muuttua vesipisaroiksi ja sataa..
Minua väsyttää,
mutten halua nukkua,
koska olen jo niin väsynyt uniini,
joista en kiinni saa..
Missä rajan huomaamattani viimein ylitän,
missä tulen kestämisen kynnykselle,
kehoni ja mieleni äärirajoille ?
Olen väsynyt,
mutten osaa enää nukkua.
En osaa rentoutua,
koska olen jo niin väsynyt omiin ajatuksiini,
joilta en rauhaa saa..
Sillä en osaa päätäni sammuttaa.
Ajatukset kun vaan jatkaa kulkuaan..
Ja taas ulkona lakkaamatta sataa,
maan roudasta sulattaa..
Ja tänäänkin,
kuten useina öinä,
kuuntelen sateen hiljaista ropinaa..
Enkä unta saa.
Kuiskaan sinulle,
kerron vaimeaa tarinaani,
ja kuvittelen että kuulisit sen..
Kukaties kuuletkin ääneni,
uniisi,
tajunnan levottomien virtojen ylitse.
Niin minä silittelen sinua..
ja valvon untasi.