IRC-Galleria

Kun kirjoitin keväällä edellisen blogiviestini, vertasin meitä lintuihin, jotka kovasti olivat tuolloin pesän rakennuspuuhissa. Päätimme myös tuolloin että meidän pesämme tyhjentyessä alamme hakea uutta hieman pienempää pesää. Koko kesän ja syksyn tässä pyöri kaikenlaista visertäjää, jotka olivat kiinnostuneita pesästämme. Eräät jopa halusivat muistoksi pesätarvikkeita, jotta muuttaessaan olisivat osanneet aloittaa pesän korjauksen oikeilla aineilla ja materiaaleilla. Valmista ei kuitenkaan tullut.
Kun syksy alkoi pimetä ja taivaalla näkyi lintuauroja, jotka kiljuen lensivät kohti etelää, alkoi sydänalassa tuntua siltä, että näinköhän tämä pesämme jää meille vielä seuraavaksi kevääksi...kunnes tuli Karjalan käki joka halusi perustaa pesänsä juuri tähän pesään. Ja kun hänellä oli oma pesänsä juuri meidän pesueelle sopiva, päätimme tehdä vaihtokaupan. Nyt muutamme viimeisten muuttolintujen mukana kohti kaupungin keskustaa ja meidän pesämme saa uudet asukkaat joulukuun alusta. Olo on hämmentynyt, mutta samalla odottavan toiveikas. Viimetippaan ehdimme mukaan...

Tämä lämmin ilmavirtaus aiheutti sen, että suuri joukko muuttolintuja on palannut tänne Savoon meidänkin iloksi. Varsinkin aamuisin on ilmassa mahtava konsertti.
Talomme seinässä on linnunpönttö, jossa on ollut joka vuosi joku piipittäjä asustamassa. Pari päivää sitten pöntön katolle ilmaantui pieni varpunen joka kurkisti pönttöön ja huomattuaan sen tyhjäksi aloitti iloisen valloituslaulun "tämä pönttö on minun ja minun tulevan perheeni koti täksi kesäksi pysykää muut kaukana..." ja näin alkoi tämän laulajan pesän rakennus, vanhat heinät ulos ja uudet sisään.

Samana päivänä muutti meillä 3 ja ½ kk asustanut tyttö uuteen perheeseen, jossa häntä odotti uusi koti ja huolehtivat vanhemmat. Onneksi löytyi uusi oma pesäpönttö tällekin laulajalle. Hyvillä mielin oli tämäkin muuttaja, täynnä odotusta tulevasta.

Meidänkin perheellä on nyt hakusessa uusi pesä. Nykyinen on laitettu myyntiin ja nyt odottelemme mistä löytyisi tälle pöntölle uudet asukkaat, sellaiset jotka tarvitsevat paljon tilaa ja maaseudun rauhaa. Meidän tarpeet ovat nyt toiset ja me lentelemme katselemassa uusia pönttöjä.

Nyt on muutoksen aika meillä kaikilla.

Tänään järjestettiin Saimaa pilkki Suurjärven rannalla. Meiltäkin osallistui kaksi mukulaa kisoihin. Ja niinhän siinä kävi että pienin vei voiton nuorten sarjassa, tuloksella 1050g. Toiseksi tuli toinen meidän lapsista. Eli kaksoisvoitto tuli kotiin !!! Jee !!! Voittaja sai Giganttiin 50E lahjakortin ja toinen lahjakortin paikalliseen kebab-ravintolaan sekä vuoden uisteluluvan Suurjärvelle. Taidamme joutua raahaamaan veneen myös sinne muutamia kertoja ensi kesänä.

Kissat sai kaloja, kuopus julkisuutta, kun paikallinen lehti kuvasi ja haastatteli ja kaiken lisänä raitista ilmaa ja vanhojen pappojen elämänviisautta. Ei paha nakki.

Nyt se on tieteellisesti todettu ja käytännössä koeteltu, että porttiteoria on totta. Viime viikonloppuna makasimme kuopuksen kanssa sängyssämme lastenohjelmia katsellen. Olin jo syönyt aamupalaa, mutta kuopus ei. Kun mies tuli makuuhuoneeseen, toi hän tullessaan pienellä tarjottimella aamupalaa kuopukselle. Varmaankin ensimmäinen aamupala sänkyyn. Hyvällä ruokahalulla hävisi kaakao leipineen ja jugurtteineen pieneen mahaan.

Seuraavana aamuna kävellessäni vessaan kuopuksen huoneen läpi, kuului peiton alta uninen ääni "tarjoilija". Repesin. Näin tuli todistetuksi miten helposti voi jäädä mielihyvä loukkuun jo ensimmäisen kerran jälkeen. Porttiteoria on siis totta.

Kuopukselta tuli tänään neljäs muikkari koulusta tänä vuonna. Eikä olla päästy edes hiihtolomaan. Syvä huokaus !
Ja läksyjä ei tullut taaskaan, kummallinen koulu ja sen uusi ope.
Tein keittiössä päivällistä ja päätin ottaa pojan keittiön tuolille lukemaan historian kappaletta, jota he olivat tänään käsitelleet. Aiheena oli Cesar. Kysyin mitä poika osaisi kertoa minulle tuosta historian yhdestä väkivaltaisimmasta ja julmimmasta miehestä. Poika kertoi suoraan kirjasta perustietoja, elänyt 100 ekr jne.. ja lopuksi hän totesi, että sitten Julius Cesarista tuli lopulta digitaattori. Repesin, vaikka olinkin pojalle harmissani.
Ehkäpä se onkin niin, että tämänpäivän digtaattori onkin digitaattori. Ja jos Chaplin eläisi ja tekisi elokuvia, saattaisi yhden nimi olla juuri tuo digitaattori.

Viime päivinä on saanut kuulla lukuisia hyvän uuden vuoden toivotuksia. Jo pelkästään kauppareissulla tänään kuulin kolme. Itsekin on tullut toivoteltua samoin kanssa kulkijoille.
Onneksi sitä ei etukäteen tiedä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, ei sitä jaksaisi, varsinkin jos vuosi tuo tullessaan kovin raskaita ja vaikeita asioita.

Tämä lopuillaan oleva vuosi oli täynnä toivon ja rakkauden odotusta. Olihan kyseessä 15 v naimisissa juhlavuosi. Vuoteen mahtui paljon toivoa ja rakkautta, mutta ei niin paljon kuin olin odottanut tai sitä olisi tarvittu. Vuosi oli raskas ja toisinaan täynnä epätoivoa. Onneksi en tosiaankaan tiennyt etukäteen mitä tulisin kokemaan, olisin muuten jättänyt tämän vuoden väliin.

Nyt en uskalla oikein toivoa mitään, sillä pelkään että toivomalla parasta menetän sen vähäisenkin hyvän, jota voisin saada.

Olen kasvatettu siihen että kannattaa haluta hyvää, sillä sen saa mitä haluaa. Ei pidä tyytyä keskinkertaiseen jos on mahdollisuus parempaan. Näitä "viisauksia" olen pyrkinyt lapsillekin toistelemaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt epäilyttää.

En toivota sinulle hyvää uutta vuotta vaan voimia tulevaan, tulipa vuonna 2009 vastaasi ihan mitä hyvänsä, sillä voimaa tarvitaan myös hyvän vastaanottamiseen.

Toivon sinulle ja läheisillesi muistorikasta Joulunaikaa. Älä stressaa, vähempikin riittää. Tärkeintä on tunnelma, ei villakoirien metsästys tai joulupöydän runsaus, joululahjojen määrästä puhumattakaan. Mieleen jää ne joulut jolloin tapahtui jotakin kivaa, jotakin epätavallista, tai toistuvaa.

Juttelimme lasten kanssa aamiaispöydässä joulumuistoista. Tuli perinteiset ja sen jälkeen muistot humalaisesta mykästä pukista, joistakin lahjasekaannuksista ja hulluista sukulaisista. Naurettiin menneille.

Kuopuksen tärkein joulutraditio on päästä joululomaksi nukkumaan meidän vanhempien makuuhuoneeseen. Hän kantoi petivaatteensa ensimmäisenä lomapäivänä pieneen lastensänkyyn, johon vielä just ja just mahtuu. Ensi vuonna on jo siirrettävä paikalle isompi sänky, jos lapsi vielä haluaa pitää kiinni traditioista.

ISO hali sinulle !

Olimme tänään hautajaisissa. Matkalla sinne kerroin lapsille mitä hautajaisissa tapahtuu, varsinkin kuopukselle joka ei ole koskaan aikaisemmin ollut hautajaisissa.
Kun pääsin kertomuksessa kohtaan missä pappi tekee hiekasta ristin arkun päälle ja kertoo siitä miten olemme maasta tulleet ja maaksi jälleen muutumme kuoltuamme, kuului takapenkiltä kysymys, onko se vähän sama kun hiekkakakkuja tehtäessä sanotaan "älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" ?

Hymyilytti ja sanoin, että vähän se on niinkuin sama asia. Totta kai toivomme että hyvä voittaa pahan ja sielu pääsee taivaaseen. Siksi kuolleet siunataan.

Hyvää neljättä adventtia sinulle !

Suru-uutinen saapui viime torstaina. Äitini miesystävä Martti oli siirtynyt ajasta iäisyyteen. Viesti oli odotettu, mutta silti se pääsi yllättämään.
Vielä viime kesänä hän jaksoi polkea 10 kilometrin pyörälenkit lähes päivittäin, mutta lopulta vakava sairaus uuvutti 83 vuotiaan. Onneksi vuodeosastoaika oli lyhyt.

Nyt on hautaiset vielä ennen Joulua. Tulisi lunta ja valoa. Tämä ulkoinen pimeys ei helpota. Sytytän kynttilän.

Jos ravintolassa tilaat "Titanicin tuhon", tiedätkö mitä saat ? Saat jääveden ja hieman jäätävän katseen.

Titanicille kävi huonosti törmätessään jäävuoreen. Onneksi meidän kuopukselle ei käynyt yhtä huonosti. Koulun liukumäen alla oli "jäävuori" johon pojan jalkaterä tömähti. Tässä tapauksessa pehmeämpi antoi periksi, joten pari varvasti siirtyi paikasta toiseen. Sattui tietenkin, eikä jalka enää kestänyt astua. Kun haimme poikaa koulusta, oli jalka aika turvoksissa ja vähän mustunut.
Terveyskeskuksessa kuvattiin, onneksi ei mitään poikki eikä pinossa. Jalkaan liimaside, kepit käsiin ja särkylääkeresepti taskuun. Lepoa mahdollisimman paljon.

Meno 11 vuotiaalla rauhoittui kummasti. Taitaa olla edessä parhaat lääkkeet; peliaika ja videot. Onneksi huomenna tulee tukipojat viikonlopuksi, on hieman seuraa. Matkustamme Jyväskylään teatteriin katsomaan "Kuka pelkää noitia" näytelmää ja sen jälkeen Raxiin syömään.

Nyt on aika taas vähän isompien poikien ja tyttöjen, kun vauva vietiin lähemmäs äitiä.

Hyvää kolmatta adventin aikaa sinulle !