Tiedät hyvin mistä minä puhun ja sanonkin tämän vielä kerran ;
älä vertaa minua.
-
Ylittäessäni sillan, näin tyhjän ratapihan,
kovin haikean --
tyhjänäkin se oli kovin rauhattoman oloinen.
Pystyin kuvittelemaan kuinka keskiviikkona aamupäivällä
siellä vilisee ihmisiä..
Silloin minäkin kuljen niiden joukossa ja nousen junaan.
Ja se juna vie minut kauaksi.
Viimein.
Ja voin kuvitella kuinka hymyillen huokaisen onnesta,
kun juna lähtee kohisten liikkelle ja tutut maisemat katoavat näkyvistäni.
Aika ei tunnu pitkältä,
eikä mikään tunnu kohtuuttomalta,
kun ajattelee perille pääsyä --
(<3)