IRC-Galleria

VAPAAAAAAAAAAAAAAAAAA!

Tai ainakin melkein seuraavat kaksi viikkoa voin unohtaa töiden vääntämisen tyystin. Tosin, tunteja on puskettu sisään sen verran, että ehkä lienen vapauteni ansainnut. =)

Nyt tekee mieli olutta. =^^= Pitää kehittää joku hyvä seuralainen asiaan liittyen.

WTB ryyppyseuraa, siis =D

Jep, sinisen mystisen aineen pitäisi olla vihreää. Hajusta tulee karmivasti mieleen absintti. En uskalla katsoa ainesosia, ihan varmuuden vuoksi. Hetken näpräämisen, muutaman vanulapun ja pumpulipuikon jälkeen voin todeta, että se onnistui! Minulla EI ole enää silmänrajauksia =D

What a glorious day! \o/

Miinuspuolena absinttimaisen löyhkän lisäksi se, että iho silmien ympärillä kiristää ja kirvelee. >.< Jos jotakin rasvaa lykkäisi...

Eilen taas sattui ja tapahtui.

Keskiviikkoilta, klo 21n jälkeen kyselin muutamalta paikalliselta ystävältä/tuttavalta, sattuvatko he omistamaan vaseliinia. Samaan hengenvetoon tosin lisäsin, että myös vaseliinipitoiset liukkarit käy.

Kiitos, hra nimeltämainitsematon, mutta voit pitää sen mansikanmakuisen...

Ennen kuin kysymys aiheutti turhan paljon hämmennystä, selitin kuitenkin kiltisti tilanteen. Ostin joku aika takaperin Gosh'n nestemäistä, vedenkestävää eyelineria. Eilettäin satunnaisesti tiputteli vettä, joten pyyhkäisin kissunsimmut sillä ensimmäistä kertaa ja lähdin kahvistelemaan. Ei siinä mitään, hienopa tavaraa, pysyi mallikkaasti naamassa kiinni, leviämättä ja tahraamatta yhtään. <3

Tilanne sai ikävän käännöksen, kun koetin iltasella kotona saada ko. mömmöä irti. Ei lähtenyt silmämeikinpoistoaineella - samalta valmistajalta. Ei toiminut saippua. Väri vain hitusen haalistui ja siinä kaikki. Googlailin ja koetin etsiä ratkaisua ongelmaani mesessä ja irkissä valittamisen ohessa, mutta suht turhaan. Olin valmis kokeilemaan myös vaseliinilla poistamista - jotkut väittivät jossakin foorumilla, että sillä irtoaisi vedenkestävät pakkelit turvasta, mutta tiedä häntä - mutta koska vaseliinia ei löytynyt siihen hätään äkkiseltään jostakin lähettyviltä, totesin, että siinäpä sitten olkoon. Eli, torstaiaamuna sitten töihin samoilla rajauksilla, mitä nyt hitusen paikattuna, sillä huomasin, että ko. mömmö irtoaa naamasta ainakin rapsuttamalla. Mutta silmien rapsuttelu kynnellä ei kuulostanut kauhean innostavalta, joten en jaksanut kokeilemista enempää.

Onnistuin tänään polkaisemaan keskustaan tliden jälkeen. Samaiseen puljuun, eli Sokoksen meikkiputiikkiin, mistä olin kyseisen hirviömömmön ostanutkin. Selitin tilanteen myyjättärelle, joka sitten tuuppasi tassuihini "vedenkestävien meikkien poistoon" tarkoitettua kasvovettä vai mitä ikinä olikaan - siniseltä se pullossa näytti. Kysyin pariin otteeseen, että lähteehän se nyt ihan varmasti tällä sitten ja myyjätär kovasti vakuutteli ja kehoitti antaa aineen hetken vaikuttaa ennen poistamista meikin päältä. POistuin kaupasta tyytyväisenä.

En tiedä vielä, toimiiko ko. neste vai ei. Minulla on "tatuoidut" rajaukseni yhä päällä - voiko meikkiä olla päällä? (tuli-vain-mieleen-loppukommenttioikku)

Pyykännyt tässä muutaman koneellisen illan saatossa. Violettia, punaista, valkeaa, mustaa... Tuli mieleen muutama kummallinen seikka, joita en oikeasti ymmärrä.

Pyykkipussit. Siis, rei'itetty kankaasta tehty pussukka, jonka sisään voi tunkea esim rintaliivit pesun ajaksi. Pussukan käyttö estää kaaritukien tunkeutumisen ulos kankaasta ja ko. vaatekappaleen hajoamisen - ja todennäköisesti myös koko pyykkikoneen hajoamisen, eli käyttö on suositeltavaa. Mutta, miten helvetissä semmonen kangaspussukka VOI estää metallisen kappaleen ulostunkeutumisen toisesta kangassiivusta?? Siis... wut...? Olen pohtinut tätä aina pyykätessä useamman vuoden, eikä minulla ole vieläkään mitään käryä, miten ihmeessä se on mahdollista.
Todettu on, että sen täytyy olla jonkun insinöörin keksimä seikka - mutta tarkoittaisiko se myös sitä, että se ei default-asetuksena myöskään toimisi, mutta sehän toimii? Ja kuka sen sitten on keksinyt? Ja miten!? Vai onko se yleisen ajattelutavan luoma illuusio, että se auttaa, mutta että oikeasti kaaritukien pursuilu ulos rintsikoista on silkkaa onnen kauppaa?

Toinen asia. Mun Helloween-paidat.

Kuvioidut paidat pitää kääntää nurinpäin ennen koneeseen laittamista. Kyllä, näin on tehtävä, jotta ne säilyisivät parempikuntoisina pitempään. Mikä mun Helloween'n paria bändipaitaa sitten vaivaa? Joka ikinen kerta, kun pesen ne koneessa, ne ovat AINA kääntyneet takaisin OIKEINPÄIN, kun otan ne ulos koneesta ja ripustan ne kuivumaan. Mikään muu paita ei menettele näin. Onkohan ne riivattuja ja vaativat käytöksellään jotakin pihkuran kuivapesua - joka muuten sukkaa, lukemani perusteella.

Pyykkääminen on sitten ihmeellistä touhua. =O

Hankin viikko sitten valkeat piilarit - pistän kuvan, kun saan aikaiseksi. Eli, silmistä näkyy vain pupillit. Ne nyt ovat erimerkkiset kuin mun violetit piilarit, joten menee hetki ennen kuin "totun" niihin. Ja luonnollisesti on totuteltava ennen kuin lähden reissuun sunnuntaina, kun todennäköisesti lykkään ne päähän silloin. Päästävä eroon silmien vetistelystä siihen mennessä.
Noooh, pistin ne sitten töihin. Meillä on töissä ikähaarukka aika suuri, pääasiassa kuitenkin keski-ikäisiä naisotuksia. Olen ainoa "kummallinen" otus siellä, mutta ihmiset on katselleet mua jo reilun vuoden. Välillä mulla on kummallisia oikkuja - kuten esimerkiksi mun meikkaustyyli - mutta yleisesti ottaen olen tykätty tyyppi (tai ainakin kuvittelen niin).
Lykkäsin sitten piilarit päähän ja menin töihin. Reaktiot jakautui kahtia aika pitkälti. Toiset, jotka säikähti ihan toden teolla ja sitten ne toiset, jotka tykkäsivät. Hassuista kommenteista tulee lähinnä mieleen se, että mua on vaikea katsoa kasvoihin, kun silmät ovat niin läpitunkevat.
Maanantaina sitten kuulin, että minusta on _valitettu_ työnjohdolle. Yksi muija yhtäkkiä alkoi laukoa tauon aikana, että ei ole mikään halloween joka päivä, että pitäisi vähän miettiä, mitä töihin laittaa ja sanoi, että siellä on muutamat rouvashenkilöt oikeasti _pelänneet_ minua. Ja että kannattaa jättää semmoiset hullutukset pois ennen kuin se menee henkilöstöpäällikölle, joka voi antaa potkut. Voi hyvää päivää! Totta kai piilolinssit muuttavat minua ihmisenä ja en olekaan enää se kiva tyyppi, jonka kanssa ne ovat tehneet töitä yli vuoden vaan joku kauhuleffasta karannut mörkö, joka nielee sieluja ja juo verta.

Työnjohdosta ei ole sanottu minulle mitään, päinvastoin, mitä olen huomannut, meidän vuoropomot tykkää mun oikuista =D Kyselivät tänään, milloin saan ne punaiset ja tuon näytille. Eilen toinen sanoi, että muijansa ystävätär oli harkinnut myös valkoisia ja tiedusteli, mistä olin omani hankkinut.

Käsittääkseni työnjohto ei voi huomautella asioista, jotka eivät liity mitenkään hygienia- yms säädöksiin, jotka meillä on. Sama oli silloin, kun menin ensimmäistä kertaa meikkien kanssa töihin. Tuli kommenttia, että eikö äiti sanonut, ettei tussilla saa piirtää naamaan ja että liika on liikaa.

Ymmärrän toki suomalaisen mentaliteetin, että kaikkea erilaista ja poikkeavaa kuuluu inhota ja halveksua, ja jos vain mahdollista, se pitää myös ilmaista - selän takana, tietenkin! - mahdollisimman kovaäänisesti. Olen pohtinut pari kertaa, pitäisikö minun kysyä pomoilta, että onko oikeasti totta, että asiasta olisi valitettu heille asti, mutta en ole jaksanut vaivautua. Useasti, olen huomannut, tädit puhuu, mitä sattuu tuossa paikassa, eli välttämättä siihen suuntaan ei ole pukahdettu sanaakaan, mutta mistä sitä tietää. Lisäksi liioittelu kuuluu myös asiaan. Mutta että potkut. Jaa'a, piilareiden satunnaiskäytön takia. Mielenkiintoista.

Ehkä pitäisi alkaa pitämään ko piilareita joka päivä. Ihan vain, jotta rouvat tottuu niihin ja alkavat sen sijaan kammoksua mun oikeita silmiä. Noh, tänään ei postipojka tuonut pakettia, kaipa ne punaiset tulevat sitten huomenna ;)


Toinen jännä asia, jota olen miettinyt viime aikoina. Pakkomielteet.

Pakkomielle on siis Hikipedian mukaan määritelty seuraavasti: "Pakkomielle on ajatus, josta yksilö ei pääse eroon ja jota hän ajattelee pakonomaisesti." Toki se on liitoksissa turhankin helposti henkisiin ongelmiin ja Freudilla oli omat teoriansa, mutta ei nyt kyse ole mistään niin vakavasta. Käytän sanaa hyvin kevytmielisesti, mutta en keksi sille lievempääkään ilmaisua, joten puhun pakkomielteistä. =)

Lieviä, arkipäivän pakkomielteitä nyt voi olla mistä aiheesta tahansa. Itselle niitä kehkeytyy ehkä muutaman kerran vuodessa jostakin, yleensä suht turhanpäiväisestä, asiasta. Joskus ne vain unohtuvat ja joskus ne ovat minun itseni itselle aiheuttamia. Voivathan ne toki olla jotenkin kieroontuneita tavoitteita, jotka on vain jostakin syystä tavoitettava. Miksi? Jotta todistaisin itselleni olevani "parempi"? Jotta minulla olisi jotakin haastavaa, inspiroivaa tekemistä, joka pitää minut kiireisenä? Jotta voisin väen vängällä kehittää itselleni jotakin, mitä murehtia ja märehtiä kuin se olisi isonkin kaliiberin ongelma?

Pakkomielteeni eivät kahlitse minua täysin, mutta aika ajoin ajatukset lipuvat niiden suuntaan, sitä huomaa pohtivansa hetken, mitä, miksi, miten, ja sitten taas toisaalle. Päivittäinen elämäni ei kariudu niiden takia, eli olen henkisesti sinänsä terve yksilö =P

Nostan esiin ah-niin-ihanan kysymyksen miksi. Miksi teen sen itselleni? Onko se silkkaa suorittaja-minääni vai onko niillä oikeasti jokin alitajuisempi tarkoitus? Kehitänkö niitä lennosta, mielivaltaisista aiheista vai onko niissä jokin syvempi, alitajuinen, halu tai jopa tarve taustalla? Freudilaisista lapsuuden kokemuksista tuskin tarvinnee puhua, koska minähän olen "terve" =P

Mun piti kirjoittaa tänään ns pikkusieluisista ihmisistä, mutten taida jaksaa enää. Väsyttää kuin pientä oravaa. -.- Ehkä sitten huomenna - jos muistan, tai ehdin, sillä voi olla, että saan yllätysnakin ja voi olla, että mikä tahansa päivä tällä viikolla jään aamuvuorosta vielä iltaankin. Joten... jos mua ei iltapäivällä näy, oon varmaan saanu semmosen.

Lisäksi mielenviereen juolahti ajatus mun uudesta tatuoinnista - ei, sitä ei oo vielä tehty. En oo kirjoittanutkaan, miksi ja mitä.

Niin, eihän tästä yöstä tullut taas hevon v****akaan. Tässäpä istun, idlaan, en tee mitään, tai jos teenkin, niin näprään hiuksia ja päässä raksuttaa tyhjää. Hiljalleen voisi kuitenkin alkaa harkitsemaan slow motion aamutoimia, pistäisi kahvin tulemaan viiden minuutin hidastuksella; mittaisi veden varmuuden vuoksi pariin kolmeen kertaan, unohtaisi, montako mitallista laittoi kahvinpuruja ja kaataisi purut takaisin pussiin ja aloittaisi uudestaan - joskus näin käy kyllä vahingossa...

Hajamielisyys on muutenkin ihan veikeä asia. Toki harvinaisen ärsyttävä, kun ajatuksissasi lasket esineen X kädestäsi keksiessäsi jotakin "jännempää" tekemistä kotona. Kuluu hetki, tai toinenkin, ja koet tarvitsevasi esinettä X. "Niin, mihinkähän laitoinkaan sen...? Muistan, kun seisoin tässä se kädessä..." ja sitten muistikuvat katkeavat, mutta luonnollisesti sitä ei näy siinä. Sitten etsitään kissojen ja koirien kanssa, kunnes alkaa suorastaan v***ttaan. Jossakin vaiheessa se vain ilmestyy.
Tosin, minullahan on oma teoriani siitä, miten asiat menevät. Kutsun sitä kotihaltiaksi. Se nappaa huyomaamattani omaisuutteni ja piilottelee niitä! Kun nukun öisin, se tykkää tehdä solmuja mun hiuksiin - mikä selittää sen, että nti näyttää aina suhteellisen paljon peikolta aamuisin. Ja se tykkää sotkea, kun olen poissa! Heittelee vaatteita ympäri asuntoa. >.< Masentava otus. Ja luonnollisesti, kotihaltioitahan ei näe, niistä vain tietää, että ne ovat olemassa.

En ole lapsellinen, miten niin?

Kello olisi kolme. Herätys soisi tuossa tunnin kuluttua. Ehkä siis aloitan sen kahvin kanssa tällä erää. ja sitten sössisi silmät punaisiksi, kun koettaa asettaa piilareita, yay.

Hajamielisyyttä ei, muuten, toki sovi sekoittaa valikoivaan muistiin. Se on tyystin eri asia. Kirjoittanen siitä joku toinen päivä, kun on aihetta.

Olen vakuuttunut siitä, että mr Nukkumatilla on kaksi erilaista säkkiä kainalossa. Toisessa on sitä perinteistä unihiekkaa, joka alkaa kutkaan simmuja ja alkaa unettaan. Se toinen on piripussukka, jota vihaan yli kaiken. Kun pitäisi alkaa hiljalleen väsyttään ja siirtymään maate, niin sitä vain sigahtelee ympäriinsä eikä unesta ole tietoakaan.

Olisi aamuvuoro huomenna, eli neidin pitäisi pogota joskus neljältä ylös keittelemään kahvia yms ja viiden tienoilla loikkia pihalle ja lähteä pyörällä töihin. Tässä istun, kuuntelen musiikkia ja mölisen turhuuksia mesessä. Periaatteessa pitäisi alkavalla viikolla onnistua tempaisemaan vielä pari kuudentoista tunnin tuplavuoroa, mutta voi olla, että jää haaveeksi. Viikko on aikaa - syökää, juokaa, naikaa? - ja yksi nyt on pakko tehdä. Viikon päästä olen kaukana poissa. =)

Matkustamiseen liittyen, sain viimeinkin ostettua jopa paluulentoliput. British Airlines'n nettisivu on perC, ja jostakin syystä mun Master'n varmistaminen oman verkkopankin kautta kusi, vaikka urhoollisesti olen koettanut raplata saittia muutamaan otteeseen tänään ja eilen. Oli sitten turvauduttava Travellinkkiin ja ärsyttäviin, turhiin palvelumaksuihin. No, se on vain rahaa, kaiketi.

Kun rahasta on jälleen puhetta, menin taas harjoittamaan ihastuttavaa harrastustani, eli nettishoppailua. Punaiset piilolinssit ja valkeita kuiturastoja inc alkavalla viikolla \o/

"Don't look surprised there was no disguise
You know where I stood from the start
So stop - look around you
You're right back where I found you
Take back your cold and empty heart"
(Wumpscut - All Cried Out)

ja on muuten helvetin hieno biisi. Tosin, Wumpscut vain coveroinut Alison Moyet'n biisiä (vuodelta 1984), mutta parempi tämä kuin originaali =P \o/ <3

Asioiden haluaminen on jännää. Materialistina tykkään kaikista kivannäköisistä tavaroista - tosin, ette te minun asunnostani paljoa ns pölynkerääjiä aka paperipainoja (esim posliinisia otuksia, joien ainoa funktio on näyttää söpöltä) löydä - ja olen valmis maksamaan niistä. Materia on helppoa asia, mikä käsitellä, sitä on helppoa haluta - ja haalia.

Sitten on toisenlaiset asiat, sanomiset. Sitä on ehkä ajoittain turhankin suora laukomaan omia totuuksia julki, oli ne sitten hyvää tai pahaa. Niin se on helppoa, mitä nyt joskus tulee kurjiakin seuraamuksia, mutta ehkä sen kanssa elää, eipähän jää asiat epäselviksi - vihaan niinsanotusti nuorallatanssia, epävarmuutta, ainakin itse.

Sitten on vielä ihmiset ja ihmisiin liittyvät halut. Aina kysytään, miksi. Ärsyttävä kysymys - paitsi, jos esittelen sitä itse, tietenkin! Minä tykkään monenlaisista ihmisistä, monella eri tapaa. Tarvitseeko minulla olla syitä sinänsä? Sopiiko, jos sanon, että koska minulla on tänää mustavalkeat raitasukat? Tai, koska ulkona sataa? Eikö se riitä, että minä nyt vain sattumoisin haluan, tai tykkään muuten vain? MIKSI?! Ehkä olen mielenvikainen, sitten, tai sitten minulla on ihmisten suhteen paska maku tavalla tai toisella, mutta antakaa minulle "syntini" anteeksi. Tuskin teen sitä tarkoittaen pahaa ainakaan. Voiko se edes olla "pahaa"?

Tykkään ja haluan, koska vasemman käteni pikkusormen kynsi on poikki ja koska tuuli käy tänään etelästä.

Onkohan ne sössineet palkanmaksussa? Tai voi toki oolla, että ne on maksaneet mun sisääntehdyt tunnit - en tiedä, miten niillä on tapana. Tuli suht muhkea tili, tosin, pistin sen melkeen heti matalaksi, kun maksoin kaikki laskut ja jopa mun MasterCardin laskun kokonaan pois. Tuli suhteellisen hyvä mieli, mutta, mikäli ne nyt maksoi ne sisäänteot, se tarkoittaa sitä, että ens kuun alussa tuleva liksa on mitätön, koska enhän ole silloin töissäkään ollut - siis, loppukuun palkkajakso alkaa 15.pvä ja menee kuun loppuun ja minähän lähden 17. pvä Skotlantiin ja menen töihin takaisin vasta 27. pvä. Onhan siinä jopa errr... *laskee* on siinä kolme työpäivää. =P Tai neljä, jos se viidestoistakin nyt siihen kuului.

On kuitenkin suht hyvä fiilis, kun sai kaikki laskut yms hoidettua. Ja Masteriakin voi taas vinguttaa -.- Paha paha asia!

Nyt voisi sitten päättää, hankkisiko valkeita kuiturastoja vai punaiset piilarit itselleen palkinnoksi hyvin jaksetusta työjaksosta. Vai ostaisiko molemmat? Ah, tätä elämän vaikeutta. \o/