IRC-Galleria

Teki kylmää.

Kävelin hetken kaupungilla töiden jälkeen.
Iloisen mutta hiukan raskaalta tuntuvan työpäivän jälkeen,
ne olivat minua kadulla vastassa -
Ihmisten kireät hymyt.

Oli kurja ilma.
Harmaakin.
Kylmä tuuli ja liukasta !
Tällaisina hetkinä sitä kai mielellään miettii kaikkia kivoja juttuja,
aurinkoisia niittyjä vaikka.
Tai tummanpuhuvaa, purppuraa taivasta tummanhopeine pilvineen,
hetkiä ennen salamaa ja ukkosen jylinää.
Niin, tai kuvitella miltä kaiken tämän autuaan odottamisen jälkeen tuntuisi halata
ja pitää kädestä.
Taikka kukaties ! Kirkkaan sinistä taivasta vaaleine hattarapilvineen.

Olitte ajatuksissani.

Lyhensin matkaani pysäkille,
en kulkenutkaan linja-autoaseman ohitse.
koska en pidä ajatuksesta;
kello on neljä,
ammattiopistolta tulee täysi bussi.
Ja niimpä oikaisin yhden sivukujan poikki,
ehtiäkseni toiseen bussiin.

Siinä rivakasti kävellen, mutta varoen peilijäisiä kohtia asfaltilla,
huomasin punertavassa tiiliseinässä kirjoituksen:
"Kyllä minäkin tarvitsen rakkautta."
Seisahduin hetkeksi katsomaan sitä.

Nii-in.

Tiiliseinä lauseineen jäi taakseni,
mutta lause kovasti hauskalla tavalla mieleeni.

Seisoskelin kuitenkin hyvissä ajoin bussipysäkillä.
Katselin ohikulkevia ihmisiä.
Tarkkailin.

Tuuli mereltä päin.. yllättäen yltyen.
Sitten alkoi sataa, jäinen sade hiukan sattui, nipisti,
osuessaan kasvoille.

Mutta.
Unessani.
Oli kivat kirkkaat värit.
Huolettomia ilmeitä, hymyjä, naurua.
Tyttö ja poika.