Tulin kaukaa, matkojen takaa,
sinua viimein tapaamaan -
mutta tulinko vain huomaamaan,
etten enää sinun kasvojasi tunnistakkaan ?
Pimeys saa pelokkaan mieleni hiukan rauhoittumaan,
vaikka tiedän, ettei mikään ole enää ennallaan.
Tänäyönä ei kai uni saavukkaan.
Etsit oikeita sanoja,
vaan huomaatko ollenkaan,
että niillä ei ole minulle mitään merkitystä ?
Missä kulkee raja hulluuden ja rakkauden välillä ?
Hulluuttako, että ei osaa irtikään päästää,
vaikkei rakkaudesta olisi jäljellä mitään ?
Vai kenties hulluutta se, että kaikesta huolimatta toista rakastaa,
ja on valmis silti jatkamaan ?
(alkup. kuva, Paris, Je t'aime)