IRC-Galleria

Kertaalleen kadotettu aurinko ei ymmärtänyt vapauden hintaa.

Minun hiljaisuuteni
on kuin keveän pehmeää puuterilunta
mustissa talvissa.

Olin se tyttö
joka oli tietämättäsi ymmärtänyt totuuden.
Vahva muisto
hymyistä,
hetkistä
Yksinkertainen kysymys, miljoonia syitä
mutta vain yksi oikea vastaus.

Minne piilotettiin totuus ?

Tuletko minua enää sinne vastaan,
tuletko,
jos pyydän niin ?

Lumi lepää hiljaisilla kaduilla,
niillä kaduilla,
joita pitkin opin tulla luoksesi,
sinnekkö sinut kaapattiin ?

Näyttää siltä että sinä epäröit
ja jälleen ymmärrän
että minun täytynee kävellä nöyrin askelin pois.
Jätän jälkeeni kaikki lupauksesi ja
huokauksen onnellisista aamuista.

Tarkoituksellako hyvästelit ?
Kuin viimeisen kerran
sanoit näkemiin ja katosit ihmispaljouteen.

Miksi tuntuu, että tunnit painautuvat minua vasten,
kuin vaativan jäämään tähän uneen ?
.. kun me molemmat tiesimme minne kuuluisimme.

Kukaan kun ei odottanut,
voisin sittenkin jäädä uneen,
palata
siihen tammikuiseen alkuyöhön,
sinne missä liikenneympyrän valot heijastuivat uteliaista silmistä.

Sano sanottavasi.