IRC-Galleria

Hyvä parempi parasTiistai 30.12.2008 23:52

Viime päivinä on saanut kuulla lukuisia hyvän uuden vuoden toivotuksia. Jo pelkästään kauppareissulla tänään kuulin kolme. Itsekin on tullut toivoteltua samoin kanssa kulkijoille.
Onneksi sitä ei etukäteen tiedä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, ei sitä jaksaisi, varsinkin jos vuosi tuo tullessaan kovin raskaita ja vaikeita asioita.

Tämä lopuillaan oleva vuosi oli täynnä toivon ja rakkauden odotusta. Olihan kyseessä 15 v naimisissa juhlavuosi. Vuoteen mahtui paljon toivoa ja rakkautta, mutta ei niin paljon kuin olin odottanut tai sitä olisi tarvittu. Vuosi oli raskas ja toisinaan täynnä epätoivoa. Onneksi en tosiaankaan tiennyt etukäteen mitä tulisin kokemaan, olisin muuten jättänyt tämän vuoden väliin.

Nyt en uskalla oikein toivoa mitään, sillä pelkään että toivomalla parasta menetän sen vähäisenkin hyvän, jota voisin saada.

Olen kasvatettu siihen että kannattaa haluta hyvää, sillä sen saa mitä haluaa. Ei pidä tyytyä keskinkertaiseen jos on mahdollisuus parempaan. Näitä "viisauksia" olen pyrkinyt lapsillekin toistelemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt epäilyttää.

En toivota sinulle hyvää uutta vuotta vaan voimia tulevaan, tulipa vuonna 2009 vastaasi ihan mitä hyvänsä, sillä voimaa tarvitaan myös hyvän vastaanottamiseen.

Rauhallista Joulua ihan kaikille !Tiistai 23.12.2008 13:46

Toivon sinulle ja läheisillesi muistorikasta Joulunaikaa. Älä stressaa, vähempikin riittää. Tärkeintä on tunnelma, ei villakoirien metsästys tai joulupöydän runsaus, joululahjojen määrästä puhumattakaan. Mieleen jää ne joulut jolloin tapahtui jotakin kivaa, jotakin epätavallista, tai toistuvaa.

Juttelimme lasten kanssa aamiaispöydässä joulumuistoista. Tuli perinteiset ja sen jälkeen muistot humalaisesta mykästä pukista, joistakin lahjasekaannuksista ja hulluista sukulaisista. Naurettiin menneille.

Kuopuksen tärkein joulutraditio on päästä joululomaksi nukkumaan meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Hän kantoi petivaatteensa ensimmäisenä lomapäivänä pieneen lastensänkyyn, johon vielä just ja just mahtuu. Ensi vuonna on jo siirrettävä paikalle isompi sänky, jos lapsi vielä haluaa pitää kiinni traditioista.

ISO hali sinulle !

Hyvä kakkuLauantai 20.12.2008 20:15

Olimme tänään hautajaisissa. Matkalla sinne kerroin lapsille mitä hautajaisissa tapahtuu, varsinkin kuopukselle joka ei ole koskaan aikaisemmin ollut hautajaisissa.
Kun pääsin kertomuksessa kohtaan missä pappi tekee hiekasta ristin arkun päälle ja kertoo siitä miten olemme maasta tulleet ja maaksi jälleen muutumme kuoltuamme, kuului takapenkiltä kysymys, onko se vähän sama kun hiekkakakkuja tehtäessä sanotaan "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" ?

Hymyilytti ja sanoin, että vähän se on niinkuin sama asia. Totta kai toivomme että hyvä voittaa pahan ja sielu pääsee taivaaseen. Siksi kuolleet siunataan.

Hyvää neljättä adventtia sinulle !

Valoa pyydänMaanantai 15.12.2008 12:30

Suru-uutinen saapui viime torstaina. Äitini miesystävä Martti oli siirtynyt ajasta iäisyyteen. Viesti oli odotettu, mutta silti se pääsi yllättämään.
Vielä viime kesänä hän jaksoi polkea 10 kilometrin pyörälenkit lähes päivittäin, mutta lopulta vakava sairaus uuvutti 83 vuotiaan. Onneksi vuodeosastoaika oli lyhyt.

Nyt on hautaiset vielä ennen Joulua. Tulisi lunta ja valoa. Tämä ulkoinen pimeys ei helpota. Sytytän kynttilän.
Jos ravintolassa tilaat "Titanicin tuhon", tiedätkö mitä saat ? Saat jääveden ja hieman jäätävän katseen.

Titanicille kävi huonosti törmätessään jäävuoreen. Onneksi meidän kuopukselle ei käynyt yhtä huonosti. Koulun liukumäen alla oli "jäävuori" johon pojan jalkaterä tömähti. Tässä tapauksessa pehmeämpi antoi periksi, joten pari varvasti siirtyi paikasta toiseen. Sattui tietenkin, eikä jalka enää kestänyt astua. Kun haimme poikaa koulusta, oli jalka aika turvoksissa ja vähän mustunut.
Terveyskeskuksessa kuvattiin, onneksi ei mitään poikki eikä pinossa. Jalkaan liimaside, kepit käsiin ja särkylääkeresepti taskuun. Lepoa mahdollisimman paljon.

Meno 11 vuotiaalla rauhoittui kummasti. Taitaa olla edessä parhaat lääkkeet; peliaika ja videot. Onneksi huomenna tulee tukipojat viikonlopuksi, on hieman seuraa. Matkustamme Jyväskylään teatteriin katsomaan "Kuka pelkää noitia" näytelmää ja sen jälkeen Raxiin syömään.

Nyt on aika taas vähän isompien poikien ja tyttöjen, kun vauva vietiin lähemmäs äitiä.

Hyvää kolmatta adventin aikaa sinulle !

HymypoikaTiistai 09.12.2008 12:59

Ihan aluksi on todettava, että jos tämä kirjoitus loppuu kuin kananlento, niin syy on kirjoituksen aiheessa.

Viime perjantaina rauhoituimme viettämään ihan tavallista viikonloppua, kunnes tuli soitto joka muutti kaiken. Naapurikunnassa odotti pieni 4kk vanha vauva väliaikaista hoitoa ja huolenpitoa. Ei kun autoon ajatukset villisti sekaisin ja lasta hakemaan. Isommat mukulat kantamaan pinnasänkyä ja hoitopöytää varastosta ja vauvantarvike pusseja kaapista.
Kauppaan ostamaan vaippoja, maitoa, tuttipulloja ja muuta tarpeellista. Apua ! ajattelin matkan aikana monta kertaa.

Kun saavuimme paikalle odotti meitä pieni hymypoika puettuna ja syötettynä. Perhetyöntekijä oli pakannut ja laittanut kaiken valmiiksi. Vauva istuimeen ja matkaan. Poika nukkui koko matkan.

Ensimmäinen yö valvottiin, mutta me miehen kanssa vedettiin vuorovedolla, näin jaksettiin. Seuraavat ovatkin menneet sitten ihan mallikkaasti. Hyvin syö ja nukkuu. Lapset ovat olleet aivan innoissaan pikkuisesta, samoin me aikuiset.

En tiedä kuinka kauan meidän yhteinen matkamme kestää, mutta nautimme nyt tästä, vauvan tuoksusta ja jokeltelusta.
Nykyään törmää monessa paikassa erilaisiin laskureihin, joilla voi mitata millaisen ekologisen jalanjäljen jättää tämän maapallon elämään. Miten kulutamme ja mitä siitä seuraa. Toisilla tuo jalanjälki on isompi kuin toisilla ja siitä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, maailman luonnonvarat hupenevat, kasvihuoneilmiö kiihtyy ja lopulta maailma tuhoutuu.

Uskon että me kaikki jätämme jälkeemme hyvin monenlaisia jalanjälkiä, emme pelkästään ekologisia, vaan myös sosiaalisia- ja tunnejälkiä. Milloinkahan tulee laskuri tunnejälkien mittaamiseen ja kuka määrittelisi sen mitä ikävistä ja vääristä tunnejäljistä seuraa ihmiskunnalle. Oireita on jo nähtävissä. Pientä ravistelua ja syyllistämistä tarvittaisiin tälläkin saralla.

Yksi vahva jälki on tuoksujälki, joka iskostuu nenän hajuepiteeleihin jo hyvin pienenä. Äidin tuoksun vauva tuntee vaikkei muut aistit vielä toimisikaan. Jatkossakin elämämme rikastuu sadoista ja tuhansista erilaisista tuoksuista, jotka muistamme, usein elämämme loppuun asti vaikka kaikki muu unohtuisi.

Tämä Joulunaika on täynnä tuoksuja jotka muistuttavat meitä jostakin eletystä elämästä. Suurimmalle osalle muistot ovat positiivisia ja hyviä, mutta ei kaikille. Joillekin tuoksujälkiin liittyy paljon ahdistusta ja pelkoa. Onneksi pahajaisen voi muuttaa hyväjäiseksi sanoi eräs lapsistamme.

Perinteiset pikkuleivät joita meillä leivotaan Jouluksi on Liimataisen piparkakut ja Severiinat (ohje on isoisoäitini Severiina Haajasen, josta nimi). Kun eilen paistoin Severiinoja tuli lapset keittiiöön ja vetivät pitkään nenäänsä tuoksua joka uunista leijaili. Kun tänään keittelin piparkakkutaikinan siirappia ja mausteita oli nenät taas pystyssä, kuin koiran pennuilla. "Ihanaa" huokaili lapset !

Ja uusia vanhoja tuoksuja tulee lähiaikoina lisää. Mikään ei vedä vertoja lanttulaatikon tuoksulle tai neilikka-appelsiineille, joita teemme tuoksumaan ensi viikolla. Ja kinkku on pakko paistaa aaton vastaisena yönä, jotta aattoaamuna saa herätä kinkun tuoksuun, vaikka kuinka tekisi mieli nukkua eikä vahdata kinkkua.

Onneksi Liimataisen ja Haajasen tädit ovat jättäneet jälkensä, joista mekin voimme nauttia.

PikkujoulutSunnuntai 30.11.2008 14:05

Eilen illalla valmistui kaksi taatelikakkua. Joulupaketointikin on niin pitkällä, että 10 ensimmäistä lahjaa ovat jo saaneet kääreet. Joulukalenterin pusseista vielä muutama on tyhjä, mutta ensimmäinenhän avataan vasta huomenna, eli tonttu ehtii vielä ensi yönä.

Tänään vietetään pikkujoulua. Paistetaan pieni kinkkurulla ja paistetaan viime vuotiset peruna-- ja lanttulaatikot, jotka löysin pakastinta siivotessa.

Leikkasin toissapäivänä lumihiutaleita ikkunaan, joten kun ei mene ulos, voisi ihan luulla siellä olevan lunta.

Hyvää ensimmäistä adventtia !

Pokkaa sulla on ainakin...Torstai 27.11.2008 21:10

En pidä Irinan äänestä, mutta tämä kappale on hyvä. Joinakin päivinä ihan älyttömän hyvä. Kuten tänään, kuin päästäni.

...
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo
vai pidät sä mua tyhmänä jolla ei oo väliä
itsestäänselvyytenä lasten palapelinä

Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen et noin voi tehdä toisille ?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sulla on pokkaa ainakin

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa
varsinkaan kun se mitään muuta ei
Mut tekisitkö sä uudestaan saman jos saisit valita ?
Onko sussa jäljellä palaakaan inhimillisyydestä ?

Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen et noin voi tehdä toisille ?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sull on pokkaa ainakin.

Ovien takana on oikea tonttulaSunnuntai 23.11.2008 22:17

Eilen huomasimme miehen kanssa yhden ison asian. Aina kun meillä on jokin iso elämänmuutos tai ratkaisu ns. työn alla alamme kamalasti touhuta, siirrämme huonekaluja paikasta toiseen, vaihdamme huonejärjestystä, suunnittelemme sisustuksia tai remonttia ja mietimme ja pohdimme aivan epäoleellisia asioita. Saamme näin jotakin valmiiksi ja järjestykseen. Isot ratkaisut jäävät vaille huomiota muhimaan myöhempiä aikoja odottamaan. Taas on sellainen aika. Isoja ratkaisuja pitäisi tehdä. Onneksi on vaihtoehtoja, mutta miten valita niistä ne oikeat.

Ja kun mietintä viikonloppuna kävi liian raskaaksi ja vaikeaksi, niin sain päähäni, että Aapiskukon eteisaulan voisi laittaa uusiksi. Ja eikun tuumasta toimeen. Pitkä pöytä tavaroineen (ihan kamalasti Sortavan lastenkotiin lähtevää tavaraa) sai poistua ja sohvaryhmä tilalle vanhan arkun kera. Ja kun arkku siirrettiin sohvapöydäksi jäi nurkkaan ikävän tyhjä kolo. Joten keksin, että vanha astiakaappi varastosta sopisi paikalle mainiosti. Mies ja tytön poikaystävä kantohommiin ja pian oli kaappi uudella paikalla. Ovet auki ja imuri huutamaan. Kaapin sisällä on neljä hyllyä, yksi sellainen vanha lusikkahylly. Kyllä alkoi taas inspiraation kukka kukkia. Päätin tehdä kaapista oikein jouluisen tonttulan. Vanhat olkipukit ja muut vanhat joulukoristeet saavat paikan kaapista. Sisustan sinne muutakin jouluista, vanhoja puuvakkoja joihin laitan pipareita ja makeisia, tuoksuvia neilikka-appelsiineja ja omenoita. Voi miten odotankaan jo joulua.

Löysin ison laatikollisen vanhoja avaimia ja ohjeistin miehen ripustamaan ne oven yläpuolelle. Lähipäivinä kiipeän ullakolle ja kaivan sieltä vanhat kuparikattilat, kiillotan ne ja ripustan kaapin yläpuolelle. Haaveissa on myös kranssien teko oviin ennen joulua.

Huomenna maanantaina on tasan kuukausi jouluun. Ja miten paljon on kaikkea ihanaa tehtävää ennen sitä. Jos en sitä ennen peruuta koko joulua, niin kuin kaikkina muinakin vuosina ennen aattoa. Joulun peruutuksestani on tullut jo yleinen naurun aihe perheessä. Esikoinen on ehtinyt jo kyselläkin peruutuksen perään. Niin se vaan on, että sieltä se ihana juhla silti tulee peruutuksista huolimatta.

Lumista talvista viikkoa sinulle lukijani !