Tervetuloa minun maailmaani !
Kun suljen silmäni, näen kasvosi mielessäni,
ja minusta tuntuu, etten olisi nähnyt sinua ikuisuuksiin.
Mutten ole unohtanut sinua, en hetkeksikään.
En edes silloin kun muurini luhistuivat ja antauduin kaiken sen alle,
tai kun jäin avaimitta ulos pikku pakkasten seuraksi kaatosateeseen,
en milloinkaan.
"...ja elämä virtasi ohitseni kuin vesi..."
On varmaan turhaa kertoa, että elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa,
mutta muistutampa teitä kuitenkin.
Koskaan ei voi tietää,
ja ties vaikka tämä olisi minun viimeinen iltani.
Pitäisi elää päivä kerrallaan, mieluummin mahdollisimman paljon tässä hetkessä -
Mutta välillä löydän itsesi totaalisesti harhailemasta ajatusmaailmoistani, haaveilemassa tulevasta --
Asiat tulevat muuttumaan --
Mitä ikinä tapahtuisikin,
en haluaisi olla sinun kadottamasi.
Minulla on vahvat uskomukseni, ilman turhia luuloja.
(Hätätilanteissa riko lasi)
Olen huomannut, että osaan lukea useimpien ihmisten eleistä, katseista, (etenkin ajatellen että silmistä) kaiken.
Ne kaikki ovat kuin ikkuna,
sen lävitse näkee todelliset ajatukset ja tunteet..
Jos mikään ei ole 'todellista' -
on vain sormet kylmää lasia vasten.
Tähän on hyvä päättää tältä päivältä.
Ehkä seuraavaksi on vuorossa virrankatkaisu. Minusta.