IRC-Galleria

Unessani joka puolella oli hiljaista.
Ei kuulunut viimeisten lehtien havinaa tuulissa,
vaikka ne selvästi liikehtivätkin,
ja tuuli tuntui voimistuvan.
Ei kuulunut askelia nuoskalumessa,
ei kai kuulunut,
vaikka olisin juossut.

Seisoin sen yhden ja ainoan katuvalon alla,
sillä muuta valoa ei ollut,
eikä tämäkään valaissut kauas.
Minusta tuntui hetken helpottuneelta,
kun en tiennyt mistä itseni löytäisin.

Oli liian rauhallista,
juuri kuten ennen myrskyä tapaa olla.
Olo oli kuin olisin ollut lasipurkissa.

Mutta minun ei tarvinnut ajatella,
minun ei tarvinnut väkisin olla,
ei mitään, missään,
ei ainakaan nyt tai tänään.

.. Ehkä kuulin kaiken silmilläni.