hymyillen otan vastaan kaiken mikä kulkee sen vanavesissä,
niin ne hyvät kuin ne kurjatkin.
Rakkaus pitää minut lämpimänä aamun viimoissa,
ihan samalla lailla kun olisit lähelläni
(täällä)
Kosketuksesi katoaa iholtani,
huokauksesi kaukana
kuultaa lävitse minusta
(täällä)
Hymy katoaa kasvoiltani pian
sen jälkeen kun eksyn omiin ajatuksiini taas
ja kompastelen heidän kuolleisiin haaveisiinsa
(täällä)
Elämänilo on kuin puna poskilla,
mutta nyt niin kadoksissa
(täällä)
Peilistä näen hämillään olevan tytön,
ja tytön kasvoilta
voi nähdä onnelliset muistot menneistä ajoista
(täällä)
Sydän palaa pienellä liekillä säästellen voimiaan,
se on sinua varten, sinun mukanasi
mutta voin silti niin elävästi tuntea sen kaiken
(täällä)
Aika ei ole olennainen osa suuria kysymyksiä,
se ei muuta mitään eikä se ei tee tunteitani turhiksi,
ei turruta sydäntä sillä se ei tartu minuun,
ei kaukana, ei lähellä,
ja vaikka olisitkin muualla,
olet kaikesta huolimatta mielessäni, kiinni minussa,
täällä
yksinäisissä, ikävän täyttämissä huoneissa
kun rakastettu ei ole läsnä.
Uskotko, että mikään ei voisi koskaan horjuuttaa maailmaamme ?
Uskotko, että mikään ei voisi koskaan saada meitä muuttamaan mieltämme ?
Uskoto, että jos meille suodaan se mahdollisuus,
niin pidän kädestäsi kiinni, kuljen vierelläsi,
-- aina ?
(Kuva on pihasta näppästy :3)