollekin! Haluan jonkun juttelevan mulle! Soittaisipa joku mulle. Olisipa jo aamu, että pääsisi edes töihin. Unohtaisinpa hetkeksi itseni.
Oppisinpa arvostamaan elämää tällaisenaan, ilman mitään sen suurempia saavutuksia tai kohokohtia. Oppisinpa arvostamaan elämää itsessään!

Tulisipa joku ja halaisi minua.

Tämän illan biisi: Megadeth - A Tout Le Monde

Menen lukemaan En geishas memoarer på svenska. Ah.

En keksinyt tylsempää otsikkoa kirjoitukselleni, joten valitsin ylläolevan. Ihanaa.

Yö oli kamala. Pyörin sängyssä kuin eksynyt valas rantahiekassa, enkä juurikaan nukkunut. Ja jos nukuinkin, näin päässäni vain hulluja ja sekavia pätkiä, joita ei uniksi voisi kutsua hyvällä tahdollakaan. On siis parempi, että viimeinkin on aamu. Vaikka en minä kyllä tästä aamustakaan erityisemmin välitä. Mua vituttaa.

T lähti töihin joskus viiden maissa. Minä heräsin katsomaan MTV3:n yötsättiä. Siinä katsellassani maailmankaikkeuden typerintä ohjelmaa (paitsi jos Miika sattuu olemaan juontajana), vetäisin kurnivaan mahaani kaksi äiskän tekemää kanelikierrepullaa ja lasillisen kylmää Pepsi Maxia. Yön kohokohta.

Jotenkin minusta tuntuu, että hyvät ja iloiset asiat karttavat minua, eikä mitään ihanaa koskaan tapahdu minulle. Ehkä kyse on omasta sokeudestani nähdä niitä hyviä ja iloisia asioita ympärilläni tai sitten niitä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Joka tapauksessa pyydän, että joku kiltti ihminen avaisi silmäni näkemään jotain kaunista olivat ne asiat sitten mitä tahansa ja missä tahansa. Susanna yritti eilen: "Pauliina, oo onnellinen, että oot allerginen omenoille, kun tää omena ainakin on niin jauhoinen, että voi kyllä sanoo, että nyt meni jauhot suuhun!" Ihminen voi olla onnellinen hyvin pienistäkin asioista.

Olen todella yllättynyt, sillä en ole tiennyt, että elävä - ihmiseksikin joskus kutsuttu - olento osaa kirjoittaa näin huonosti ja näin paskaa tekstiä. Taito sekin!

Veikkaanpa, että tästä päivästä on tulossa erityisen paska.

Sä tulit mummolasta ja poljit neljä kilsaa
tapaamaan tyttölasta lähelle hiekkarantaa
Sun bootsin soljet kilisee, kun kävelet sä luoksein
maa altain hetkeks pakenee, sun suudelmas vie järkein

Sä viet mut rantaan luokse nuotion
se keskellä on rannan aution
kun varjot yhteen sulaa eessä sen,
tunnen lämmön, mistä tiennyt en.
Sä painaudut mua vasten tiukemmin
niin avaat portin uuden Edenin
vain aallot tietää tästä onnen saan
ja salaisuuden pitää omanaan

Tää ranta muista aina, sä kuiskailet mun korvaan
jokainen kaisla mielees paina, niin lupaan tulla uudestaan

"Meijän Pauliinasta on tullu maailman suurin purnari!", sanoi äiti.