IRC-Galleria

Ei tohtinut kertoa kellekkään unistaan,
pelkäsi kadottaa ne.
Ja jos joku sattuisi kysymään,
kysyjälle vastattaisiin,
'Ne kertovat elämästä.'

Hiljaisuus painoi hänen mieltään.
Tunsi olemattomat katseet itsessään.
Kuja oli hiljainen.
Ei aina tuntenut sitä paikkaa kodikseen.

Siellä seisoi tyttö lumisella pihamaalla.
Avojaloin.
Odotti viestiä jonka tuuli toisi.
Toivoen.
Siellä kaukana,
joku sen tuuleen kuiskaisi.
Sydän lämmin hänetkin muistaisi.
Tuuli heittelee mekon helmaa hentoisesti,
kuin sillä leikkien.
Kylmä tuulen vire painautuu paljasta ihoa vasten.
Kumpi valkeampi,
ihonsa, vaiko lumi joka viimein peittää sen ?
Tuuli kääntää suuntaa,
hän ei osannut kuvitellakkaan
mitä kaikkea se toisi mukanaan.

.. Veri
kulki
punaisenaan
kalpealla
iholla,
pitkin
vartaloa.


Niin tyhjä pihamaa jäi taakse.
Sillä mieli oli jo kaukana muualla.
Lämmin vesi valuu pitkin haaveilevaa vartaloa.
Pitkin selkää,
hiusten myötäillessä veden liikkeitä iholla.
Leuka painautuneena polvia vasten..
Katse oli lasittunut huoneen nurkkausta kohti.
Suihkun kylmän karhea lattia tuntui hetken kotoisalta.

Kuvitteli hetket,
joissa suihkun lämpö syleili molempia.
Kaikki ne hetket,
joissa vierellä olisi joku jakamassa kaiken.
Se joku,
kuka kuuluisi hänen maailmaansa.
Odottamattomalla tavalla.
.. Mikään ei rikkoisi sitä nyt.

Onko itsekästä haluta joku kokonaan itselleen ?