Liekki sisältä tukahdutetaan, vaan kuinka paljon se vaatiikaan voimaa.
Yritys palata nykyhetkeen, siihen samaan lähtöpisteeseen,
se ei käykään ihan kivuttomasti, mutta kipu taijotaan olemattomaksi.
Olen tehnyt itsestäni haavoittuvaisen, sillä sinä tiedät minusta kaiken,
eniten koko yhtälössä häiritsee se, etten ole varma tiedänkö sinusta mitään.
Ei minun kaikkea tarvitsekkaan tietää --
sinä sitävastoin tiedät minusta liikaa.
Ehkä vie aikaa alkaa hymyillä jälleen, mutta yritän ajatella kaikkea hyviä asioita,
yritän muistella miltä tuntuu nurmi jalkojen alla, miltä näyttää sinun hymysi..
On vaikeaa selittää näitä olotiloja, nämä ovat minun heikkouteni.
Mieleni sekoaa, enkä tiedä mitä ajatella, missä olen tai minne olen menossa.
Liian paljon ajatuksia, liian pienessä mielessä, stressi on kaikkeen osasyyllinen.
Minulla puutteellinen itsetunto.
Mutta ei se saa minua taipumaan.
(Oman käden oikeudella käydään kaikkien päälle,
kuin yleinen syyttäjä on hän kimpussani jälleen.
Ei sinun sanomisesi mitään auta,
koska hän ei ole sisimmässään valmis sinua kuuntelemaan.
On helppoa syyttää muita omista virheistään,
on helppoa hakea syyllistä ulkopuolisista.
Olin heille helppo kohde,
olenhan vain joku jostain muualta.)
Tunnen aallokot jaloissani ja ovesta ulos katsoessani näen laivan lipuvan ulapalla, se tulee minua kohti. Kumpa se veisi minut luoksesi. Pois ja pian.
Sillä minun on hyvä olla kun olet lähelläni jälleen -- silloin minua ei paina enää mikään.
(Lisäys, kuvasta, oma kuvaamani ym.)