IRC-Galleria

.. Joita en useimmiten ymmärrä itsekkään.

.....

Viime yönä uneni värit olivat tummia ja haikeita.

Kaupungit sekoittuivat toisiinsa,
huolimatta monien satojen kilometrien välimatkasta.
Jotain uutta, jotain samaa,
tuttua ja turvallista ..

Osa täältä, osa tuolta, loput muualta..

Kiltistä ja ihanasta tuli oma vastakohtansa,
odottamattomalla tavalla.
Jotain samaa ja jotain uutta,
ilkeää ja piittamatonta ..

Kaikki sellaiset sanat ja teot, mitä todellisuudessa en koskaan kohtaisi.

Mutta jotain samaa tässäkin unessa oli,
en välillä osaa sanoa missä kulkee raja
kamalan painajaisen
ja kurjan unen välillä ..
Mutta kuten jokaisessa aiemmassakin unessa,
tulee kohta,
melkeimpä aina, lopussa ollessaan,

kun jään yksin.

Ja se yksinäisyys pyrkii murtamaan minut.
Joka ikinen kerta.
Pala palalta.

Viime yönä olin valmis kävelemään talvisessa maisemassa,
avojaloin,
toiselle puolelle kaupunkia,
ja vaan saadakseni tietää

onko hän kunnossa, kun ei vastaa puhelimeen.

Ja tiesin olevani hullu,
mutten välittänyt siitä.
Halusin vain, että kaikki palautuisi ennalleen,
ettei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan..
Jotain uutta, jotain samaa,
toiveikasta ja arvaamatonta ...