IRC-Galleria

Tiirailen tapani mukaan ikkunasta ulos.
On jo myöhä.
Tai riippuu kenen näkökulmasta katsellaan.

Kuten varmaan muistattekin,
punainen talo,
toinen kerros,
se -
päätyikkuna.
Musiikki soi taustalla hiljaa,
luoden rauhaisan tunnelman.
Yksin kun olen -
tulee se tunne.
Se lyö kiinni minuun väkisin,
ja huokuu minusta
joka puolelle huonettani.

Mietin millaista olisi josko olisittekin täällä.
Tai..
Minä olisin siellä.

Kaipaus.

Olin kovin mietteliäs myös kävellessäni töihin aamulla.
Oli vielä hämärää kun lähdin, näkyi tähtiäkin !
Mutta..
Kuten joka aamu,
tänäkin aamuna kuljin rautatieaseman ohitse.
Mutta tänä aamuna sekin näytti erillaiselta.
Kuuntelin kuinka kuulutukset kaikuivat.
"InterCity 50 Rovaniemeltä Helsinkiin saapuu raiteelle 1."
Näin sen jo tulevan mutkan takaa.
Ja kuinka mieleni tekikään hypätä siihen junaan !

Mietin työpäivääni.
Kahvilan ovesta kuuluu veikeä kilahdus kun joku astuu sisään.
Kerta kerran jälkeen,
tuon äänen kuullessani,
kuvittelen teidän tulevan sisälle,
seisovan ovensuussa.
Hymyillen.

Kotoisa kuja on tyhjä.
Harvassa talossa näkyy enää valoa.
Joka lienee johtuvan siitä,
että aika on armotta kulkeutunut.
On yö taas.

Mutta tämä yö ei ole kuten aiemmin,
ei ole kuten eilinen !
Tämä yö tulee uusien tunteiden saattelemana.

Saavuin uuteen satamaan.
Muistellen.