Luottamus toiseen ihmiseen,
luottamus elämässä onnistumiseen,
luottamus elämän jatkumiseen..
luottamus fyysiseen ja etenkin henkiseen jaksamiseen.
Vaan entäpä jos on tyystin luottamusta vailla ?
Vaivutaanko silloin tunteettomuuteen,
sydämen ja sielun tyhjyyteen,
jatkuvaan epävarmuuteen ?
Vaan on kolikolla toinenkin puoli --
Mihin ollaan menty jos ei saa valehtelematta sanaa suustaan ?
Mikä on suuntana, ellei pysty toista kunnioittamaan,
ja mikä ajaa typeryyksiä tekemään ?
(Suurin synti on olla tuntematta mitään)
+ + +
"Entä nyt kun otamme yhdessä suuren askeleen,
jaamme ja tulemme jakamaan todella suuren vastuun --
vaan onko mitään takeita siitä,
että tulet olemaan tukenani loppuun saakka ?"