IRC-Galleria

Tavallista kävelyäMaanantai 30.10.2006 21:37

Yöpöydälläni on taas uusi kirja, "Naisen itsetunto", jonka on kirjoittanut Mirja Sinkkonen. Olen puolessavälissä ja aika ihastunut tekstiin. Tässä yksi helmi tuosta kirjasta. Sinkkonen kirjoittaa miten helposti naisen elämä alkaa olla suorittamista, kaiken suorittamista. Hän siteeraa Colette Dowlingin ajatusta, miten ratkaista ikuinen ongelma jaksamisesta, riittämättömyyden tunteesta ja itseinhon värittämästä suorituselämästä.

Pitää löytää ja hyväksyä omakokonaisuus, tavallisuus ja keskinkertaisuus. Ei kukaan jaksa koko elämäänsä kävellä varpaillaan tai kyykyssä. Tavallinen kävely sujuu parhaiten. Jos joutuu kyykkyyn tai varpailleen, on jatkuvasti kateellinen niille, joiden ei tarvitse koko ajan suorittaa tai joiden ei tarvitse alistua ja pienentää itseään.

Mietin minkä kokoinen minä olen ja miten minä matkani taitan ?

Pian loma loppuu (siis lapsilla)Lauantai 28.10.2006 21:04

Syysloma on ollut sateinen. Siitä seurauksena lapset ovat innostuneet tekemään palapelejä, isoja sellaisia. Arkistokaapin laatikot ovat niihin mainioita, voi jättää työn kesken, kun pitää mennä syömään, saunaan tai hoitamaan naapurin heppoja, kun isäntäväki on viikon Sisiliassa. Sain juuri tekstiviestin, siellä + 30 ja täällä sataa räntää.
Toinen suosittu juttu on ollut Monipolin pelaaminen. Minua tuo peli ei ole koskaan innostanut, mutta pieninkin mukula ostelee osakkeita ja katuja kun vanha tekijä. Pelit ovat kestäneet tuntitolkulla, hyvä niin, monta elämän realiteettia on ratkottu pelin kautta.

Meikäläinen on harjoitellut tapetointia. Päätin aloittaa hyvin vaativasta työstä, Sannimarin komerosta. Mies eristi ja levytti komeron, minä viimeistelin. Huomenna saadaan sisään hyllyt ja tavarat. Tapetointi on muuten aika hankalaa hommaa varsinkin talossa, jossa kaikki seinät kupruilevat joka suuntaan ja ovat vinot. Sata vuotta on tehnyt tehtävänsä. Elämä muokkaa niin kuin meitä ihmisiäkin. Ajan mukana tulee kupruja ja ajatukset eivät ole niin suoraviivaisia kuin nuorempana. Hah!! löysimpä taas aasinsillan näihin vanhenemis/kasvun juttuihin.

Jos jaksan ja viitsin ajattelin järjestää illalla suklaa fondyy-juhlat. Hedelmiä dippaillaan sulaan suklaaseen. Katsotaan miten käy, loma olisi kiva lopettaa johonkin makeeseen juttuun.

SyysmyrskyssäPerjantai 27.10.2006 14:56

Ajattelin runoilla vähän, tai siis oikeammin lainaan tähän yhtä hyvää runoa. Näin syysmyrskyisenä päivänä, kun muuta ei oikein jaksa, päätäkin särkee.

Ja jos kaadut,
nouse ylös,
pane heftaa polveen
ja etene taas.
Jos kaadut aina vain,
ajattele, että
kukaan ei kaadu niin komeasti kuin minä
niin suoraan mahalleen
ja näköalapaikalle.
Sillä autuaita ovat ne,
jotka osaavat nauraa itselleen,
koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.

Aino Suhola (Rakasta minut vahvaksi. Atena 1998)

Bussikuskin vikaKeskiviikko 25.10.2006 16:04

Oletteko huomanneet miten helppo on syyttää jota kuta muuta omista töppäilyistä ja/tai mokista. Meillä syyllinen on usein bussikuski, ihan totta, tuo kaupungista tänne pöpelikköön ajava kuljettaja, kuka milloinkin.

Kerran kun sätin hömppäleena tyttöä siitä, että huone oli kuin pommin jäljiltä, kotihomma tekemättä ja jotain muuta mitä en enää muista. Sanoi tuo typy, että kaikki on bussikuskin syytä. Kun tuota ihmettelemään, alkoi tarina; bussi oli 5 minuuttia myöhässä ja siitä johtuen koko päivän aikataulut ovat menneet sekaisin ja siksi on hommat tekemättä. Haluan korostaa, että lapsi oli ihan tosissaan kertoessaan tätä juttua. Totesin, että kaikki on siis ainoastaan tuon hidastelevan ja toivottoman bussikuskin syytä. Niin on totesi tyttö. Vai että silleen.
Minä en ollut ainoa, jolle lapsi tuon tarinan tarjoili, joten meillä on nykyään lentävä lause kun jotain menee pieleen tai on jotain tekemättä, että se on bussikuskin vika.

Säälin tuota kuskia, niin paljon on hänenkin syntilistallaan asioita. Miten hän koskaan pystyy niitä korjaamaan tai anteeksi saamaan, raasu pieni.

Kuka teillä kantaa syntisäkkiä ?

Hyvä ruoka, parempi mieliSunnuntai 22.10.2006 17:30

Meidän perheessä on muutama lentävälause, joita viljellään aina joskus. Yksi on napattu mainoksesta, jossa minusta on hyvin huomattu lauseen viisaus ja tehty siitä hyvä positiivinen mainos. Atrian mainosteksti "hyvä ruoka, parempi mieli" on minusta totisinta totta.

Kun on nälkäinen on helpommin kärtty, niin itselleen kuin muillekin. Meilläkin monta ikävää känkkäränkkä tilannetta on laukaistu syömisellä ja yhdessäololla. Siis pelkkä syöminen sinänsä ei tilannetta helpota, vaan se että istutaan saman pöydän ääreen ja syödään yhdessä mieluiten yhdessä tehtyä ruokaa. Pisimmälle nämä sessiot on viety niin, että olemme tehneet ruokamatkoja eri maihin. Tällä hetkellä olemme käyneet Ranskassa, Kiinassa, Irlannissa ja melkein Itävallassa. Matkustelu toivottavasti vielä jatkuu tänä talvena. Olemme ottaneet selvää ko. maan kulttuurista ja ruoasta, jopa suurlähetystöä myöten, josta mm. saimme ihania ohjeita, julisteita, lippuja ja muuta rekvisiittaa.
Kaikki 8 osallistuvat ruoan valmistamiseen ja aterioita on vähintään kolme. Syömiseen kuluu aikaa. Kivaa on ollut ja yllättävän vähän proppujen palamisia, siis meillä aikuisilla.

Tänään mies tekee maailman parasta lasagnea ja tytöt leipovat arabialaista maustekakkua ja mokkapaloja. Minä vaan touhuilen kaikkea sekalaista, pakkaan yhtä lasta yökylään ja leirille, kaivan vintiltä talvikenkiä ja pesen pyykkiä. Ihana perheeni !!!

Syysloman alkuLauantai 21.10.2006 22:40

Lasten syysloma on alkanut. Se tarkoittaa sitä, että kuusi eri ikäistä ipanaa pyörii jaloissa, ainakin osan viikkoa. Onneksi osa lähtee leireille, osa mummolaan ja tätilään, osan kanssa tehdään jotain ekstraa.

Tänään kävimme kaupungissa, kaupoissa ja kirpparilla. Isolle pojalle ostettiin talvikengät (apua ! kokoa 44), tytöille pusero ja huppari. Kirppiksellä tein taas löytöjä. Olen pitkään haaveillut Anne Linnonmaan neuleista, mutta kun ne on niin sikakalliita, niin en ole raaskinut ostaa kuin yhden ja senkin alennusmyynnistä viime talvena. Kirppikseltä tänään sitten löytyi ihana liila ja sopiva AL:n pusero ja hinta 3,50 E. Ovh on jotain 150 E:n luokkaa. Hyvä että en alkanut pomppia tasajalkaa ja kiljua kun puseron huomasin. Löysin myös paljon muuta mukavaa, niin että ison muovipussin kanssa tulin kotiin.

Vein koko perheen nakkikioskille "ulos syömään" ja vasta sitten menimme kauppaan. Olen kuullut ettei nälkäisenä saa mennä kauppaan, tulee kuulemma ostettua muuten kaikkea epäterveellistä. En tiedä onko juttu totta, mutta me ostettiin 5 isoa pakettia jäätelöä. Minä ostin Aino, karpalo/kinuski jäätelöä (tosi hyvää), mies osti jotain gurmee gartedor suklaa jäätelöä, lapset trioa, kolmea suklaata ja minttusuklaata. Ja kun tulimme kotiin, istuttiin TV:n ääreen katsomaan perheleffaa ja SYÖTIIN JÄÄTELÖÄ. Ei muuten tee vähään aikaan mieli tuota herkkua.

Lapset ovat kyllä loman tarpeessa. Onneksi nyt saa nukkua ja olla muutenkin kuin Ellun kanat.

Arjen sietoaPerjantai 20.10.2006 16:00

Ensimmäiset pakkasyöt ovat takana päin. Laitoin linnuille ruokinta-automaattiin sekoituksen auringonkukan siemeniä, pähkinöitä ja kauranjyviä. Ronkelit tiput syövät vain auringonkukan siemenet ja pähkinät ja viskelevät kauranjyvät maahan, jotta saisivat automaatista herkkuja. Joku sanoisi, että fiksuja tinttejä.

Muistattehan floramainoksen, jossa lapset syövät leivistä vain sen osan, siis keskustan, jossa on flooraa ja jättävät reunat isän lautaselle. Isä toteaa, että fiksuja lapsia. Samanlaisia ronkeleita mukuloita, kuin nuo linnut.

Jotenkin minua naurattaa tuo, mutta samalla ärsyttää. Kuinka luonnon linnutkin ovat nykyään tuollaisia hedonisteja, että niille kelpaa vain herkut, ei perusruoka.

Tämä aikahan ruokkii juuri tuota asennetta. Kaikki mulle heti tänne näin. Elämässä pitää olla seikkailua ja hienoja fiiliksiä, jatkuvaa juhlaa. Arki ei ole mitään. Tuo tyhmä harmaa arki, eihän kukaan siitä voi pitää tai sitä jaksa.

Onhan se totta ettei arki aina ole kivaa, mutta ei kyllä aina jaksa viettää juhlaakaan. Kyllä ruisleipä maistuu aika hyvältä kakkujen jälkeen. Ja arjen rutiinit tuovat sellaista rytmiä ja turvallisuutta elämään, että jaksaa taas juhlia.

Jos osaisin lintujen kieltä, pitäisin noille arjen karttajille luennon kauran terveysvaikutuksista ja siitä, ettei mitään ruokaa saa heitellä pitkin pihaa.
Taidanpa seuraavalla kerralla laittaa tarjolle pelkkiä kauranjyviä, ehkä nälkä opettaa.
Olipas taas paatosta...; )

Tee itseTorstai 19.10.2006 14:40

Kävin eilen kirjastossa. Löysin mukavia ja kiinnostavia kirjoja. Yksi oli "Teehetki"-kirja, Pirjo Suvilehdon kirjoittama ja kokoama.

Teehän on rauhan, levon, virkistyksen ja inspiraation juoma ja sen nauttimiseen on monta tapaa. Mm. näistä tavoista tuo kirja kertoo, kuten myös teen historiasta ja alkujuurista, jotka ovat Kiinassa. Esittelyssä ovat eri teelaadut ja teen terveysvaikutukset, jotka muuten eivät ole vähäiset. Varsinkaan vihreän teen. Teekulttuuriin ja teehen liittyviin sosiaalisiin ja henkisiin merkityksiin kirjassa myös tutustutaan.

En tiennyt, että tee tuli Suomeen ennen kahvia. Tee "hyökkäsi" maahamme sekä idästä että lännestä 1700-luvulla. Idästä teekulttuuri levisi lähinnä Pietarista ja pian tsajua juotiin varakkaimmissa, oppineissa piireissä. Karjalassa arvokkaana häälahjana pidettiin samovaaria eli teeveden kuumenninta aina toisen maailmansodan alkuun saakka.
Nythän me suomalaiset olemme varsinaista kahvikansaa, mutta osalle maistuu teekin. Viime aikoina joihinkin suurempiin kaupunkeihin on perustettu pieniä teehuoneita, ehkäpä tämä kertonee siitä, että teekulttuuri on Suomessakin kasvamassa.

Minä olen mieltynyt perienglantilaiseen teehen, sekä tapaan nauttia teestä, teeleivistä, skonsseista, hedelmäkakusta jne... Suosikkiteeni on Earl Grey-tee, jonka tarina on seuraavanlainen. Tee on nimetty englantilaisen Greyn jaarlin mukaan, sillä tämä kyseinen heppu oli pelastanut erään Kiinalaisen mandariinin (siis ei hedelmän) hengen ja tästä kiitoksenä jaarli oli saanut kallisarvoisinta mitä kiinalainen voi toiselle antaa, eli hienoimman teensä reseptin. Resepti on yhä salaisuus tai ainakin aineosien suhteet. Earl Grey-teessä on mustaa kiinalaista teetä, Darjeeling-teetä ja bergamottia.
Myöhemmin Jaarli Grey lahjoitti reseptin Twiningsin teehuoneelle, joten nyt me kaikki voimme ostaa sitä lähikaupastamme ja nauttia upeasta mausta ja tuoksusta, johon ei kyllästy koskaan.

Nytku ja SitkuTorstai 19.10.2006 00:19

Monet viisaat sanovat, että pitäisi elää hetkessä, tässä ja nyt. Ei saisi elää sitku elämää vaan nytku elämää.
Olen osittain samaa mieltä, että pitää löytää arjesta elämisen ilo ja rauha. Ottaa hetkestä kiinni ja antaa välillä villin mielen viedä. Kamalaa olisi jos elämä jäisi elämättä odottaen parempaa hetkeä, rahaa, puolisoa, ystävää jne... syitähän löytyy. Nautin tähtihetkistä tässä ajassa.

Mutta kyllä minä liputan myös sitku elämälle toivon lippua. Elämä olisi aika tylsää ja tyhjää, jos ei olisi jotakin mitä odottaa, sitten kun....syitähän löytyy. Myönnän että minä odotan sitä elämänvaihetta, kun olemme miehen kanssa kahden ja toisella tavalla vapaita menemään ja tulemaan kuin nyt. Haaveilen ajasta 5 vuoden päästä, sen ajan tähtihetkistä, toisenlaisista kuin nyt.

Kun elämässä on tasapainossa nytku ja sitku, niin hyvä niin.

Hulda HuoletonTiistai 17.10.2006 18:43

Laumaamme kuuluu ihmisten lisäksi myös eläimiä. Vanhin eläimemme on 15 vuotias Hulda Huoleton, kissa joka juuri nyt makaa tässä samaisella pöydällä ja säksättää häntää heiluttaen linnuille, jotka vierailevat lintulaudalla ikkunan takana. Kyllä kattia harmittaa...

Hulda ja sen veli Hamlet, nyt jo edesmennyt, olivat ensimmäiset yhteiset lemmikkimme. Hulda on siis lähes yhtä vanha, kun suhteemme miehen kanssa.
Muistan kun kissat tulivat. Rääpäleet olivat jääneet orvoiksi 2 viikkoisina, kun emo oli jäänyt auton alle. Pieni poika oli niitä sitten tuttipullolla ruokkinut. Me löysimme heidät lähikaupan ilmoitustaululta.
Jukra miten energisiä katteja ne olivat. Ne mennä viilettivät ympäri asuntoa peräkanaa. Suuri hupi oli repiä tapetteja. Kissat kiipesivät kirjahyllyn päälle, työnsivät kynnet nypytapetin alle ja vetivät. Tapettisuikaleet repesivät ylhäältä alas asti. Vitsi miten oli kivaa, ainakin kissoilla. Päiväunet sujuivat hyvin lämpimän akvaarion ja/tai saunan lattialla (lattialämmitys) ja kun energiaa oli tankattu, taas mentiin.

Hulda on ollut aina minun perääni. Yönsä se nukkui vatsani, kylkeni päällä ja jos menin yöllä vessaan, niin uninen kissa sipsutti perässä, istui pöntön viereen ja taas takaisin sänkyyn. Hulda on myös kova polkemaan. Pieni orpo tulee syliin tai viereen ja etsii emon nisää ja tassut käy, vieläkin. Emon ikävä ei ole vieläkään hellittänyt, vaikka kissa on jo vanha ja pian hampaaton vanharouva.