elämässä tulee jossain vaiheessa se aika
ku tuntuu jotenkin välttämättömältä (ja joskus jopa hyvältä)
valita puolensa.
olen vetänyt rajani,
kauemmas kuin kukaan olettaisi,
silti sinä olet ylittänyt sen.
en korota ääntäni,
en ala arvostella,
vaan käännän hiljaa selkäni,
ja kävelen pois.