IRC-Galleria

Positiivisuutta elämään vaikka väkisinSunnuntai 28.10.2007 20:19

Vaikka siivoaminen onkin tylsää, niin on siitä jotain hyötyäkin. Mekin olemme löytäneet vaikka mitä kadonnutta, kaivattua ja unohdettua. Eilen mies löysi parerin jossa olin omalla allekirjoituksellani vahvistanut olevani jänkki, vuonna 1991. Ihan oli paperille pitänyt tuokin totuus raapustaa.

Itse löysin reseptikasasta lehtileikkeen, joka otsikkona on "Kohti positiivisuutta"
Ajattelin että jaan kanssanne nuo viisaudet, jotka osin on vanhoja tuttuja mutta silti niin tosia.

* Istu alas ja mieti miksi nouset aamulla sängystä ylös. Mieti mikä on elämässäsi nyt hyvin ja mitä haluaisit siinä muuttaa. Muodosta selkeitä tavoitteita ja kirjaa ne ylös.

* Päätä tavoitteille aikarajat, koska haluat ne saavuttaa. Käy säännöllisesti läpi tavoitteesi ja pidä kirjaa mitä olet saavuttanut.Tämä on työtä, mutta palkintona on jotain, jonka olet aina halunnut toteuttaa.

* Kesäloma on aikaa, jolloin jokainen suunnittelee tekevänsä asioita joista pitää. Miksi et suunnittelisi samalla tavalla seuraavalle vuodelle mukavia asioita. Mieti mitä haluat kokea, oppia, miten seikkailla. Jos päätät, että saat mitä haluat niin epäilemättä saat mitä haluat.

* Arvasinhan minä, että pieleen se menee ! Näin kuulemme usein ihmisten sanovan. Miksi ? Koska he ovat koko ajan ajatelleet epäonnistuvansa ja siten varnmistaneet, että niin käy. Miksi se ei siis toimisi myös toisin päin. Ajattelet ja uskot, että onnistut, teet parhaasi ja varmasti onnistut.

* Päätä läheistesi kanssa, että aina kun joku sanoo, että pitäisi tai olisi kiva - niin joku keskeyttää ja kysyy koska ? Esim. " olisi kiva lähteä lomalla Lappiin " - koska ? Tehkää yhdessä tavoitteet ja pyrkikää niihin.

* Mitä paremmin tunnet hallitsevasi elämääsi, sitä parempi on olo. Älä anna ohjeita muille, vaan päätä itse minne elämäsi on menossa ja miksi.

* positiivinen asenne ei maksa mitään. Se tekee elämästä helpomman. Sitä saat mitä annat. Jos annat iloa, hyvää tuulta, huomiota, muistamista - sitä kaikkea saat itsellesi.

Hyvää ja positiivista viikkoa sinulle !

MummokateuttaKeskiviikko 24.10.2007 21:57

Elossa ollaan. Lääkkeet, kovat sellaiset mahdollistaa kävelyn ja istumisen ja pienen shoppailunkin. Kävely on toki sellaista pingviinitassuttelua, mutta eteenpäin kuitenkin mennään. Uusia vaatteita on löytynyt itselle ja muutama tytöillekin. Tänään kirppikseltä löytyi ihana suklaanruskea kotimainen villakangastakki 6 E, musta öljykangastakin tapainen Luhdan musta takki 5E, sekä mohairneule (luonnonvalkoinen) 2 E.

Lapsia alkaa palailla tänään syyslomaleiriltä, sukulaisista ja ystäviltä. Pian loppui tuo kaivattu ja odotettu rauha. Lomaa on vielä puolet jäljellä joten nyt pitäisi selvitä hengissä ensi maantaihin. Ei muuta kun ohjelmaa kehiin että saadaan energiaa puretuksi.

Kaivoin tänään myös kalenterin esiin ja katsastelin seuraavan vapaan mahdollisuutta. Ei muuta kun kylmän viileästi viiva muutaman päivän päälle ja menoksi. Eiköhän mukulat saada jonnekin. Voi teitä joilla on mummot, ukit, kummit, tädit, ystävät, siskot, serkut ja serkun kaimat jotka joskus jeesaa, OLEN KATEELLINEN.

Kohdelkaa näitä aarteita hyvin ja näyttäkää miten kiitollisia olette !

Pahuksen selkäMaanantai 22.10.2007 16:47

Kirjoitan nyt juuri sen verran, kun pystyn istumaan tässä koneella. Selkäni on nimittäin taas sanonut työsuhteensa irti ja kivut aika mukavat. Onneksi lääkäri määräsi kovia troppeja, joten lähitulevaisuudessa toivottavasti jaksan kirjoittaa enemmän.

Harmittaa vaan kun suunniteltu loma jäi toteutumatta. Olisimme miehen kanssa tarvinneet sen. Mutta ehkä sitten ensi vuonna....katkeraa jupinaa....

Minä iloitsenPerjantai 19.10.2007 21:28

Remontin myötä alkoi iso ja aikaa vievä projekti, vanhojen papereiden läpikäynti. Etupäässä mies on sitä tehnyt laatikko laatikolta, mappi mapilta. On löytynyt tärkeitä ja vähemmän tärkeitä papereita, valokuvia, osoitteita ja muita muistoja. Löytyi myös pareri joka liittyy erääseen elämänvaiheeseen kauan sitten. Sopii nykyiseenkin, joten laitan sen teille kaikille luettavaksi.

Hyvää viikonloppua kaikille ja syyslomaa niille, joilla se nyt alkoi.

Minä iloitsen kehittymisen mahdollisuudesta.
Minun ei ole pakko jäädä siihen missä olen.
Minä voin jatkaa pidemmälle, ajatella eteenpäin, uskoa syvemmin.
Minä voin jättää ahtauden,
joka minusta kerran näytti avaralta,
mutta jossa nyt surkastuisin jos siihen jäisin.

Minä iloitsen uudesta tiedosta,
iloitsen ennen kulkematomista teistä,
iloitsen päähän pälkähtämättömistä ajatuksista,
iloitsen ennen tuntemattomista ystävistä,
iloitsen kirjoista, jotka auttavat eteenpäin,
iloitsen laiminlyödyistä tunteista jotka pääsevät esiin,
iloitsen sisäisistä yhteyksistä,
joilta olen tähän asti sulkenut itseni.

Minä iloitsen avoimesta maailmasta,
joka odottaa että löytäisin sen.
Minä iloitsen ilmansuunnista,
jotka houkuttavat minua jättämään vanhat tiet
ja uskaltautumaan uusille vaikka pelätenkin,

Pelosta kankeanaKeskiviikko 17.10.2007 23:24

Olin tyttären ja koiran kanssa tänään lenkillä. Ilta alkoi jo pimetä ja tyttäreni on aika pelokasta sorttia. Varsinkin pimeä saa hänet kuvittelemaan kaikenlaista, ääniä metsästä, karhuja jne...
Juttelimme peloista ja tunnustin itsekin pelkääväni pimeää, nuorempana vielä enemmän kun nyt. Pelkään myös ukkosta, hämähäkkejä ja käärmeitä.

On kuitenkin yksi pelko ylitse muiden, AUTOKOULU ! Pelkään todella paljon jo pelkkää ajatusta autokouluun menosta ja autolla ajosta. Pahimmat painajaiseni liittyvät autolla ajoon. Yritän selviytyä auton hallinnasta ja liikenteestä ja sitten iskee kamala paniikki. Onneksi näen aika harvoin autounia.
En osaa oikein selittää mitä pelkään. Mutta luulen pelkääväni sitä etten hallitse auton laitteita, enkä osaa toimia liikenteessä. Miten ihmeessä voi huomioida niin monta asiaa yhtäaikaa ?

Tiedän, että pelkonsa pitäisi kohdata tarpeeksi monta kertaa, jotta niistä vapautuisi. Kai minun pitäisi vain marssia autokouluun ja sanoa, että tehkää minusta peloton kuski. Siinä olisi heille haastetta.

Mitä sinä pelkäät ? ja miten olet voittanut pelkosi ?

Fatalistisia ovia ja ikkunoitaKeskiviikko 17.10.2007 02:22

Yksi ystäväni on aukomassa uutta ovea elämäänsä. Jotenkin minusta tuntuu, että tuo hänen uusi sininen ovensa on suuri seikkailujen ovi...aika näyttää. Kaikkea hyvää toivon !

Olen itsekin kolkuttelemassa uusia ovia. En tiedä avautuuko niistä mikään, mutta innolla koputan ja ovikelloa pimpotan. Joskus on saanut repiä ovenkahvasta oikein voimalla ja siltikään ovi ei ole avautunut. Lukossa tai muuten jumissa on ovi ollut. Joskus on omat voimat olleet niin vähissä, ettei ovea ole jaksanut vetää auki. Toisinaan taas ovi on avautunut kuin itsestään ja muutaman kerran on ovi ollut valmiiksi auki, joskus raollaan ja joskus sepposen selällään. Silloin on ollut hyvä astua sisään uuteen elämänvaiheeseen. Aivan kuin minua olisi odotettu.

Sanonta "kun ovi sulkeutuu, avautuu jossain ikkuna" on aika lohdullinen. Sitä vaan usein jää tuijottamaan ja suremaan sulkeutunutta ovea eikä huomaa avautunutta ikkunaa.

Toinen ystäväni haki uutta työpaikkaa, teki kovasti taustatyötä ja hankki suosittelijoita. Hyvin itsevarmana hän pääsi haastatteluihin ja oli aika varma uudesta työstään. Häntä ei kuitenkaan valittu. Aikamoinen pettymys ja suru. Tuttu juttu, mutta ystäväni ei päässytkään tuon asian yli, vaan jäi tuijottamaan tuota suljettua ovea. Yritin häntä useasti lohduttaa, ettei tuo työpaikka ollut häntä varten, vaan on jotakin muuta suunniteltu hänen varalleen, jotakin parempaa. Pian ystäväni pettymyksestään tointui, sai toisen työpaikan ja seuraavan ja seuraavan...nyt hän johtaa aika suurta konsernia, hyvin tyytyväisenä. Jokaisella meillä on polkumme, toisilla suorempi toisilla mutkikkaampi.

Olen fatalisti, kohtaloon uskoja. Uskon että jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä tässä maailmassa. Nyt kun kolkuttelen uusia ovia ja vähän ikkunoitakin, uskon että juuri minulle oikea avautuu ja jos ei avaudu, niin se on sitten tarkoitettu niin.

Tämä nyt on tällaista hölöpöti pöötä, mutta lupaan kirjoittaa jotain konkreettista kunhan asiat jotenkin selviää ja kehtaan niistä kirjoittaa.

Hyvää ja kaunistaTiistai 16.10.2007 01:12

Aloitan tämän päiväkirjani oikein huonolla vitsillä, jonka luin kirjasta, jonka mies oli minulle kirjastosta lainannut.

"Kuinka monta sovinistia tarvitaan vaihtamaan keittiön lamppu ?" Ei yhtään ! tiskatkoon akka pimeässä.

Ehkäpä tämä vitsin taso kertoo tällä hetkellä sen, missä päässäni mennään, eli ei kovin korkealla ja kovaa, vaan matalalla ja hitaasti.

Pään kovalevy tilttailee, kun yritän saada sinne mahtumaan kaikki ne uudet ideat, joita sinne jostakin pursuaa. Ihanaa että pursuaa, sillä vaihtoehdoton elämä olisi kamalaa. Nyt on enemmänkin kyse valinnan vaikeudesta. Osaanko tehdä oikeita valintoja ja oikeaan aikaan.

Olo on hyvin toiveikas ja terveellä tavalla itsekäs. Mitä elämä tuo tullessaan, sitä en vielä tiedä, mutta kannattaa toivoa hyvää ja kaunista. Luotan siihen, että sitä sitten saa.

Hyvää viikon alkua sinulle !

AamurutiinitTorstai 11.10.2007 00:22

Mitä sinä teet aamuisin ? arkiaamuisin ? viikonloppuaamuisin ? Onko sinulla rutiineja, jotka toistuvat lähes joka aamu ? Millainen on onnistunut aamusi ? kamala aamusi ?

Minun aamuni alkaa samalla tavalla oli arki tai pyhä. Sängynlaidalle istumaan, villasukat tai huopatöppöset jalkaan, vessaan ja sitten tassuttelua kodinhoitohuoneeseen. Pyykkiä koneeseen ja kone päälle. Tästä eteenpäin on eri variaatioita, mutta alku on aina sama.

Arkiaamuisin nousen vasta kun kaikki lapset ovat lähteneet kouluun. Mies hoitaa koko lauman koulutielle, mistä olen hänelle loppuelämäni kiitollinen. Noustessani saan usein tuoretta kahvia ja oman aamurauhani. Tarvitsen sitä, sillä olen hyvin hidas herääjä.

Viikonloppuna aamuni alkurutiinien jälkeen on aamiaisen tekoa ja sen nauttimista kynttilän tai takkatulen loimussa. Takaisin sänkyyn, joko lehtien tai kirjan seuraksi tai jos tv:stä tulee jotain kivaa niin sitten katselen sitä. Onnistuneessa aamussa on rauhaa ja aamupalan jalkeen mahdollisuus pötkähtää takaisin sänkyyn. Usein Onni-mäykky tulee mukaan, kaivaa itselleen peiton alle pesän ja önähtää siihen.
Viikonloppuisin kuopus usein mönkii meidän sänkyyn tankkaamaan läheisyyttä, joskus joku isompikin.

Kamala aamu on sellainen, kun on kiire jonnekin ja unet on jääneet kesken. Vessaan on jonoa ja useampi lapsi mesoaa mitä laittaisi päällensä ja kukaan ei löydä mitään. Taas kuulen hävittäneeni sen ja sen vaatteen, hanskan, kengän ja kaulaliinan. Ja minä kun en muista sellaista nähneenikään.
Ikäviä aamuja ovat ne, kun joku on herättänyt jonkun kesken unien silloin kun olisi saanut nukkua, sanomista heti aamusta. Aamupalalla joku ei muista laittaa paahtimeen lisää leipää, kun on ottanut juuri sen viimeisen palan. Joku juo kaikki tuoremehut tai höylää juuston ihan repsottaviksi reunoiksi. Osa alkaa jo aamupalapöydässä pieru- ja röyhtäilyjutut, jolloin minulta palaa käämi.

Onneksi näitä kamalia ja ikäviä aamuja ei ole usein. Olen varmistanut asian sillä, että nykyään herään viikonloppuisinkin niin aikaisin, että saan syödä aamiaiseni rauhassa yhdessä miehen kanssa. Näin saa hyvän alun päivälle !

Ohjeet happinaamarin käytöstäTiistai 09.10.2007 01:16

Muistan kun nuorena tyttönä matkustin ensimmäistä kertaa lentokoneessa, muistaakseni Helsingistä Savonlinnaan. Lentoemäntä aloitti turvaohjeiden litanian...tultiin kohtaan missä neuvottiin happinaamarin käyttö hätätilanteessa. Lentoemäntä painotti, että jos matkustaa lapsen kanssa on ensin laitettava happimaski omílle kasvoille ja vasta sitten lapsen kasvoille. Olin aika ällikällä lyöty, kuulinko oikein. Eihan niin voi tehdä, lapsethan tulevat aina ensin. Mutta seuraavilla lennoillani sama toistui, enkä enää kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota.

Tämä juttu tuli mieleeni, kun sain ystävältäni tekstiviestin, jossa hän muistutti samasta asiasta. Muista happinaamari ensin omille kasvoille, sitten vasta lapsen. Nyt tämän jutun ymmärrän.

Hyvä muistutus siitä, että omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta on huolehdittava ihan itse. Sitä voi toiset avittaa ja siitä muistuttaa, mutta "iha ite" on työ tehtävä ja vastuu otettava.

Tänään on ollut taas niitä päiviä jolloin olen päättänyt elää omaakin elämääni, kantaa vastuuta omasta jaksamisestani ja onnellisuudestani. Hetkeksi on unohdettava ylivastuisuus kaikesta ja luotettava toisten pärjäämiseen ilman minua. En ole korvaamaton, vaikka veteen veilasissa jääkin kolo, kun työnnän siihen sormeni, heh heh ! kokeilepa on muuten oikein hyvä korvaamattomuustesti.

Olen miettinyt mikä tai mitkä ovat niitä minun happinaamareitani tällä reittilennolla.
Jos suunnitelmat toteutuvat odottaa minua ja miestä parin viikon päästä pieni loma. Sitä odotan ja sitä jaksaa kun on mitä odottaa, niinhän jo mainoskin lupaa. Yritän ulkoilla enemmän ja tehdä minulle tärkeitä asioita, kuten käsitöitä, askartelua ja sukututkimusta. Pyrin puhumaan läheisten ihmisten kanssa enemmän ja laajentaa keskustelun aiheita. Onneksi tähän onkin oiva mahdollisuus ensi viikonloppuna, kun tulee odotettu vieras. Jos sinulla on hyviä hapekkaita neuvoja, vinkkejä tai ehdotuksia, niin otan niitä mielelläni vastaan.

Toivonkin kaikille oikein happirikasta tiistaita ja eikun lentoon.

Luottamuksen vaikeudestaSunnuntai 07.10.2007 21:55

Kun suurin osa lapsista on joko ohittanut tai on juuri nyt murrosiässä, on tullut paljon mietittyä omaa nuoruutta, murroikää, suhdetta kavereihin ja vanhempiin. Olinko minä tuollainen kun tuo minun hankala lapseni ? Uhmasinko vanhempieni arvomaailmaa, valehtelinko, varastinko ja olinko lopen kyllastynyt kaikkeen mitä minun olisi pitänyt tai olisin saanut tehdä tai sanoa ?

Pitkän ajan pohdinnan ja läheisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen olen päätynyt yhteen ratkaisevaan sanaan, LUOTTAMUS.
Olen minäkin hölmöillyt ja tehnyt kaikkea tyhmää, mutta en monestikaan samaa hölmöyttä montaa kertaa. Nyt ainakin tuntuu, että otin opikseni jos jossakin tössin. Muistan että olin aika nöyrä tyttö ja katuvainen jos vanhemmat saivat tietää tyhmyyksistäni. Ja niin muistan esikoisenkin olleen. Kyllä hänkin teki kaikenlaista, josta tässä ei voi kirjoittaa ja totuuden nimessä on sanottava, etten kaikkea tiedäkään (onneksi), mutta silti luottamus säilyi. Uskon, että molemminpuolinen.

Jos ihminen luottaa toiseen, voi avoimin mielin kohdata toisen ja sanoa tai muuten viestiä, että olen epäonnistunut, tehnyt tyhmiä tai loukannut sinua. Sanoja luottaa toiseen niin että uskaltaa sanoa totuuden ja uskaltaa ottaa vastaan kaiken sen mitä toinen sanoo tai tekee. Helppoa hölmöyksien myöntäminen ei ole, mutta minusta ainoa tapa jatkaa luottamuksen tiellä jatkossa.

Haluaisin luottaa ihmisiin, jopa sinisilmäisestikin. Varsinkin läheisiin ihmisiin. Kuinka paljon olisinkaan valmis antamaan anteeksi, jos joku sitä minulta vain pyytäisi. Mutta kun ei pyydä. En ole niin suuren luottamuksen arvoinen, että minulle voisi olla avoin ja kertoa mikä mättää ja miksi olen niin hankala ja teen töllöntöitä. Tällaisessa tilanteessa on vaikea olla kovin luottavainen toiseen. Epäluulo ja epävarmuus saavat loistavan kasvualustan ja luottamuksen rippeet haihtuvat pian savuna ilmaan.

Samalla on hyvä pohtia kuinka luottavainen sitä itse on muita kohtaan. Uskallanko sanoa mitä tunnen ja uskallanko kertoa omista epäonnistumisistani ja heikkouksistani pelkäämättä läheisten reaktiota. Kyllä olisi meikäläiselläkin vielä paljon opittavaa. On niin paljon helpompaa antaa kuin pyytää anteeksi.

Luottamuksellista viikkoa kaikille ! Olkaa läheistenne luottamuksen arvoisia.