En katso enää taakseni,
sillä se tie on kuljettu loppuun --
nyt tiedän sen.
Unohdan kaikki ne katkerat kasvot
jotka minua sieltä tuijottavat..
Ja niin unohdan kaikki ne säälittävät sielutkin,
jotka minua sieltä puhuttelevat...
Osaan lukea liiankin hyvin rivijen välistä,
eikä minua _hänen_ ongelmansa enää liikuta,
... en vaan enää välitä.
(Ja hyjj ko nään sut mun vieraslistassa..
lakkaakko poika kyttäämästä.
Ei meilloo ennää mittä yhteistä.
Hyvää jatkoa.)