aurinko valollaan kaunistakoon meitä
se valaiskoon myös tieni
hyppiessäni surutta vuosien ylitse
viimeyönä
näin jo toistamiseen
tuhkaiset maat
ja sateisen taivaan
tunsin tienoot mutten tiennyt mihin suuntaan mennä
'
siellä salaisen kauniissa unessani
hänetkin jälleen tapasin
sitä kai alati salaa toivoinkin
'
olivat kai unohtaneet
etteivät pystyisi minua rikkomaan
minä en enää välittänyt typeristä sanoistasi
en tyhjistä lupauksistasi
en iänkaikkisista valheistasi
kerta toisensa jälkeen se ei enää liikuttanut minua
eikä se liikuttaisi sinuakaan
tiedän sen
Apatia on nimeni.
Muista kasvoni.