Sitäpaitsi, nyt on sopivan harmaa ja ankea sää ajatella jotain 'ei niin kivoja' -asioita.
(tosin ei ne kaikki sellasia ole !)
Tuntuu, että jollain tavalla kannan sitä kaikkea mukanani edelleen, kukaties tahtomattani.
Kuuntelen joitain biisejä, joskus ihan vaan sillä tarkoituksella, että ne toisivat joitain muistoja mukanaan, ehkä niitä hiukan kivuliaitakin - mutta en tohdi unohtaa niitä ihan kokonaankaan,
sillä liittyyhän niihin niin paljon hyvääkin - toisaalta joskus sellainen tapahtuu ihan huomaamattani.
Joku ihan tuiki tavallinen iltapäivä, ihan tuiki tavallisena torstaina mp3-soittimeni nakkaa minulle sen tietyn biisin --
ja niin matkaan taas ajassa taaksekäsin.
Muistan yhtäkkiä kaiken, selvemmin kuin aiemmin.. muistan syysillat, oikopolut, raiteet ja sohavnnurkan. Muistan perhoset vatsassa, tähdet ja jäisen tien -- muistan kuinka jalat kurkottivat kohti kattoa, kuinka tuuli sekoitti hiuksia ja sinä hymyilit minulle.
Minä muistan kuinka tartuin sinua ensikertaa käsipuolesta, kuinka nauroit, muistan sinut aina,
sillä olethan lähelläni vaikketkaan vierelläni.
Kuinka joku voisi unohtaa niin hairahtunutta huumorintajua, sitä, minkä yksinomaan me omasimme.
Kaikki osaltaan muistuttavat minua myös minun omasta kamppailustani tunteen ja järjen välillä.
Ja kuinka viimein valitsin tieni.
Tiesitte etten olisi voinut jäädä, olisin valehdellut itselleni jos olisin väittänyt, että pysyn järjissäni jos jään. Mutta en sano, ettenkö olisi välittänyt minulle kerrotusta painajaisesta.
En tahtonut satuttaa ketään, en halunnut vaikuttaa itsekkäältä, mutta minun täytyi pitää huolta itsestäni. En halunnut tahallani polttaa niitä siltoja takanani, ja minä niin toivoin, että ymmärtäisit minua. En halunnut olla omistettu, mutta toisaalta, minä halusin että otat minusta tiukasti kiinni.
''Älä pilkkaa arpia, jos et ole tuntenut haavoja''
Nyt olen tullut perille, tietyksi aikaa, sillä en usko, että jään näille sijoilleni.
Voisin samaistua siihen mainoslauseeseen; ''toiset on luotu kulkemaan'' tai jotain..
Ota minusta kiinni, tule mukaani.
(jos joku ei tiedä, niin kuva on kemin valtakadulta, ihan itse otettu, viimeinen muisto.)