seisoskellessani sateenvarjon alla
kaiken sen hiljaisuuden keskellä
tuulikellojen hennon äänen kuulen
ja minä kirjoitan hiekkaan ajatukseni
vain sinun luettavaksesi
ei ollut järin helppoa kulkea niitä teitä joita itselleni valitsin
teitä niin kivisiä
ja kovasti kärsivällisyyttä vaativia
liian helpolla kai pääsisin
jos sen tien jotenkuten kiertäisin
pitää jaksaa uskoa unelmiinsa
ja lakata kuuntelemasta niitä turhia hokijoita
jotka vain kerta toisensa jälkeen
yrittävät hukata ajatuksesi
paremmasta huomisesta jossain muualla
en jaksa uskoa enää sanaakaan
enkä kuuntele enää sekuntiakaan
sitä samaa vanhaa tarinaa
ajasta ja matkoista
täytyy muistaa
sitä kaikkea hyvää
ei et saa unohtaa
vaikka tie välillä kulkijaansa kuinka kolhisi
siellä jossain joku tulee sinuakin vastaan