IRC-Galleria

Jos joku on epäillyt, että olen kuollut, lomalla tai muuten tajuton, niin huojentuneena voin todeta, että läheltä piti. Kaksi viikkoa kesäflunssaa on nyt podettu ja välillä on tuntunut siltä, että kuolema korjaa pian satoa. Jonkinlainen virus on päässyt jylläämään, sillä sulfakuurikaan ei ole oloa avittanut. Kamalinta on ollut yskä, jatkuva keuhkoputkia repivä röykytys. Oma loma ja juhannuskin meni sairastaessa, harmitti. Varsinkin olin odottanut 3 päivän kesälomaani koko kevään...voit varmasti kuvitella miltä tuntui maata lähes 40 asteen kuumeessa.

Nyt kun loma on ohi, odottaa pitkä työlista tekijää. Totta puhuen ei yhtään jaksaisi. Yksi vaihtoehto on, että jätän ikkunat ja matot pesemättä, verhot vaihtamatta, kukkapenkit kitkemättä, ruohon leikkaamatta, remontit tekemättä jne... sekin on vaihtoehto. Luulen kuitenkin, ettei se minulta luonnistu. Joskus sitä toivoisi olevansa niin boheemi, ettei yhtään harmittaisi tekemättömät kotityöt, siivottomuus, vaan voisi keskittyä oleelliseen, kesän viettoon. Mutta ei, meikäläinen on suorittaja, jota ajaa tekemään sisäinen pakko, huono omatunto ja vaikka mikä.

Tämä on nyt tällainen valivalijuttu, mutta siltä nyt tuntuu. Toivotaan että ensi viikko näyttäisi jo paremmalta, valoisammalta.

Toivon, ettei teistä kukaan saa tätä tautia tai mitään muutakaan kesäflunssaa. Tunnetusti ne kestää....

Ihan unohdin, hyvä päivä ! Tänään tai siis eilen varmistui, että vanhin poika pääsi amikseen ja sille linjalle jonne halusikin, hienoa ! Yksi tytöistä pääsi lukioon, hienoa sekin ! Tytön päivä oli lähes täydellinen, kun sai tänään alleen uuden kultakuoriaisen, eli ihanan vihreän skootterin. Voi sitä isoveljen ja vähän muidenkin riemua, kun tyttö pöristeli ympäri pihaa. Taisi käydä ojassakin, kun ei osannut kääntää.
Pian on tytöllä siivet selässä.

En tiedä oliko sadehipan vika, vai jonkin muun, mutta nyt olen melko kovassa kesäflunssassa. Kello on jo aika paljon, kuume hipoo 39 astetta ja yskittää kamalasti. Uni ei tule ja olo on kurja. Huomenna pitäisi parantua, että pääsisi lähtemään ylihuomenna tämän kesän ainoalle parin päivän lomalle Pirkanmaalle ja Satakuntaan. Pahalta näyttää.
Meikäläisen tuuria, huomenna on varmaan kipeinä osa lapsistakin. Toivokaa parasta ettei olisi !!!!

Miten tämä aika onkaan kulunut. En kertakaikkiaan ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa, vaikka halua ja aiheita olisi ollut. Alkukesä on mennyt kuin raketti.

Ihanat ja lämpimät ovat olleet ilmat, meikäläiselle vähän liiankin lämpimät. Onneksi tänään vähän viileni ja satoi.

Meillä on yksi ylimääräinen 10 vuotias poika, joten menoa piisaa. Tänään innostuin lasten kanssa hippasille. En muista milloin olisin viimeksi ollut hippaa, varmaan miljoona vuotta sitten. Tämä oli erityinen hippa, sillä tätä hippaa ollaan vaan vesisateella, kun nurmikko on oikein liukas. Meitä oli neljä poikaa, minä ja koira. Onneksi sain avukseni muovipullon, jolla sain heittää jonkun hipaksi, sillä muuten olisin ollut jatkuva hippa. Pojat juoksee niin hemmetin kovaa ja koirakin pääsee pienillä kintuillaan aina karkuun.

Juoksin tissit heiluen ympäri pihaa ja pelkäsin koko ajan, että liukastun hanhen kakkaan. Onneksi pysyin pystyssä ja en jäänyt hipaksi. Olimme läpimärkiä kun lopetimme ja eikun vaatteet koneeseen ja lämmintä ja kuivaa päälle. Hauskaa oli. Onneksi kuitenkaan ei kukaan aikuinen nähnyt minua tai naapureista en ole ihan varma.

Alkaa olla tj-fiilikset. Illalla voi heilutella yhtä sormea. En kuitenkaan näytä keskimmäistä, vaikka loma loppuukin.
Lapsilla nimittäin alkaa huomenna kesäloma ja meillä miehen kanssa alkaa kesätyö. Kuusi lasta kotona. Tämä tietää aamupäivävapaiden menetystä, ruoanlaittoa, vahtimista, riitojen ja kinojen selvittelyä, ohjelman järjestämistä jne... mutta samalla monia mukavia asioita...kun vaan muistaisi mitä, ei vaineskaan. On se mukava, kun kenenkään ei tarvitse herätä aamulla kukonlaulun aikaan, vaikka Amadeus kiekuukin aika kovaa. Päästään mökille remonttihommiin, saunaan ja uimaan, eväsretkelle Nenäniemeen ja ehkä pienille matkoillekin. Kaikkea mukavaa on tulossa.

Eilinen meni hajaantuen eri paikkoihin. Kuopuksella oli ekat yleisurheilukilpailut ja yökaveri kylässä. Yhdellä lapsella kevätjuhla, joka kuuleman mukaan meni loistavasti, minä en päässyt, kun olin toisen lapsen kanssa rippikoulutapaamisessa, johon oli kutsuttu vanhemmat mukaan. Nämä viimeiset viikot ennen koulun loppua ovat olleet aikamoista matalalentoa.

Huomenna juhlitaan, kuten muinakin vuosina, koulun loppumista ja kesäloman alkamista. Nyt vähän riehakkaammin, kun kaksi päättää peruskoulun ja yksi siirtyy yläkouluun. Sunnuntaina juhlat jatkuvat, kun kuopus saa ensimmäisen vuosikymmenen täyteen ja taloon pelmahtaa joukko kymmenkesäisiä pikkupoikia. Eli juhlaa pukkaa. Onneksi arki tuo mukanaan pojille kalastusleirin, joten vähän rauhoittuu, muutamaksi päiväksi.

Kaikki alkoi tässä kevään korvalla, kun muistelin erästä tiettyä kesämekkoa, joka minulla oli kun täytin 4 tai 5 vuotta. Mekko on minulla yhä, jossain, muistaakseni sinisessa Karhun putkikassissa, jossakin Aapiskukon ison luokan tavarapaljoudessa. Mekko on kelta-valkoinen puuvillamekko, jossa on oikein lyhyet perhoshihat, joissa on reunassa pienipitsireunus. Mekko oli aikoinaan 60-luvulla hyvin pidetty ja sitä pidennettiinkin, jotta käyttövuosia saatiin lisää. Mekon on tehnyt Sirkka-tätini, nyt jo lähes 80 vuotias tehopakkaus, joka teki minulle muitakin vaatteita kun olin pieni.

Mietin miltä tuntui lapsena kevään ja kesän kynnyksellä pukea mekko päälle. Usein sai polvisukat ja kevyet kengät jalkaan ja sitten menoksi. Voi sitä riemua ja pyörimistä, kun helmat heiluivat ja tekivät kaaria. Sitä oli ihan kuin prinsessa ikään.
On muitakin mekkoja, jotka ovat jääneet mieleeni. Kihlajaismekkoni juhannukselta -82 kulki pitkään mukanani, nyt se on jo toisessa maailmassa. Valmistujaismekkoni tein itse pallollisesta kankaasta ja irtokauluksista, oikein kaunis 80-luvun muotiluomus sekin. Nyt matonkuteina.
Häämekkoni on ollut käytössä häiden jälkeenkin ja on nyt pukupussissa muistona. Laihtua pitäisi jos siihen aikoisin nyt mahtua.
Ja onhan niitä mekkoja, joihin liittyy paljon erilaisia muistoja, mukavia, hauskoja ja haikeita.

Monilla naisilla ja tytöillä on omat mekkomuistonsa. Niitä olen mm. kuullut kirpputoreilla. Kun löysin kirpputorilta pari oikein kaunista pientä kesämekkoa viime kesänä, laitoin ne seinälle koristeeksi. Löysin lisää mekkoja, eri kokoisia ja värisiä. Kaikilla on oma tarinansa, halusin myös ne itselleni. Nyt mekkoja on yli 40 ja aika monta uutta tarinaa olen saanut. Lisää haluan. Olen pessyt, korjannut ja silittänyt mekot. Mitäkö nyt ?
Ajattelin kutsua naisia kylään mekkonäyttelyyn. Katselemaan erilaisia mekkoja, muistelemaan omia mekkomuistoja, ehkä juomaan jotakin. En tiedä vielä onko tämä oikea kesä tälle näyttelylle, mutta kunhan kehittelen. Tämähän on mitä oivallisin naisten juttu, harvalla miehellä näitä kokemuksia on.

Jos jollakin on vanhoja, uusia, käyttämättömiä mekkoja joista haluaa luopua, niin minulle vaan. Ja jos haluat tulla katsomaan mekkojani, niin tervetuloa. Kuvaan pian niitä tänne kuva-arkistoonikin, niin saatte ihailla.

Kyllä elämässä pitää olla aina aikaa myös kauneudelle, turhuuden lisäksi.

Kyllä kaikki on niin rehevää ja vihreää. Kun ajelee aamusta kaupunkiin, 30 km ja toisen kerran illalla on maisema ihan erilainen, päivässä on lehti suurentunut, oras virertää pelloilla pidempänä ja voikukat tuplaantuneet. Pian sireenit ja kielot kukkivat.

Eilen houkuttelin kaksi lasta mukaan korvasieneen. Nämä kaksi innostuvat aina kun vaan mainitseekin sanan sieneen tai marjaan. Metsänhenkiä molemmat, mitä nyt vähän karhuja pelkäävät. Kuten muuten minäkin. Eikä aina aiheetta. Täällä niitä liikkuu.

Puusta on viime talvena saanut hyvän hinnan ja niin on metsää kaatunut. On syntynyt hyviä hakkuuaukeita ja sehän tietää hyviä kasvuolosuhteita korvasienille. Löysimme pieneltä alueelta 2 kg (punnitsimme ne oikein kalavaaalla). Kuvan löydät arkistosta. Onhan niissä kova homma keittämisineen ja huuhteluineen, mutta kyllä ne ovat myös hyviä. Tämä satsi meni pakastimeen odottamaan kesän grilliherkkuja. Varsinkin lampaanlihan kanssa tulee hyvä yhtälö. Ostin pääsiäisen jälkeen tarjouksesta lampaan ulkofilettä kilotolkulla. Se on hyvää grillattuna vartaissa. Uusia perunoita ja korvasienisoossia niin meinaa kieli mennä mahaan mukana.

Uusi keikka lähiaikoina, niin voisi tehdä keiton. Se on usean lapsen ja minun herkku. Mies vähän nyrpistelee, kuten sienille yleensäkin.

Talossa on kaksi lasta, joiden oppivelvollisuus on pian täyttymässä, eli ysin keväässä ollaan. Kaksi hyvin erilaista lasta.

He molemmat ovat ison muutoksen edessä. Iso harppaus kohti aikuisuutta. Vastuu mutta myös vapaus lisääntyy. Raha-asiat muuttuvat, itsestä huolehtiminen lisääntyy, vastuu sosiaalisista suhteista laajenee ja syvenee, vain muutaman mainitakseni.

Erään ystäväni lausahdus "hallitusti heitteille" kuvaa tilannetta aika hyvin. Nyt pitäisi äidinkin antaa vähän edemmän narua ja malttaa olla huomauttamatta, puuttumatta ja nalkuttamatta. Virheitä varmasti tulee, mutta lapsen olisi niistäkin selviydyttävä. Apua ja neuvoja saa pyytää ja toivonkin että niitä tulee. Suurta vastuuta osoittaa se, että osaa kysyä ja pyytää apua. Jopa sitä vaatia tarvittaessa.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä on "heitteille" jättö on vaikeampaa minulle kuin lapsille. Hehän suorastaan janoavat omaa aikaa, rahaa, tilaa, kavereita jne.
Minun on vain kovetettava itseni ja tyrkättävä poikaset pesänreunalta lentoon ja odotettava että ne lentävät omin haparoivin siivin takaisin pesän turvaan. Uskottava ja luotettava, että niin käy.

Pian nämä lentoharjoitukset alkavat. Toivottavasti pysyvät ilmassa.

Nyt se kesä tuli. Varmoja kesänmerkkejä on runsaasti ilmassa. Aurinko ja sen mukanaan tuoma lämpö, öttiäiset, jopa itikat jo inisee. Linnut rakentaa pesää pihapönttöihin ja käki kukkuu koivikossa. Perhoset kuhertelee lepatellen pitkin pihaa, samoin yksi lapsista, voi miten romanttista !!!
Aamukahvin voi jo juoda ulkona ilman villapaitaa ja huopatöppösiä.

Kukkapenkit ja laatikot kutsuvat hommiin ja pelakuun raaskut, daalian juurakot ja verenpisaran tyngät saavat uuden mullan.

Pyykinkuivausteline on jatkuvasti täynnä talvivaatteita, joita kaksi konetta pyörittää, kesän merkki sekin.

Posti kantaa kutsuja kesän juhliin, olisi lakkiaiset ja häät jo tiedossa, varmoja kesän merkkejä molemmat.

Mopot ja skootterit pörrää. Pian meidänkin pihassa useampi, tiedoksi vaan naapuriin, että melutaso nousee entisestään.

Lapset kaivoivat eilen lentopalloverkon esiin ja kiinnittivät sen kentälle, ensimmäiset pelit on jo pelattu. Siis en minä vaan lapset, ihan vaan tarkennus ettei kukaan vaan satu luulemaan että olisin alkanut urheilla.

Kesän merkki on myös se, että munalaatikko on täynnä. Hanhi ja ankat puskee munia taas vinhaa vauhtia. Onneksi on leipovaisia lapsia.

Yhden lapsen kesä alkaa, kun ensimmäinen jalkapallopeli pyörähtää käyntiin tänään Kotkassa. Sitä pallonpyöritystä hänen kesänsä sitten onkin. Sarjanousu B-tyttöihin toi lisää harjoitus-sekä peliaikaa.

Tänään tartun yhteen kesän urakkaan, nimittäin ikkunanpesuun. Ikkuna kerrallaan, katsotaan miten pitkälle syksyyn mennessä pääsen. Viime vuonna puoleen väliin.

Nautitaan kesän merkeista.

Helatorstai. En saa millään mieleeni miksi tämä on merkittävä päivä ja miksi on vapaata. Päivä on kuitenkin kaunis ja niinpä pakkasimme koko perheen autoon, eväät, maskit ja sorkkaraudat takakonttiin ja menoksi. Ei, emme olleet lähdössä ryöstöretkelle, vaan mökille purkuhommiin.

Kuten jo aiemmin kerroin on meillä taas rojekti. Ex tempore rojekti. Mökin sisäkatto purkuun, takka purkuun, lattia hiottua ja maalattua sekä aurinkoenergia systeemit toimintaan. Tänään aloitimme purut. Ensin lähti kaasuputkitukset ja lamput. Seuraavaksi välikatto, kamala sotku. Villaa, hiirenkakkaa, tervapaperia, vanhoja täkkejä ja muuta romua. Pölyä ja lasivillan silppua silmät ja korvat täynnä. Rojut jätesäkkeihin ja peräkärryyn. Onneksi meillä oli tosi ahkeria lapsia mukana. Kattolaudat taapeliin odottamaan muuta käyttöä. Ja eikun takan kimppuun.
Kaakelit irti sorkkaraudoilla. Näky alla oli karmea. Joku todella "ammattilainen" oli muurannut takan, mikä melkein kaatui itsestään kun sille näytti rautakankea. Jos joku paloalan ammattilainen olisi nähnyt tekeleen olisi tulisija laitettu käyttökieltoon aivan välittömästi.
Lähes 5 tuntia aherrusta (No pari ruoka-ja juomataukoa, ei lasketa) ja pian päästään suunnittelemaan lisää tulevia. Pieniä yllätyksiä katolta löytyi, mutta nekin ratkaistaan.

Vaikka päivä oli raskas, niin mukavaa silti oli, ainakin niin porukka väitti. Kotiin tultiin kuraisina ja väsyneinä. Sauna lämpiämään ja kutisevat ihot saivat helpotusta. Päivällistä kitusiin ja sen jälkeen osa porukkaa olikin aika valmiita sänkyyn ja sohville TV:tä tölläämään tai kirjoja lukemaan. Raukeita oltiin kaikki. Saa huomenna nähdä kuinka monen lihakset huutavat apua.
Yhdessä tekeminen on kivaa. Eikä kukaan mukuloista kysynyt paljon tästä hommasta saa. Talkoomeininkiä, onhan kyse meidän mökistä.