IRC-Galleria

Oletko ollut rakastunut koskaan mihinkään paikkaan tai taloon ? Minä olen. On se kummallista miten sitä voi kiintyä johonkin paikkaan, maahan tai maisemaan, taloon , kasaan lautoja.
Tämä tunne tuli mieleeni kun luin erään ystäväni blogia, jossa hän kirjoitti tunnelmistaan, kun oli juuri myynyt talonsa, pihansa. Hän kertoi miltä hänestä tuntui käydä vielä kerran hyvästelemässä kaikki. Hieno kirjoitus, tuli itku.

Minulle tärkein talo ja piha on mummolani Kuusankoskella. Siellä olen viettänyt lapsuuteni onnellisimmat hetket. Kokenut kaikki ne lämpimät kesä-, joulu- ja pääsiäisjutut, jotka jäivät pienen lapsen mieleen. Siellä on keittiön ikkunan alla se mansikkapaikka, josta aina löytyi mansikoita, siellä on juuri se oikea pihasauna, karviaispensas ja Valkea kuulas. Siellä on Aapinen jonka kukko muni pieniä kolikoita. Siellä oli omat mummolan lelut, joita ei saanut kotiin. Mutta ennen kaikkea siellä oli turvallisia aikuisia, jotka huolehtivat että arki sujuu.

Sen talon vintillä on yhä leikkipaikkani ja samat tuoksut. Lattiat narisee juuri samoissa kohdissa ja ovea pitää vetää napakasti jotta se menee kiinni. Minun mummolani on yhä suvun hallussa, onneksi voin aina välillä käydä siellä tankkaamassa lapsuuttani.

Minulle toinen tärkeä talo ja paikka on tämä Käärmelahti. Täällä on touhuttu perheenä kaikenlaista. Uskon että varsinkin lapsille, tämä on juuri se lapsuudenkoti, josta jää niitä muistoja mitä vanhempana muistella.

Olen rakastunut myös puutarhoihin. Kun muutimme tänne Savoon 8 vuotta sitten jäin kaipaamaan edellisen talon pihaa, Vihdissä. Näin siitä unia ja mietin varsinkin keväisin, mitähän maasta nousee ja mihin. Muistan vieläkin aika tarkasti mitä kasveja on missäkin.
Olemme miehen kanssa rakentaneet ja jotenkin kai suunnitelleetkin kaksi puutarhaa ja ne ovat minulle tärkeitä. Ja luulen, että juuri siksi, sillä ne ovat olleet meidän yhteinen juttumme. Yhteinen harrastus on ollut tärkeä asia ainakin meidän parisuhteellemme.

Missä on sinun mansikkapaikkasi, tärkeä ja muistoja herättävä ?