IRC-Galleria

Ei piru että oli aivan loistava viikonvaihde. Eilen päivällä tunsin oloni suhteellisen laiskaksi. Olin saanut AB:n koneen lainaan ja datasin vain netissä. Autojen renkaat olisi tarvinnut vaihtaa, mutten millään olisi jaksanut. Niinpä sain Timon onneksi värvättyä tähän hommaan. :D Katselin vierestä, vittuilin leikkisästi ja naureskelin kun Timo väänsi kiristämiäni pultteja kovalla ähinällä auki... Urakan loppusuoralla Karikin paukahti pihaan, oltiin aateltu lähteä Riksan ja Jannen luo kahville. Timo puhdisti työssä likaantuneet kätösensä vessassa ja sitten mentiin.

Riksalla ja Jannella taidettiin viipyä tunti parikin. Juotiin kahvia verkalleen, tupakoitiin ihanalla lasitetulla parvekkeella, puhuttiin paskaa ja katseltiin videoita netistä. Sitte päätettii lähteä Nakkilaan porukalla viettämään iltaa. Riksa ja Janne olivat hieman epäileväisiä, mitä illasta mahtaisi tulla, mutta helvetin hauskaahan me saatiin aikaiseksi. Ilta ja yö menivät mukavasti musiikkia kuunnellen ja laulellen. Vittu että me muuten joikattiin täällä oikein sydämiemme kyllyydestä! :D Anteeksi vaan naapurit, kaikki te jotka talossa satuitte paikalla olemaan.
Illan aikana tuli myös tanssahdeltua ympäri kämppää ja Riksa soitteli viisikielistä sähkökitaraani. Siitä on siis yksi kieli poikki enkä ole jaksanut laiskana niitä vaihtaa uusiin...

Keskellä yötä Janne onnistui rikkomaan yhden laseistani keittiöön ja oli raukka kauhean pahoillaan, vaikka kuinka yritin sanoa että ilmaisia olivat, ei niiden niin väliä. Siivosin lasinsirpaleet pois ja luulin saaneeni kaikki roskakoriin asti, mutta ähäkutti! Matolle oli lentänyt yksi iso palanen, jota en ollut huomannut ja tottakai sain sen omaan jalkapohjaani. Tuli aika kivan kokoinen reikä, joka valutti verta ympäri kämppää. Vietin jonkin tovin vessan puolella valuttaen haavaani kylmää vettä ja painaen sitä saadakseni verenvuodon tyrehdytettyä.

Jossain kohtaa aamuyöstä Timo ja Janne sammuivat kukin omille paikoilleen; Janne patjalle lattialle ja Timo sohvalle. Minä, Kari ja Riksa valvottiin koko yö paskaa puhuen ja musiikkia kuunnellen. Seitsemältä aamulla kerättiin tyhjät pullot kauppaan vietäviksi ja käytiin ostamassa kaksi pakettia makkaraa. Poltettavaa tavaraa löytyi kämpästä ja pihalta ja saatiin grilli kuumaksi. Keittiön puolelta olin ottanut poltettavaksi aikakausilehden, jonka kanteen oli valunut melko reilusti verta jalkaani saamastani haavasta. Poltimme verisen kannen notskissa ja Riksa uhosi että nyt me uhrattiin mun vereni pallogrillille. Tuntui hyvältä. :D Syötiin makkarat kolmeen pekkaan kun tänään töihin menevää Jannea ei hennottu herättää ja Timo valitti ettei tykkää makkarasta.
Grillailun lomassa ja sen päätteeksi kuunneltiin Riksan suosittelemaa kesäräppiä AB:n koneen avulla netistä ja joitain muitakin hyviä kesäbiisejä ja fiilisteltiin oikeen kunnolla. Kari oli nössö ja painui "lepäämään" jossain siinä kymmenen jälkeen ja me jatkettiin Riksan kanssa. Sain oikein viihdyttävän breakdance-esityksen tuossa Saanin tuskaisen kovilla ja karheilla kivilaatoilla, hienon näköistä katseltavaa kyllä oli. (:

Yhdentoista pintaan Janne herätyskello paukahti soimaan ja me Riksan kanssa revittiin ihmisiä ylös makuusijoiltaan. Heitin pojat Poriin ja palasin tarkistamaan Timon vointia. Väsynyt, pääkipuinen Timo löytyi tuttuun tapaan tietokoneen ääreltä sohvalta. Se valitteli oloaan hetken ja painui sitten mun sänkyyni nukkumaan. Mä jäin dataamaan ja odottelemaan AB:tä, joka oli ilmoittanut tulevansa käymään ja enkelinä tarjosi pientä piristystä tulevaan tylsään makaroniateriaani. :D <3

Freespirited!Keskiviikko 20.05.2009 18:03

Useammilla ihmisillä tulisi olla enemmän elämäniloa. Intoa, intohimoa ja energiaa. Uskallusta tehdä asioita, joista he pitävät. Liian monet pelkäävät nolaavansa itsensä ja sen vuoksi he pelkäävät näyttää todellisen luonteensa. Rakastan ja arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat olla oma itsensä ja tehdä asioita, jotka heidän mielestään ovat kivoja. Aivan sama mitä muut ihmiset tai yhteiskunta ja säännöt siihen sanovat.

Saarnaan aina, että kaikki on kiinni omasta päästä. Ihminen pystyy mihin vain jos uskoo tarpeeksi. Sinä itse ole kykeneväinen tekemään elämästäsi ja itsestäsi juuri sitä mitä haluat. Ihan mitä tahansa! Työtä se vaatii, en sitä sano. Ei kukaan pysty saavuttamaan mitään pelkällä ajatuksen voimalla. Mutta asennoitumalla, kunnianhimolla ja suurella halulla saavuttaa päämääränsä ihminen virittää itsensä, on valmis tekemään töitä ja lopulta saavuttaa haaveensa.

Minä elän unelmaani ja ennen kaikkea saan kiittää siitä itseäni. Perheeni ja ystäväni ovat myös näytelleet tärkeää osaa prosessissa rohkaistessaan ja tukiessaan minua, mutta pohjimmiltaan kaikki on kuitenkin lähtenyt minusta itsestäni. Minä pystyn mihin vain, enkä tarvitse siihen mitään muuta kuin vapaan ja vahvan mieleni.

Elämä on mielenhallintaa. Elämä on uskallusta. Elämä on upeaa!

[Ei aihetta]Lauantai 16.05.2009 18:31

Kuinka löytäisin vielä eiliseen,
sinun kanssasi samaan vuoteeseen
aivan niin kuin ennenkin.
Miten paljon on matkaa huomiseen,
jos en sitä kanssas kuljekkaan
aivan niin kuin silloinkin.
Taas kun tunnit alkaa.

Kuvastasi uneen sinä elät vieläkin,
minulle ja niin uneen,
olet minun vieläkin.
Me olemme niin kuin kuuluikin.

Sinun varjosi joka puolella
seuraat hiljaa mun joka askelta.
Muistutat mua siitä että
olet niin kaukana.
Miten löydän nyt siihen pisteeseen
että löytäisin sut uudelleen
että jatkaisin sun kanssas huomiseen.
Taas kun tunnit alkaa.

Kuvastasi uneen sinä elät vieläkin,
minulle ja niin uneen,
olet minun vieläkin.
Me olemme niin kuin kuuluikin.

The past. The present. And the future.Torstai 14.05.2009 11:00

Sometimes I feel like my own mind is trying to brake me apart. It's like it has an imagination of it's own that I can not control and it's making everything seem so much more complicated than it really is. Sometimes I get caught by it and I find myself getting hopeless and sad about things that my subconsciousness has puzzled together. Most of the times I feel completely lost 'cause I have no idea what to think about those imaginary puzzles. I don't know if I should count on them or not. After a while I won't be able to know what to believe anymore.

That's when the panic attacks kick in. I feel like I can't breathe and I just want to run away from the situation and my own thoughts. But I can't do it without air.If I manage to control myself for a while and breathe in couple of times, I will be able to realise that my mind is making this all up just to break me. I'll hesitate for a while and then start questioning everything my mind is telling me to believe.

By now I have made a note to myself that my own mind is my biggest enemy. And I'm afraid. I'm afraid 'cause I'm not sure if I can control me, myself and I. But by knowing all this, I believe I am already heading towards complete mental healing. And the best part is that I have some beloved friends who are willing to pick me up along the way as many times as I need them to. You guys know who you are and I want you to know that I love you from the bottom of my heart!

Joo'o.Keskiviikko 13.05.2009 15:28

Mun kohtaloni tässä elämässä on olla laastari.

Mä olen se olkapää, jota vasten ihmiset tulevat itkemään ja olen se järjen ääni, joka lohduttaa tai ainakin kovin yrittää. Ei siinä mitään, mä olen mielelläni avuksi ja olenkin niin lempeä luonteeltani, etten pystyisi yhtäkään itkevää sielua käännyttämään pois oveltani. Joskus vain tuntuu siltä, ettei musta siltikään ole mitään hyötyä. Etten mä pysty tekemään mitään muuta kuin kuuntelemaan vuodatuksia hiljaisena sanomatta asiaan juuta tai jaata. Kaiken lisäksi musta usein tuntuu että jään kahden tulen väliin enkä voi asialle yhtään mitään.

On hienoa huomata ihmisten luottavan minuun. On hienoa tietää omaavansa sen pienen kuuntelemisen lahjan. Toisinaan kuitenkin tuntuu turhauttavalta ja ylivoimaiseltakin jakaa muiden ongelmia kun omissakin tuntuisi olevan tarpeeksi pohdittavaa.

Olen rehellinen ja uskollinen. Sanon aina, että tiedän mitkä asiat eivät kuulu minulle ja mitkä eivät kuulu muille. Säilytän sisälläni niin montaa synkkää salaisuutta, elämäntarinaa ja kohtaloa, ettette uskoisikaan vaikka kertoisin. Siihen voitte luottaa, että sisälläni ne säilyvätkin.

The Used - Wake The DeadSunnuntai 10.05.2009 16:00

Tuli tänään ihan kummallinen olo kun heräsin porukoiden lattialta patjan päältä. Edellinen yö vietettiin Porissa Riksan ja Jannen uuessa kämpässä ja outoa oli sieltäkin kömpiä ylös kun on tottunut omassa matalassa majassa asustelemaan. Oli kiva tulla tänne jumalan selän taa perhettä moikkaamaan, mutta kyllä on kiva tänään lähteä takaisin kotiinkin. Tuntuu kuin ois miljoona asiaa kesken siellä ja tuhansia ajatuksia mulla onkin tässä nyt vuorokauden verran päässäni pörrännytkin. Tarttis päästä yksin jonnee istumaan ja pohtimaan. Yhden ystävän kanssa voisi kerrallaan puhua ja setviä ajatuksiaan. Tuntuupi, että jos tästä taas pidempään kestää, niin miun pieni pää sekoaa jälleen. Kait se täst... Liikaa asioita tapahtuu yhtä aikaa. Miksi taas minä? :D

[Ei aihetta]Lauantai 09.05.2009 23:52

Olen tässä muutamana päivänä jutellut vanhan koulukaverini kanssa Facebookissa. En ole kyseistä tyttöä tavannut ainakaan kuuteen vuoteen, vaikka olimme joskus ala-asteella hyviäkin ystäviä. Nyt ollaan sitten monen vuoden juonenkäänteet ja tapahtumat vaihdeltu ja ihmetelty kuinka paljon sitä ehtii puolivuosikymmenessä muuttuakaan. Vanha ystäväni kehui myönteistä elämänasennettani sekä onnitteli siitä, että olen päässyt elämässäni hienosti eteenpäin juuri siihen suuntaan kuin aina halusinkin. Teen juuri sitä mitä haluan ja olen matkani varrella saanut paljon hyviä ystäviä. Nämä keskustelut ovat avanneet silmäni siihen tosiasiaan, että mullahan menee ihan helvetin hyvin!

Arvostan ihmisissä avoimuutta, rehellisyyttä ja uskollisuutta. Avuliaisuus sekä toisten huomioon ottaminen ja arvostaminen ovat myös hienoja piirteitä. Hienoa on myös se, että olen nähnyt vilauksia näistä ominaisuuksista monissa ystävissäni viime aikoina. Olen saanut kokea lähietäisyydeltä kuinka helvetin hienoja ihmisiä he ovat. Arvostan ja rakastan ystäviäni käsittämättömän paljon ja tekisin monen hyväksi aivan mitä tahansa. Olen sitä mieltä, että useat ystävistäni ovat ansainneet maailmassa kaiken hyvän ja toivon todella, että he saavat osansa siitä. Uskaltaisinpa vielä sanoakin nämä sanat osalle ystävistäni päin naamaa...

UNIKLUBI - KYLMÄÄ <3Perjantai 08.05.2009 13:33

Niin kaukana oot minusta
olen rikki kuin
lasi lyöty raudalla
Sä et tajua kuinka vituttaa

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää

Yöt mietin miks sä meet
tuska viiltää
miksi tunnen sen

Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi

Ja pyörä pyörii taas
en voi unohtaa
Vaikka koitan haavojani
parantaa
Ne aukeaa aina uudestaan

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää

Nyt mietin miks sä meet
Tuska viiltää
miksi tunnen sen

Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi

[Ei aihetta]Tiistai 05.05.2009 19:45

Rakastan kevättä. Rakastan auringonpaistetta. Ensimmäisiä lämpimiä päiviä sekä uutta vihreää ruohoa ja ensimmäisiä kukkasia, jotka pistävät päänsä esiin rankan talven jälkeen. Kylvetään nyt vittu sitten kaikki kliseet! Luonto herää henkiin ja ihmisetkin siinä samalla piristyvät.

Viimeiset viikot on olleet aivan loistavia. Olen viettänyt mahtavia hetkiä ystävieni kanssa ja oppinut jälleen paljon itsestäni. Mulla on aivan loistava olo, leijun pilvissä ja oman pienen pääni sisällä rakastan kaikkea eteentulevaa. Hölmö olen juu.


Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita
Niitä hetkiä ei pysty unohtaan
Noita onnentunteen pikku pipanoita
Joita silloin tällöin etees tipahtaa
~ KLAMYDIA - KILO KIRSIKOITA

Hoivattuja kamoja Kettulan vintiltä.Tiistai 28.04.2009 23:04