Sisälläni palaa.
Silmäni lipuvat tekstien ylitse, kertailen joillekkin vanhoja asioita,
minulle niin vieraita --
mutta toisille ne ovat lämpöisiä muistoja entisestä --
En ole osa niitä muistoja, enkä kaiketi haluaisikaan,
enhän minä olisi sopinutkaan niihin kuvioihin mukaan.
Entäpä jos emme olisi lainkaan tavanneet ?
Mitä tuleman pitää, sitä tiedä en,
mitään hyvää se ei pelkästään lupaa, vaan minä kyllä tiedän sen.
On otteeni kiristynyt, sydämeni jäätynyt.
Minua huimaa, jokin takoo päätäni liian lujaa.
Paha olo kiemurtelee sielussani, se syövyttää siihen reiän itselleen..
Ruma sielu kun vain kaunistuu arvistaan.
Kätkeytyy pinnan alle paljon murheita, rikkoontuneita mielikuvia, haaveita, unia.