IRC-Galleria

Maanantaiaamuna keräännyimme pienellä seitsemän hengen porukallamme Villilän pihalle. Antsa haki Uneton48 lyhytelokuvakilpailun 2-näytöksen ilmaisliput kaapistaan sisältä koulusta ja jakaannuimme kahteen autoon (Teemun ja minun). Nopea tankkaus ST1:llä ja kaikki oli valmista matkaa varten. Ajoimme kaikessa rauhassa kakkostietä kohti Helsinkiä. Punaiseen paholaiseen olivat mukavasti asettuneet AB, Antsa, Kari ja minä tietysti, moon kuski.

Menomatka oli ihan kreisiä meininkiä lauluineen, mikroineen, raippoineen. Ajeltiin alkumatka Teemun peräpeilissä kiinni, mutta sitten kyllästyin hissutteluun ja painelin ohi. Matkanteko on paljon mukavampaa kun saa mennä omaa vauhtia. :D
Pysähdyttiin Forssan ABC:llä, Autokeidasta vastapäätä ja Henna halusi ehdottomasti ottaa ryhmäkuvan. Niin tehtiin. Pissatauko, osa söikin jotain, ja taas mentiin.

Yhtään en muista mihin aikaan oltiin Helsingissä. Ensimmäinen tehtävä oli löytää Käpylään, jossa Teemulla oli työhaastattelu yhdeltä. Löydettiin perille noin puolelta. Teemu meni kärkkymään haastistaan ja me muut löydettiin hetken hakemisen jälkeen vessa Oulunkylän kirjastosta. Antsa raukka luuli, että se oli maksullinen.
"Miten sä menit tonne vessaan?"
"Miten toi vessa toimii?"

Teemun haastattelu oli nopeasti ohi, joten me lähdettiin suunnistelemaan Helsingin keskustaan. Teemulla oli navigaattori. En oo ihan varma opastiko navigaattori väärin vai eikö sitä vain osattu tulkita oikein, mutta joka tapauksessa matkasta tuli melko mielenkiintoinen. Auto numero yksi eli punainen paholainen ja kova joukkomme löysi ensimmäinen määränpäähän - Stadikan ilmaiselle parkkikselle. Siellä sitten odoteltiin autoa numero kaksi ja neuvottiin (tai siis Antsa neuvoi) puhelimitse ohjeita. Autolla kaksi kesti jonkin aikaa, joten sillä välin AB, minä ja Kari päätimme leikkiä lehtikasassa. Juttelimme porukalla Antsan kanssa myös Reginan pehmopornonovelleista ja himokkaista rekkamiehistä. Juu älä kysy, et halua kuitenkaan tietää.

Auto numero kaksi löysi vihdoin perille. Totesimme silloin, että meidän onkin jo korkea aika lähteä suunnistamaan Vantaalle, mikäli haluamme käydä katsomassa 3D-elokuvan Flamingon Finnkinossa. Siispä taas tien päälle. Teemun navigaattori ja Teemu itse eivät olleet ihan samassa sävelessä, koska jälleen kerran reittivalinnat olivat paikoin melko erikoisia. Lopulta tiemme erosivat eräässä Tuusulantien risteyksessä ja päädyimme omin nokkinemme Flamingoon ilman Teemua ja navigaattoria, jotka sitten myöhemmin seurasivat perästä.
3D-elokuva oli hieno. Ihan uusi kokemus ja ehdottomasti kokemisen arvoinen. Silmät siinä vähän rasittuivat ja osa valitti päänsärkyä elokuvan jälkeen. Itse olin ihan sfääreissä ja teki heti mieli mennä katsomaan se uudestaan.
Kävimme tupakalla ulkona ja sompailimme sen jälkeen Jumboon Anttilaan, mistä porukka teki mm. DVD-ostoksia. Huomasimme kuitenkin pian, että meillähän tulee kohta kiire takaisin Helsinkiin Uneton48-töiden ensiesitykseen.

Kiiruhdimme parkkihalliin ja ahtauduimme neljän hengen porukallamme paholaisen sisuksiin, valmiina lentävään lähtöön. Ikävä kyllä Teemu ei löytänyt autoaan, joten lähtömme viivästyi. Kun lopulta päästiin vauhtiin ajelin Tuusulantietä Helsinkiin päin, ehkä lievällä ylinopeudella. Olimme Helsingissä suhteellisen hyvissä ajoin, mutta ongelma muodostui kun piti löytää parkkipaikka. Parkkihalleissa ei käynyt Visa Electron ja kellään ei tietenkään ollut tavallista luotto- tai pankkikorttia. Joka vitun kadunvarressa oli pysäköintikielto. Stressitaso nousi ripeästi samoin kuin vitutus. Lopulta löysimme ilmaisen parkkipaikan, joka oli jopa aika lähellä Andorraa, jossa töitämme esitettiin. Seuraava hädän aihe : lippumme olivat Hennalla, joka oli Teemun autossa, etsimässä parkkipaikkaa. KRÄÄ!!

Jonkin täysin yliluonnollisen ihmeen voimin pääsimme kaikki paikalle vain viisi minuuttia myöhässä ja pääsimme vielä sisään teatteriin. Mainokset pyörivät jo kun hälisevä joukkiomme ryntäsi tyhjälle penkkiriville. Katsoimme kaikki ryhmässämme olleet lyhytelokuvat ja täytyy kyllä myöntää, että omamme oli hieno. Nyt hieman harmittaa että myöhästyttiin palautuksesta ja jäätiin kilpailiun ulkopuolelle. Mutta eihän sille nyt enää sitten mitään voi.

Kun oli tarkoitus lähteä takaisin kotiin Nakkimaahan löysimme kauhuksemme pienen punaisen paholaisen pussitettuna kadunvarteen. Olin pysäköinyt taskuun, mutta sillä aikaa kun olimme teatterissa, oli taaksemme aivan kiinni vetokoukkuun pysäköinyt joku saatanan citymaasturi, niin että ainoa käytettävissä oleva tila oli se pieni väli, ehkä puoli metriä jos sitäkään, jonka olin jättänyt eteemme pysäköityyn autoon. Kaiken lisäksi kadulla vieressämme oli pysäköitynä jonkin sortin huoltopaku. Ei helvetti. Huoltopaku otti ja lähti onneksi, mutta meikäläisellä oli hetken aikaa tekemistä kun väätelin ja kääntelin Pösöä eteen ja taakse saadakseni sen ujutettua kusipäisen citymaasturin aiheuttamasta pussista. Onnistui, mutta ei se ihan helppoa ollut.
Pysähdyimme ABC:llä Töölössä. Pissa- ja tankkaustauko. Antsa bongasi toiselta puolen katua Jussi69:n, joka on AB:n suuri fanituksen kohde. AB kiljaisi, tarrasi mua hihasta ja lähti juoksemaan kohti bongattua hahmoa. Meinasin mennä turvalleni asfaltille rajun nykäyksen voimasta. Miesraukka hoiti asioitaan (raha-asioitaan siis) otto-automaatilla samalla kun AB kyyläsi vierestä.
"Onks se se?!"
Kun julkimoparka sitten lähti automaatilta, kävi AB kimppuun ja pyysi yhteiskuvaa. Minähän se siis räpsin sitten neljä otosta, enemmän ja vähemmän kauniita. AB kiitti, hyppi ja kiljui riemusta. Kohtelias oli tuo yllätetyksi tullut muusikko, ja käsittämättömän lyhyt.

AB oli ihan taivaissa koko kotimatkan. Mua alkoi hieman väsyttää, mutta Antsan ostama energiajuoma tehosi nopeasti. Lauloimme hulluna kaikkia biisejä, joita radiosta tuli. Paluumatkalla pysähdyimme jälleen Forssassa, tällä kertaa Autokeitaan puolella. Söimme, tyhjensimme rakkomme, tupakoimme ja tankkasimme ennen kuin keräännyimme jälleen autoihin. Antsa osti kaupasta Movetronin kokoelmalevyn ja matka Forssasta Nakkilaan sujuikin melko nostalgisissa tunnelmissa, kun muistelimme ala-asteen diskoja, ysärimuotia, Nylon Beatia ja muita lapsuuteemme kuuluneita ilmiöitä. AB ja Kari eivät olleet ihan yhtä innoissaan.
"Sä oot mun Romeo, mä oon sun Julia
En suudella saisi sun huulia!"

Pysähdyimme tupakkitauolle Antsan kotitalon liepeille. Tässä vaiheessa kello oli jo varmaan lähempänä yhtä. Yö oli kylmä ja taivas kirkas ja etsimme sieltä tuttuja tähtikuvioita. Antsa osoitti minulle otavan ja pikkukarhun ja itse yritin etsiskellä orionin vyötä.

Olimme takaisin Nakkilassa varmaankin joskus puoli kahden tai kahden aikaan yöllä. Odotimme hetken Villilän bussipysäkillä Teemua ja Marjetia ja Antsa lainasi Marjetilta englanninkirjaa. Keskustelimme hetken vähemmän henkisellä tasolla pornosta, sen visuaalisuudesta ja pornonovelleista. Joitakin asioita en olisi halunnut tietää kanssamatkustajistani.
Saimme villin idean ja päädyimme Karin, AB:n ja Antsan kanssa kauppatielle (vai kadulle?, who cares!) pelaamaan BUZZ!-tietokisaa pleikkarilla. Sairasta. Ilakoimme neljään aamulla, vaikka Kari tosin yritti epätoivoisesti nukkua jo aiemmin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun lähdimme Antsan kanssa, heitimme parit ringit liikenneympyrässä vielä ennen nukkumaanmenoa. Heitin Antsan kotiinsa ja lähdin itse katsastamaan omaa sänkyä. Pääsin nukkumaan puoli viideltä aamulla.


Tänään kello herätti puoli kahdeksalta, olen siis nukkunut noin kolme tuntia. Tuntuu kuin en olisi ummistanut silmiäni sitäkään vähää, mutta toisaalta ei kyllä oikeastaan edes nukuta. Karua.

Heitetäänkö pois kaikki housut ja paidat, lähdetään reissulle!
Road trip, eiksjea guys? ;D