Muistatko hiljaiset metsätiet ?
Kuinka ne yllättäen muuttuivat moottoriteiksi,
ja kuinka päivä muuttui yöksi -
mutta kuinka me silti lakkaamatta jatkoimme matkaamme,
kelmeät katuvalot suunnannäyttäjinämme ?
Muistatko tuulet mereltä ?
Muistatko pehmeän hiekan paljaiden jalkojen alla ?
Kaikki muu sulkeutui ympäriltä,
minä näin vain sinut siellä,
muiden kasvojen seassa --
minä kuulin vain sinun äänesi sieltä,
muiden äänien seasta --
Entä muistatko tuulet järveltä ?
Kuinka ne kantoivat kesän tuoksua,
tai kuinka ne yllyttivät aaltoja ?
Aurinko lämmitti ihoa, nauru kantautui taatusti kauas
ja huolet unohtuivat.
Muistatko sen tien,
jonka huhuttiin yllättäen päättyvän -
ja kuinka sen tienpään näkeminen tuntui kiehtovan molempia --
Muistatko sen kuun,
jota katselimme yhdessä,
sinä eräänä yönä,
avojaloin, sammaleisella kalliolla ?
Ja entä muistatko sen kamalan ukkosmyrskyn jota pelkäsin niin kamalasti ?
Sinä sait minut rauhoittumaan,
sait minut tajuamaan ettei minun tarvitsisi pelätä.
Muistat varmasti sen sateen -
ja kaikki ne tiet --
En ole unohtanut mitään - en hetkeksikään.
Niinä päivinä minä opin ettei minun tarvitsisi pelätä mitään kanssasi,
ja että sinä olisit aina siellä,
minun tukenani.
Minä olin ihan varma kaikesta.